Ilmiöt

Perhe, perheempi, perhein

Äiti, isä ja yhteiset lapset. Perhe on edelleen toki sitäkin, mutta yhä useampi perhe poikkeaa tavalla tai toisella ydinperhenormista. Pysyykö perheoikeus perässä?

3.12.2025 | Lukuaika: 6 minuuttia

Teksti Sanna Jäppinen

kuvat ja videot Daniel Stolle

Kuuntele juttu

Juttu tiivistettynä

Suomalaiset perheet ovat entistä monimuotoisempia: ydinperheiden rinnalla on esimerkiksi uusperheitä, sateenkaariperheitä ja yhden vanhemman perheitä, ja yli kolmasosa lapsiperheistä poikkeaa perinteisestä mallista.
Lainsäädäntö tunnistaa perheiden monimuotoisuuden yhä paremmin, mutta esimerkiksi sosiaalisten vanhempien asemaan sekä kansainvälisiin perhetilanteisiin liittyy edelleen puutteita ja haasteita.
Erotilanteissa riidat keskittyvät usein lapsen huoltoon ja kustannusten jakoon, ja vaikka laki pyrkii turvaamaan lapsen edun, käytännössä lapsen näkökulma voi jäädä aikuisilta sivuun.
Uudistettu huoltolaki mahdollistaa lapselle yhteydenpidon läheiseen aikuiseen, mutta käytännön toteutus on osoittautunut vaikeaksi ja vaatii lisää resursseja sekä selkeyttä.
Perheoikeudessa on edistytty perus- ja ihmisoikeuksien huomioimisessa, mutta tiedon puute ja yhteiskunnan normit vaikuttavat edelleen siihen, miten erilaiset perhemuodot näkyvät ja tulevat tunnustetuiksi.

Mitä tiedämme suomalaisesta perheestä 2020-luvulla? Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2024 perheitä oli noin 1,5 miljoonaa, ja yleisin perhetyyppi oli aviopari tai rekisteröity pari ilman lapsia. Näitä oli hieman yli puoli miljoonaa. Lapsiperheitä perheistä oli 37 prosenttia: yhteensä noin 548 000.

Lapsiperheet eivät ole käsitteenä yksiulotteinen. Kirjavuutta tilastojen takana avaa esimerkiksi Monimuotoiset perheet -verkosto, johon kuuluvat adoptioperheet, kahden kulttuurin perheet, lapsikuolemaperheet, tahattomasti lapsettomat, sijaisperheet, sateenkaariperheet, monikkoperheet, leskiperheet, uusperheet ja yhden vanhemman perheet.

Verkoston mukaan ”varovastikin laskien” yli kolmasosa suomalaisista lapsiperheistä poikkeaa jollain tavoin ydinperhenormista – siis kahden eri sukupuolta olevan vanhemman ja heidän yhteisten lastensa muodostamasta perheestä.

Varovastikin laskien yli kolmasosa suomalaisista lapsiperheistä poikkeaa jollain tavoin ydinperhenormista.

Monimuotoiset perheet -verkosto

Monimuotoistuminen on selvää myös perheiden parissa työskentelevälle juristille.

– Perinteisten ydinperheiden lisäksi asiakkainamme on paljon uusperheitä, joissa on isä- ja äitipuolia, ja tietysti myös erilaisia sateenkaariperheitä, sanoo asianajaja Marja Välilä asianajotoimisto Legal Loungesta.

– Noin 60 prosenttia liitoista päätyy eroon. Jo siitä voidaan päätellä, että meillä on valtavasti lapsia hyvin monimuotoisissa perheissä, joissa on monenlaisia biologisia ja sosiaalisia suhteita.

Mikä on sateenkaariperhe?

Sateenkaariperhe on yläkäsite, joka viittaa lapsiperheen kohdalla siihen, että yksi tai useampi vanhemmista kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön.

Sateenkaariperheet ry arvioi, että sateenkaariperheissä elää noin 20 000 lasta. Perhemuotoja voi olla monenlaisia, kuten

kahden vanhemman perhe, jossa lapsilla ei ole muita vanhempia
yhden vanhemman perhe
kumppanuusperhe/apilaperhe, jossa perheessä on enemmän kuin kaksi vanhempaa ja vanhemmuutta jaetaan suunnitelmallisesti, usein ilman aikuisten keskinäistä rakkaussuhdetta
uusperhe, jossa lasten nykyinen perhe on muodostunut vasta jonkun lapsista syntymän jälkeen
polyperhe, jossa vanhemmat tai osa vanhemmista elää polyamorisessa suhteessa ja jakaa vanhemmuuden keskenään.

Lähde: sateenkaariperheet.fi

Lue lisää: Laki ja perheiden monimuotoisuus -raportti

Riitatilanteissa on samat peruskysymykset

Välilä painottaa, että samalla kun perhekäsitys laajenee, käytäntö osoittaa yhteiskunnan olevan edelleen monin tavoin konservatiivinen.

– Riita-asioissa tämä näkyy niin, että edelleen tyypillisin tapaus on, että erotilanteessa isä lähtee perheestä ja äiti jää huolehtimaan lapsista.

”Liian usein lapsi unohtuu, ja aikuiset alkavat vaatia oikeuksia itselleen.”

Marja Välilä

Toisaalta perhemallista riippumatta riitatilanteet ja niihin reagointi ovat hyvin samankaltaisia.

– Erotilanteissa ongelman ytimessä ovat lapsen osalta kaksi kysymystä: kuka saa olla lapsen kanssa ja miten lapsen kustannukset jaetaan, Välilä sanoo.

– Vaikka kyse on lapsen oikeuksien toteutumisesta, liian usein lapsi unohtuu ja aikuiset alkavat vaatia oikeuksia itselleen.

Juridinen ja sosiaalinen vanhemmuus

Lainsäädäntö heijastaa yhteiskunnan muutoksia väistämättä viiveellä. Miten se onnistuu huomioimaan nykyperheiden todellisuuden?

– Mielestäni suunta on oikea, ja lainvalmistelijat seuraavat tarkasti tutkimusta ja kansainvälistä keskustelua. Perheiden monimuotoisuus kyllä tunnistetaan yhä paremmin, mutta tämä ei tarkoita, etteikö parannettavaa ja kehitettävää olisi, sanoo apulaisprofessori Sanna Mustasaari Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitokselta.

Vuonna 2023 toteutettu Laki ja perheiden monimuotoisuus -hanke osoitti lainsäädännöstä monia aukkopaikkoja nimenomaan lapsiperheiden omien kokemusten perusteella. Yksi hankkeen keskeinen suositus liittyi siihen, että lapsella pitäisi olla nykyistä parempi mahdollisuus useampaan kuin kahteen juridiseen vanhempaan.

– Lapsella voi olla useita vanhempia esimerkiksi kumppanuusvanhemmuusjärjestelyjen takia, tai hän on muuten asunut monen vanhemman kanssa. Silloin juridisten vanhempien määrä ei välttämättä riitä kattamaan perhetilanteeseen liittyviä suhteita. Näiden kysymysten osalta ei olla vielä millään tavalla valmiita, Mustasaari toteaa.

Välilä muistuttaa, että lapsen elämään vuosikausia tiiviisti osallistunut sosiaalinen vanhempi, jolla ei ole juridista suhdetta lapseen, voi eron yhteydessä pahimmillaan menettää kaiken kontaktin ja vaikutusvallan lapseen.

– Silloin ainoa keino suojata tätä suhdetta on hakea lapsen tapaamisoikeutta huoltolain läheisyysperusteen kautta, hän sanoo.

Huomio kansainvälisiin perhetilanteisiin

Selviä lain kehittämisen paikkoja Mustasaari näkee myös esimerkiksi vanhemmuuden tunnustamisessa, hedelmöityshoitojen yhdenvertaisuudessa ja perintökaaressa, kun perheessä on juridisia ja ei-juridisia lapsia.

Myös monenlaiset kansainväliset perhetilanteet vaatisivat Mustasaaren mielestä lainsäädännön selkeyttämistä. Ongelmia aiheuttavat muun muassa Suomessa kielletyt sijaissynnytysjärjestelyt ulkomailla sekä kansainväliset adoptiot, joissa adoptiolupaa ei ole haettu etukäteen Suomesta.

– Haasteena molemmissa on ulkomailla jo syntyneiden perhesuhteiden tunnustaminen Suomessa lapsen edun mukaisesti. Lisäksi sijaissynnytysjärjestelyihin liittyy globaalisti ongelmia, joiden seurauksia pitäisi myös miettiä, hän sanoo.

Mustasaari nostaa lisäksi esille maahanmuuttajaperheiden monenlaiset vaikeat tilanteet, joissa perheoikeudelliset haasteet yhdistyvät ulkomaalaisoikeuden kysymyksiin.

– Jos lähtömaasta ei ole saatavilla luotettavia asiakirjoja, Suomeen muuttaneen ihmisen ei ole mahdollista saada perhesuhteitaan tunnustetuiksi, eikä esimerkiksi perheenyhdistäminen tai vanhemmuuden vahvistaminen välttämättä onnistu.

Huoltolain läheisyysperuste – käytäntö ontuu

Vaikka lainsäädäntöä uudistetaan, eivät tavoitteet aina toteudu tosielämässä. Marja Välilä mainitsee esimerkkinä edellä mainitun, vuoden 2019 lopulla voimaan tulleen huoltolain, joka mahdollistaa lapselle oikeuden pitää yhteyttä itselleen erityisen läheiseen henkilöön.

– Tavoite oli parantaa sateenkaariperheiden ja muiden monimuotoisten perheiden lasten asemaa, mutta se ei ehkä ole täysin onnistunut, hän arvioi.

Välilän mielestä iso haaste on se, että lainsäätäjän tulkinta on ollut kapea: usein edellytetään, että läheinen henkilö on asunut lapsen kanssa vanhemmuussuhteessa, ja tämä voi sulkea pois monia lapselle tärkeitä henkilöitä.

”Tilannetta parantaisi, että lastenvalvojat voisivat varmistaa lapsen tapaamisoikeuden läheisen henkilön kanssa.”

Marja Välilä

Toinen käytännön ongelma on, että vain tuomioistuin voi vahvistaa oikeuden lapsen ja läheisen henkilön yhteydenpitoon.

– Oikeudenkäyntiin on aina kynnys, ja se on myös kustannuskysymys. Ajan kuluminen oikeusprosessissa voi lisäksi katkaista läheisen suhteen ennen tuomioistuimen päätöksen antamista, mikä on lapsen edun vastaista, Välilä toteaa.

– Tilannetta parantaisi esimerkiksi se, että lastenvalvojat voisivat varmistaa lapsen tapaamisoikeuden läheisen henkilön kanssa. Tämä tietysti edellyttäisi koulutusta ja lisää resursseja lastenvalvojille.

”Kun yhteiskunnan tukia ja palveluita perheille leikataan, on vaikea nähdä, että olisi oikeasti tahtotilaa parantaa monimuotoisten perheiden asemaa.”

Marja Välilä

Välilä korostaa, että lainsäädännön rinnalla olisikin katsottava muita toimia lapsiperheiden hyväksi.

– Kun yhteiskunnan tukia ja palveluita perheille leikataan – samoin poliisin, lastensuojelun ja tuomioistuinlaitoksen resursseja – on vaikea nähdä, että olisi oikeasti tahtotilaa parantaa monimuotoisten perheiden asemaa, hän toteaa.

Perus- ja ihmisoikeudet käyttöön perheoikeudessa

Sanna Mustasaari pitää perheoikeuden osalta isona edistysaskeleena sitä, että viime vuosina lain tulkinnassa on alettu hyödyntää aiempaa enemmän myös perus- ja ihmisoikeuksia.

– Tämä on mielestäni uudenlaista perheoikeudellista juridiikkaa. Siitä löytyy hyviä esimerkkejä korkeimman oikeuden viimeaikaisista ratkaisuista, jotka liittyvät muun muassa isyyden kumoamiseen ja tapaamisoikeuskysymyksiin, hän sanoo.

Mustasaari kertoo hyödyntävänsä korkeimman oikeuden ratkaisuja perheoikeuden opetustilanteissa yliopistolla.

– Ne ovat erinomaisia esimerkkejä perus- ja ihmisoikeus-argumentaation rakentamisesta ja soveltamisesta käytäntöön ja antavat suuntaviivoja monimutkaisiinkin tilanteisiin. Lapsen etu ja oikeudet tai yhdenvertaisuus eivät ole itsestäänselvyys, vaan niiden huomioiminen vaatii huolellista ja rakenteellista argumentointia.

”Nykyopiskelijoilla on lähtökohtaisesti avoin asenne perheiden monimuotoisuuteen.”

Sanna Mustasaari

Opetustilanteissa Mustasaari on huomannut, että nykyopiskelijoilla on lähtökohtaisesti avoin asenne perheiden monimuotoisuuteen.

– Esimerkiksi yhdenvertaisuuteen ja yksityiselämän suojaan liittyviä argumentteja ei tarvitse enää perustella samalla tavalla kuin joskus aiemmin, vaikkapa omana opiskeluaikanani, hän toteaa.

Esteiden sijaan mahdollisuuksia

Entä jo työelämässä oleva juristit? Miten ammattikunnan asenteita pitäisi päivittää perhekäsityksen ja -oikeuden osalta?

– Minusta on lähdettävä liikkeelle siitä, millaista kieltä käytämme ja miten puhumme ihmisistä ja perheistä – ja mitä oletamme. Vaikkapa kun toimistolle marssii miespuolinen henkilö asianaan ero, ajatellaan helposti edelleen, että hän on isä ja hänellä on vaimo. Äitien ja isien sijaan olisi parempi puhua vanhemmista, Marja Välilä sanoo.

”On lähdettävä liikkeelle siitä, millaista kieltä käytämme ja miten puhumme ihmisistä ja perheistä – ja mitä oletamme.”

Marja Välilä

Toinen keskeinen huomio liittyy siihen, että juristin pitää oikeasti tuntea lain tarjoamat mahdollisuudet järjestää monimuotoisten perheiden asioita ja hakea esteiden sijaan mahdollistavia ratkaisuja.

– Jos jotain ei ole kielletty, se on sallittu, ja asiasta voidaan sopia, jos se vain perheelle käy ja on lapsen edun mukaista. Esimerkiksi apilaperheessä, kumppanuusvanhempien välillä ja myös uusperheissä saatetaan jo yhdessäolon aikana tehdä tarkat sopimukset lapsen huolenpidosta, ajankäytöstä lapsen kanssa ja kustannusten jakamisesta, ei siis vain eroa varten, Välilä sanoo.

– Juristin pitää tietysti myös tarjota oikeaa tietoa siitä, mistä voidaan sopia ja milloin sopimukset ovat sitovia ja täytäntöönpanokelpoisia, jotta ne eivät menettäisi merkitystään riitatilanteissa.

Tilastotieto ei kuvaa perheiden kirjoa

Monimuotoiset perheet -verkosto, Kela ja Väestöliitto toteuttivat vuonna 2023 Laki ja perheiden monimuotoisuus -hankkeen, jossa selvitettiin lapsiperheiden kohtaamia lainsäädännöllisiä ongelmia. Loppuraportissa annettiin päättäjille 25 suositusta jatkotoimiin. Aihepiireinä olivat perheiden lapsitoiveet, arki, monivanhemmuus ja sosiaaliturva.

Yksi tärkeä suositus koski tiedon lisäämistä, sillä monimuotoisista perheistä löytyy perustilastoista ja -raporteista vain vähän tietoja. Tilastointi jättää auki etenkin tosiasiallisia ja sosiaalisia perhesuhteita, raportissa todetaan.

Esimerkiksi sitä, kuinka monen lapsen lähi- tai etävanhempi asuu yhdessä samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, voitaisiin raportin mukaan kartoittaa yhdistelemällä Väestörekisterin tietoja. Tämä on kuitenkin kallista ja aikaa vievää.

Samantapaista rekisteritietojen yhdistelyä tarvittaisiin myös vaikkapa sen selvittämiseksi, kuinka moni lapsi on ollut sijoitettuna sijaisperheeseen niin pitkään, että hänelle on voinut vakiintua siellä kiinteitä perhesuhteita.

Apulaisprofessori Sanna Mustasaari Itä-Suomen yliopistosta muistuttaa, että tarjolla oleva tieto vaikuttaa paljon siihen, miten näkyviä erilaiset perhetyypit ovat yhteiskunnassa ja päätöksenteossa.

– Kaikki tieto ei ole tilastoissa. Merkitystä on myös sillä, miten voimakas on vaikkapa heteroydinperhenormi: mitä avoimempia olemme monimuotoisuudelle, sitä enemmän näemme sitä ympärillämme. Silloin myös tietoa on helpompi saada, Mustasaari toteaa.