Kolumnit

Viihtyisä paimentolaisille

Antti Innanen

20.5.2026 | Lukuaika: 3 minuuttia

0len havainnut, että on olemassa yksi ihan keskeinen taito, joka määrittää tällä hetkellä modernin tietotyöläisen menestystä. Ei tekninen osaaminen, ei verkostot, ei edes kokemus. Leikkiminen.

Tämä vaikuttaa vähän tyhmältä väitteeltä. Ei tässä nyt ole aikaa leikkiä, kun on töitäkin tehtävänä! Eikö työ ole työtä juuri siksi, että se on vakavaa? Eikö ammattilaisuus tarkoita, että asiat tehdään huolellisesti, harkiten ja riskejä välttäen?

Hollantilainen kulttuurihistorioitsija Johan Huizinga kirjoitti klassikkoteoksessaan Homo Ludens, että leikki on ihmisen perustava toimintamuoto. Se ei ole pelkkää lasten puuhastelua, vaan loistava tapa oppia uusia taitoja, aikuisellekin.

Leikkimistä ei tapahdu ilman siihen varattua tilaa. Huizinga kutsui tätä tilaa ”Magic Circle”-nimityksellä. Ja ei, ”Magic Circle Lawyer” ei tyypillisesti viittaa leikkivään juristiin.

Tämä taikapiiri on tila, jonka sisällä leikin säännöt pätevät ja jonka sisällä epäonnistuminen ei ole katastrofi. Leikin piirissä saa yrittää ja epäonnistua ilman, että jotain pahaa tapahtuu.

Esimerkiksi tekoälytyökalujen osalta tämä on usein keskeinen juttu. Työssä et opi käyttämään tekoälyä. Harjoittelua ei voi suorittaa asiakkaan dokumenteilla tai oikeilla toimeksiannoilla.

Leikin piirissä saa yrittää ja epäonnistua ilman, että jotain pahaa tapahtuu.

Huizinga korosti myös, että leikki on aina vapaaehtoista. Pakottamalla ei voi leikkiä. Tämä on ongelma organisaatioille, jotka yrittävät ratkaista tekoälyosaamisen puutteen pakollisilla koulutuksilla ja käyttöohjeilla.

Tuloksena on paradoksi: kaikkien pitäisi oppia käyttämään tekoälyä, mutta töissä sitä ei voi oikein oppia.

Ratkaisu tähän on sivuprojekti. Esimerkiksi jokaisella hyvällä koodarilla on aina jokin sivuprojekti käynnissä. Ei sen vuoksi, että sivuprojekti tuottaisi rahaa tai johtaisi johonkin — useimmiten se ei johda mihinkään — vaan siksi, että sivuprojekti on Magic Circle. Sen sisällä saa leikkiä. Se on loistava tapa oppia uusia asioita.

Toisaalta sivuprojekteja pitää myös oppia hallitsemaan ja hillitsemään. Olen itse tunnettu siitä, että aloitan aina uusia projekteja. Verkkotunnuksia minulla on samalla tavalla kerättynä kuin joillakin postimerkkejä. ”Cure to male loneliness” vaikuttaa olevan uuden verkkotunnuksen ostaminen ja uusista projekteista haaveilu.

Aina kaikki sivuprojektit eivät ihan mene putkeen. Niistä voi kuitenkin oppia jotain.

Viimeisin sivuprojektini on ollut oman asuntoni vuokraus Espanjassa. Tästä olen oppinut paljon tekoälyn käytännön kyvykkyyksistä!

Kirjoitin ilmoitukseen ”ideal for nomads”. Palvelun tekoälykäännös muutti sen muotoon ”viihtyisä paimentolaisille”. Naapurit ovat valittaneet äänekkäistä vuokralaisista. Lisäksi asunnon virallisissa papereissa nimeni on muuttunut muotoon ”Antti German Innanen”. Toinen nimeni on Herman.
Asunto sijaitsee Calle Cuba -kadulla, minkä seurauksena pankki haluaa säännöllisesti erityistietoja koskien…saksalaisten sijoituksia kuubalaisiin paimentolaisiin.

Aina kaikki sivuprojektit eivät ihan mene putkeen. Niistä voi kuitenkin oppia jotain. Aloita siis jokin sivuprojekti, ja epäonnistu sen puitteissa rohkeasti.

Kirjoittaja on CEO, Dot., Antti Innanen, antti@dot.legal