Kolumnit

Kasveja ja satelliitteja

Antti Innanen

2.10.2025 | Lukuaika: 3 minuuttia

Miten pääsen ulkomaille töihin? Tätä kysytään aika usein.

Suhtaudu kaikkiin neuvoihin varauksella, myös näihin. Moni hyvä ohje perustuu selviytymisharhaan (englanniksi survivorship bias). Se on ilmiö, jossa joku kertoo, että ”näin kannattaa toimia, koska se toimi minulle”. Jokaisella on kuitenkin oma reittinsä, ja joskus kyse on ihan puhtaasta tuurista. Hyvät neuvot eivät aina toimi muille.

Silti asioihin voi vaikuttaa, ja aktiivisuudesta palkitaan. Mutta miten kansainvälistä työnhakua kannattaisi lähestyä?

Kotimaa–ulkomaat-jako luo turhaa painetta. Lopulta kyse voi olla vain yhdestä sähköpostista tai hakemuslomakkeesta.

Ehkä ensimmäiseksi kannattaa purkaa koko ”ulkomaat”-draama. Mikä ”ulko”? Kuulostaako se meistä mystiseltä, saavuttamattomalta, lopulliselta? Onko muissa kielissä edes vastaavaa sanaa? Overseas?

Tämä kotimaa–ulkomaat-jako luo turhaa painetta. Lopulta kyse voi olla vain yhdestä sähköpostista tai hakemuslomakkeesta. Lappu sisään!

Kansainvälinen työnhaku on joka tapauksessa epävarmaa. Koskaan ei oikeastaan ole hyvä aika, eikä koskaan ole täyttä varmuutta siitä, mitä potentiaalinen työ toisi tullessaan. Tämä ei tietenkään tarkoita, että työnhakuun tulisi suhtautua kevyesti – päinvastoin – mutta kontrollin illuusiosta kannattaa päästää irti. Rennompi asenne keventää painetta ja rohkaisee hakemaan myös haastavampiin paikkoihin.

Toiseksi: jos haluaa maksimoida mahdollisuutensa, kannattaa hakeutua sinne, missä tapahtuu, ja rakentaa uraa aktiivisesti kansainväliseen suuntaan. Vaihto, LLM-tutkinto ulkomailla tai muuten kansainvälinen ympäristö parantavat mahdollisuuksia heti. Yrittäjänä voi pyrkiä rakentamaan paikkariippumatonta bisnestä.

Mutta myös Suomessa voi päästä mukaan kansainvälisiin kuvioihin – itse päädyin urani alkuvaiheessa moniin kansainvälisiin kokouksiin lähinnä siksi, että muut eivät jaksaneet lähteä. ”Laitetaan Antti sinne, sillä ei oo nyt muutakaan.”

Verkostojen rakentamiseen ei tarvita aatelissukua tai viraalisisältöä.

Kolmanneksi: kannattaa olla esillä. Toimistolla on vaikea erottautua, ja moni on hyvä juridisessa työssä. Pelkkä työn laatu ei aina riitä.

Verkostojen rakentamiseen ei kuitenkaan tarvita aatelissukua tai viraalisisältöä. Tavallinen kiinnostus ja aktiivinen läsnäolo riittävät pitkälle. Puhu avoimesti siitä, minne haluaisit muuttaa tai millaista työtä tehdä. Kysy apua, pyydä vinkkejä ja suosituksia. Moni työpaikka on löytynyt näin.

Neljänneksi: hae paikkoihin, jotka tuntuvat liian isoilta tai kaukaisilta. Kun hain itse ensimmäistä kertaa ulkomaille, lähetin hakemuksia haulikolla ja toivoin osumaa.

Bäng! 50 hakemusta maailmalla. Välillä hävettää edes miettiä, mitä kaikkia paikkoja olenkaan hakenut. Mutta tästä häpeästä pitää päästä yli.

Samalla viikolla olin haastattelussa sekä EU:n satelliittikeskuksessa Brysselissä että kasvilajikevirastossa Ranskan Angersissa. Kasveista tiesin aika vähän, eikä se liittynyt kauheasti satelliitteihin. Ja vaikka kumpikaan ei natsannut (Angersissa pääsin kylläkin listalle), yksi hauleista osui.

Ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä. Jos lähtee, voi palata. Tai olla palaamatta.

Hot tip: EU-virastoihin hakee yllättävän vähän suomalaisia – niin traineepaikkoihin kuin vakituisempiinkin tehtäviin. Thank me later.

Ja lopuksi: ulkomaille ei ole mikään pakko lähteä. Jos lähtee, voi palata. Tai olla palaamatta. Ulkomailla työskenteleminen ei ole statussymboli eikä tee kenestäkään parempaa ihmistä. Mutta jos sitä haluaa, se voi olla kehittävää, jännittävää ja hauskaa.

Kirjoittaja on CEO, Dot., Antti Innanen, antti@dot.legal