Ilmiöt

Tekoälyllä ei ole tekijänoikeutta

Onko työn tulos suojattu tekijänoikeudella, jos sen on tehnyt ihmisen ohjaama tekoäly? Entä jos sen on tehnyt ihminen, mutta tekoäly on ollut työkaverina? Tällaiset kysymykset työllistänevät tuomioistuimia lähitulevaisuudessa. Tekoälyä kannattaa ehdottomasti hyödyntää mutta miettiä tarkkaan, missä ja miten.

14.10.2025 | Lukuaika: 4 minuuttia

Teksti Matti Välimäki

kuvat ja videot Getty Images

Kuuntele juttu

Teknologiaoikeuteen erikoistunut juristi Herkko Hietanen muistuttaa tekijänoikeuden perustuvan ajatukseen, jonka mukaan ihminen luo teoksia omalla luovuudellaan ja ammattitaidollaan. Tekoälyllä ei ole tekijänoikeutta.

– Vaikka tekoälyn työn tulos vaikuttaisi ”teokselta”, laki ei suojaa sitä teoksena. Millään yksittäisellä taholla ei ole oikeutta tekoälyn laatimaan sisältöön. Se on vapaata riistaa, hän kertoo.

Tekijänoikeuslaki antaa tietyin ehdoin suojan myös esimerkiksi ihmisen tekemälle, kirjalliseksi teokseksi luokiteltavalle tietokoneohjelmalle. Keskeinen kriteeri on tällöinkin, että koodin laatiminen on vaatinut luovaa työtä ja se on riittävän itsenäinen ja omaperäinen.

Rajanveto koneen ja ihmisen tekemän työn välillä voi olla hankalaa.

Nykyään ohjelmistoyrityksissä käytetään kuitenkin paljon tekoälyä, joka koodaa 10–100 kertaa nopeammin kuin inhimillinen koodari. Koodinpätkästä voi olla päällisin puolin vaikeaa nähdä, onko sen tehnyt kone vai ihminen. Asiaa mutkistaa se, että joissakin tapauksissa – kun tekoälyä käytetään siinä rinnalla jatkuvasti työkaverina – rajanveto koneen ja ihmisen tekemän työn välillä voi olla hankalaa.

Hietanen arvioi, että tuomioistuimia voivat työllistää tulevaisuudessa esimerkiksi tapaukset, joissa ihminen on ohjannut tekoälyä tarkasti tai muokannut merkittävästi sen tuotosta.

Hietanen toimii juristina lakiasiaintoimisto Reson Oy:ssä, joka on erikoistunut teknologiaan liittyviin kysymyksiin. Hän on myös diplomi-insinööri, jolla on pitkä kokemus ohjelmistotuotannosta ja tekoäly-yritysten kanssa toimimisesta.

Yritysten kannattaa sopia pelisäännöistä

Hietanen muistuttaa, että on olennaista, miten ja missä tekoälyä hyödynnetään.

– Vaikkapa ohjelmistoyrityksen on järkevää pistää tekoäly töihin, kun se luo ”käyttötavaraa” eli aineistoa, jota ei ole tarpeen suojata. Yrityksen ei sen sijaan ole fiksua käyttää tekoälyä silloin, kun se tekee liiketoimintansa kannalta keskeistä, suojaamista tarvitsevaa ”spesiaalia” sisältöä, jota se myy eteenpäin.

Hietanen mainitsee esimerkin ohjelmistoalan ulkopuolelta:

– Disney-yhtiöissä pohditaan tällä hetkellä, miten yritys voi käyttää tekoälyä animaatioiden tuottamisessa niin, että animaatiohahmojen suoja ei vaarantuisi. Tekoäly pystyisi tekemään ihmisen työt jopa 20 kertaa nopeammin.

Syntyikö koodi viidessä minuutissa?

Riitatapauksessa aineiston kopioija voi vedota siihen, että hän on kopioinut tekoälyn laatimaa vapaata materiaalia, jolla ei ole tekijänoikeuden suojaa.

Mikäli koodi on syntynyt viidessä minuutissa, jäljet viittaavat tekoälyyn.

– Koodien kohdalla asiaa voidaan lähteä selvittämään tutkimalla esimerkiksi koodin tekemisen aikaisia versionhallintajärjestelmiä, joihin luova prosessi ja työhön käytetty aika tallentuvat. Mikäli koodi on syntynyt viidessä minuutissa, jäljet viittaavat tekoälyyn.

Mutta voiko joku saada tekijänoikeuden esimerkiksi siinä tapauksessa, että hän on saanut oman, kenties hyvinkin originaalin idean ja käyttänyt tekoälyä sen toteuttamiseen?

– Mikäli omaperäisen idean toteutuksesta vastaa tekoäly, tekijänoikeutta ei synny, vaikka idea olisi kuinka upea.

Lainsäädäntö ei ole universaalia

EU:n tekijänoikeusdirektiivi määrittelee alan suomalaista lainsäädäntöä. EU:n tekijänoikeusdirektiivi (DSM-direktiivi) sisältää nimenomaisen poikkeuksen niin, että tekoälyn tarvitsema tekstin- ja tiedonlouhinta on sallittua.

Yhdysvalloissa tekoälyn tekijänoikeutta koskevat lait ovat osin erilaisia kuin Euroopassa. Kiinassa sääntöjä on ylipäätään vähemmän, ja ne on laadittu ennen kaikkea turvaamaan maan keskusjohdon intressejä.

USA:ssa tekoäly-yhtiöt ovat joutuneet oikeuteen koulutettuaan järjestelmiään esimerkiksi kirjoilla ilman tekijöiden lupaa.

Tekijänoikeuksien kannalta keskeisiin kysymyksiin kuuluu, minkälaisella aineistolla tekoälyä voi vapaasti kouluttaa. Yhdysvalloissa tätä koskevat säännöt ovat tiukempia kuin EU:ssa.

– Yhdysvalloissa tekoäly-yhtiöt ovat joutuneet oikeuteen, kun ne ovat kouluttaneet järjestelmiään esimerkiksi kirjoilla ilman tekijöiden lupaa. Näissä riidoissa on vastikään nähty arvoltaan kaikkien aikojen suurin tekijänoikeuskorvaus, jossa hyvitys kirjailijoille on nousemassa yli 1,5 miljardiin dollariin.

Kaikkien yritysten on syytä laatia pelisäännöt

Hietanen muistuttaa, että kaikki yritykset ovat nykyään ohjelmistoyrityksiä. Mikäli ne eivät ole ohjelmistojen kehittäjiä, ne ovat niiden hyödyntäjiä.

– Kaikkien yritysten, alasta riippumatta, kannattaa sopia henkilökuntansa, kumppaneidensa ja asiakkaidensa kanssa tekoälyn käytön pelisäännöistä. Tärkeää on esimerkiksi linjata, mitä tietoja tekoälyä hyödyntäviin järjestelmiin voidaan syöttää ja miten tekoälyä voidaan kouluttaa.

Yritysten on tietenkin huolehdittava yleisesti siitä, että sen ja sen asiakkaiden kriittiset tiedot pysyvät koko ajan suojassa.

Hietanen huomauttaa, että myös hieman konservatiivisella lakialalla tekoälyä kannattaisi hyödyntää nykyistä enemmän

– Vastaus ei voi olla se, että ei käytetä tekoälyä ollenkaan. Tekoäly tehostaa työskentelyä valtavasti, Hietanen korostaa.