Syyttäjälaitoksen ja käräjäoikeuden pysyvä resurssivaje näkyy kuormituksen kasautumisena

Joka toinen pääkaupunkiseudun syyttäjä kokee työmääränsä jatkuvasti liian suureksi, selviää Juristiliiton Palkkatutkimuksesta. Palkkatutkimuksen tulosten tarkastelussa keskitytään tässä toisessa blogikirjoituksessa siihen, miten juristien kuormitus kasautuu, miksi kuormitus ei selity työtunneilla ja mitä tapahtuu, kun oikeudenhoidon lisärahoitus päättyy.

Tammikuussa Tuomioistuinvirasto varoitti, että oikeudenhoidon lisärahoitus päättyy vuoteen 2026. Vaikka hallitus on nostanut oikeudenhoidon vuosittaista lisärahoitusta asteittain 80 miljoonaan euroon, tuomioistuimien ruuhkat eivät ole purkautuneet. Juristiliiton Palkkatutkimuksen aineisto kertoo, miltä tilanne näyttää syyttäjien, tuomareiden ja muiden juristien näkökulmasta.

Kuormitus kasautuu toimialan mukaan

Työmääränsä kokee jatkuvasti liian suureksi 16 prosenttia kokoaikaisista juristeista. Toimialojen väliset erot ovat kuitenkin suuria.

Syyttäjälaitoksessa työmääränsä kokee liian suureksi lähes puolet ja käräjäoikeudessa yli kolmannes. Palkkatutkimuksen tuloksista käy ilmi, että syyttäjälaitoksen juristeilla kokemus jatkuvasta ylikuormituksesta on yli seitsemänkertainen ja käräjäoikeudessa lähes kuusinkertainen verrattuna yksityisen sektorin perustasoon. Tämä nähdään, kun tuloksista vakioidaan samanaikaisesti sukupuoli, kokemusvuodet, sijainti, toimiala, asema, organisaation koko ja etätyö. Aineistoista erottuu myös muu oikeuslaitos hallinto-oikeuksista ulosottoon, joissa jatkuvaa ylikuormitusta koetaan kaksi kertaa enemmän yksityisen sektorin perustasoon verrattuna.

Kokemusvuodet, organisaation koko ja työntekijän asema eivät puolestaan tutkimuksen mukaan ennusta kuormitusta. Ylimmän johdon riski kokea kuormitusta ei eroa asiantuntijoista. Kuormitus kasautuu sen mukaan, millä toimialalla työtä tehdään, ei uravaiheen tai asematason mukaan. Naisjuristien kokemus kuormituksesta on 46 prosenttia miehiä suurempi ja pääasiassa etänä työskentelevien puolestaan 41 prosenttia pienempi, kun kaikki muut tekijät on vakioitu.

Pitkä viikko selittää kuormituksen asianajotoimistoissa, ei oikeuslaitoksessa

Jokainen viikkotyöaikaan lisätty tunti nostaa jatkuvan ylikuormituksen kokemusta 14 prosenttia. Asianajotoimistoissa tämä selittää kuormituksen lähes kokonaan, ja kun tunnit vakioidaan, heidän riskinsä putoaa alle vertailutason. Oikeuslaitoksessa työtuntien vakiointi vähentää kuormitusta jonkin verran, mutta käräjäoikeuden ja syyttäjälaitoksen kertoimet pysyvät suurina, vaikka viikkotyöaika on huomioitu.

Asianajotoimistoissa kuormituksen voimakkain ajuri on pitkä työviikko. Oikeuslaitoksessa kuormitus on rakenteellisempaa. Organisaatio ei voi rajata tulevien juttujen määrää, ja mahdollisuudet priorisoida ovat kapeammat.

Pääkaupunkiseudulla tilanne on tiukin

Käsittelyaikatilastojen mukaan jutturuuhkat pääkaupunkiseudun tuomioistuimissa ovat muuta maata merkittävästi suuremmat. Tuomariliitto pitää käsittelyaikojen maantieteellisiä eroja kestämättöminä. Ruuhkat näkyvät myös työntekijöiden kokemuksessa.

Pääkaupunkiseudun syyttäjistä 55 prosenttia ja käräjätuomareista 46 prosenttia kokee työmääränsä jatkuvasti liian suureksi.

Otoskoot ovat pieniä, eikä ero muuhun Suomeen saavuta tilastollista merkitsevyyttä. Suunta on kuitenkin johdonmukainen molemmissa ryhmissä.

Määräaikainen rahoitus, pysyvä ongelma

CEPEJ- eli syyttäjien per capita -vertailun mukaan Suomessa on kahdeksan syyttäjää 100 000 asukasta kohden, kun Euroopan mediaani on 11 syyttäjää 100 000 asukasta kohden. Poliisin resurssien kasvu kohti 8 000 henkilötyövuotta tuo osaltaan rikosprosessiketjuun enemmän juttuja, mutta syyttäjien ja tuomioistuinten resurssit eivät ole kasvaneet samaa tahtia.

Syyttäjälaitoksen tuoreimman tulossopimuksen mukaan lisärahoituksen päättyessä syyttäjien henkilötyövuodet putoavat 481:stä 397:ään vuoteen 2029 mennessä. Saapuvat asiat nousevat pysyvästi 100 000:een vuodessa, kun aiemmin asioita oli 85 000–90 000 vuosittain. Tulossopimuksen oman ennusteen mukaan avoinna olevien asioiden määrä nousee nykyisestä noin 28 000:sta lähes 50 000:een ja vaativien rikosasioiden ratkaisuaika kaksinkertaistuu yli vuoteen.

Tuomioistuinlaitoksessa tilanne on vastaava. Valtiovarainministeriön maaliskuussa julkaisema kehysehdotus leikkaisi tuomioistuimista noin 270 henkilötyövuotta. Jos rahoitus loppuu, jutut eivät katoa, ne vain odottavat pidempään.

Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpula totesi tammikuussa, että vuonna 2027 tilanne on vaarassa muuttua kestämättömäksi. Valitettavasti tekijöiden näkökulmasta se on sitä jo nyt.

Lähteet

• Juristiliiton palkkatutkimus 2025, kerätty lokakuussa (n=2 088, analyysiaineisto n=1 960)
• Tuomioistuinvirasto, ”Kiristyvä taloudellinen tilanne tulee näkymään tuomioistuimissa vuodesta 2027 alkaen”, 14.1.2026
• Oikeusministeriö, ”Talousarvio 2026: oikeusjärjestelmän rahoitus varmistetaan”, 22.9.2025
• CEPEJ 2024 Evaluation Report (2022 data), syyttäjien per capita -vertailu
• Syyttäjälaitoksen tulossopimukset 2024–2027, 2025–2028 ja 2026–2029 (oikeusministeriö/Syyttäjälaitos)
• Tuomioistuinlaitoksen tulossopimukset 2022–2025 sekä toiminta- ja taloussuunnitelmat 2024–2027 ja 2025–2028 (oikeusministeriö/tuomioistuinlaitos)
• Tuomariliitto, Tuuli Vänskä, ”Tuomarina oikeusvaltiossa”, 14.1.2026;
  Tuomioistuinvirasto, ”Ehdotetut määrärahaleikkaukset vaarantavat oikeusvaltion ydintoiminnon”, 4.3.202

Blogisarjan ensimmäinen osa: Juristien välillä on digitaalinen kuilu, joka näkyy Palkkatutkimuksen tuloksissa

Tutustu Palkkatutkimukseen jäsensivuilla (vaatii kirjautumisen)