Kolumnit

”Kaikkihan hänet tunnistavat”

Susanna Reinboth

5.11.2025 | Lukuaika: 2 minuuttia

Syksyllä 2024 Helsingin Sanomat kertoi ruoka-autoyrittäjän joutuneen yli vuoden kestäneen häiriköinnin kohteeksi Kaarinan S-Marketin pihalla.

Häiriköksi väitetyn miehen lähiomaiset kantelivat jutusta Julkisen sanan neuvostoon (JSN). He pitivät uutisointia leimaavana ja kertoivat, että mies on dementian takia syyntakeeton ja oikeustoimikelvoton.

Keskeiseen asiaan kantelussa nousi miehen tunnistettavuus. Omaisten mielestä mies oli selvästi tunnistettavissa, koska pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät, kenestä oli kyse.

JSN:n mielestä hyvää journalistista tapaa ei ollut rikottu. Häiriköstä ei kerrottu jutussa mitään muita tuntomerkkejä kuin se, että hän oli mies, JSN totesi.

”Häiriköksi väitetty mies ei ollut jutun perusteella tunnistettavissa laajemmin kuin sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka jo entuudestaan tunsivat tapauksen”, JSN totesi.

Tunnistettavuusongelman kanssa tuskailevat myös tuomioistuimet. Esimerkiksi seksuaalirikosjutuissa asianomistajan suojelu pyritään sovittamaan yhteen maksimaalisen julkisuuden kanssa salaamalla asianomistajan henkilöllisyys.

Median on mahdotonta tietää, ketkä ulkopuoliset tietävät asiasta ja miten he ovat tietonsa saaneet.

Joskus tuomiosta saa vihjeen asianomistajan henkilöllisyydestä, sillä vastaajan nimi on aina julkinen. Jos syytetyllä ja uhrilla on ollut pari- tai sukulaisuussuhde, on vaikea välttää uhrin tosiasiallista paljastumista. Tällaisissa tapauksissa Journalistin ohjeisiin sitoutunut media jättää tuomitun nimen kertomatta, vaikka tuomio olisi yli kaksi vuotta vankeutta.

Erityisen ongelmallisia ovat tilanteet, joissa joukko ihmisiä tietää asiasta jotain muttei kaikkea. Joskus asia on tullut ulkopuolisten tietoon siksi, että asianomistaja on itse siitä kertonut. Hän ei kuitenkaan ole välttämättä halunnut kertoa kaikkia yksityiskohtia.

Median on mahdotonta tietää, ketkä ulkopuoliset tietävät asiasta ja miten he ovat tietonsa saaneet. Jos tuomio on julkinen, sitä selostetaan niin, että yleisö saa oikean käsityksen kokonaisuudesta. Tällöin asiaa aiemmin tunteneille saattaa paljastua yksityiskohtia, joita he eivät ennestään tienneet.

Joskus tunnistamisen helppous uutisjutusta yliarvioidaan.

On inhimillisesti katsoen ymmärrettävää, että rikoksen uhri haluaa uskoutua mieltä painavasta asiasta. Toisaalta hänelläkin on vastuu siitä, ettei hänen suojakseen päätetty salassapito menetä merkitystään.

Joskus ihmiset yliarvioivat sen, kuinka helposti muut tunnistavat hänet anonyymistä uutisjutusta. Tämä näkyi myös häirikön omaisten JSN-kantelusta. Heidän mielestään mies oli selvästi tunnistettavissa, koska ”kaikki tietävät”, kenestä on kyse.

Surkuhupaisia ovat olleet mediaa vastaan käydyt oikeudenkäynnit, joissa asian jo ennestään tunteneet käyvät vannomassa, että he ovat tunnistaneet tapauksen. Siitä päätellään, että henkilö olisi jutusta yleisesti tunnistettavissa.

Eihän se sitä todista. Se todistaa, että jutussa on onnistuttu kertomaan keskeiset asiat oikein.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi