Ihmiset

Hallituskaudessa valmista – lainvalmistelun liika kiire haastaa virkamiehiä ja työn laatua, sanoo Antti Leinonen

Oikeusministeriön kansliapäällikkö Antti Leinonen on nähnyt työn muutoksen ministeriössä. Hallitusohjelmat ohjaavat virkavalmistelua aiempaa enemmän, mikä uhkaa myös lainsäädännön laatua.

30.9.2025 | Lukuaika: 5 minuuttia

Teksti Päivi Brink

kuvat ja videot Markku Lempinen

Kuuntele juttu

Antti Leinonen aloitti viisivuotiskautensa oikeusministeriön kansliapäällikkönä tammikuussa 2025. Ministeriö oli hänelle hyvin tuttu työpaikka, sillä hän tuli taloon heti valmistuttuaan Helsingin yliopistosta vuonna 1992.

– Pidin alusta asti valtavasti lainvalmistelutyöstä ja oikeusministeriöstä työympäristönä. Urani lainvalmistelijana ja ministeriön johtotehtävissä on ollut palkitseva. Monipuolisissa ja vaativissa työtehtävissä olen päässyt osaltani vaikuttamaan oikeusvaltiomme ja ihmisten oikeusturvan kehittämiseen, Leinonen toteaa.

Hän pitää pohdiskelevasta ja neuvottelevasta työnteosta.

– Lainvalmistelutyössä on mahdollisuus miettiä, miten asioiden pitäisi olla ja miten päämäärään päästään. Valmistelu tapahtuu tutkimustiedon ja käytännön rajapinnassa. Haluan vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan yhteistyössä muiden kanssa.

Lainsäädäntö on nopeutunut ja politisoitunut

Paljon on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa ja ministeriötyössä 30 vuoden aikana. Erityisesti EU-oikeus ja yleensäkin kansainvälistyminen vaikuttavat tietenkin merkittävästi lainsäädäntötyöhön. Lisäksi työtahti on kiihtynyt 1990-lukuun verrattuna, ja työtapoja on kaiken aikaa tehostettava.

– Lainvalmistelua joudutaan nykyisin tekemään usein liiankin kiireellä. Laadukkaassa lainvalmistelussa pitäisi ehtiä jäsentämään sääntely-ympäristö ja sääntelykohteen erityispiirteet kunnolla. Myös sääntelyvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tulisi aina arvioida avoimesti ja perusteellisesti.

”Sääntelyvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia tulisi aina arvioida avoimesti ja perusteellisesti.”

Työtahti johtuu osin siitä, että isoimmatkin hankkeet halutaan saada valmiiksi hallituskauden aikana eli neljässä vuodessa. Lisähaasteen tuo poliittisen kentän polarisoituminen, jonka seurauksena hallitusten ohjelmat ja myös oikeuspoliittiset prioriteetit voivat erota hallituskaudesta toiseen paljon enemmän kuin menneinä vuosikymmeninä.

– Hallitusohjelma ohjaa tekemistä nykyään hyvin vahvasti. Lainvalmistelu tietenkin tukee istuvan hallituksen oikeuspolitiikan toteuttamista, mutta odotus laajojenkin uudistusten läpiviemisestä yhden hallituskauden aikana on haastavaa paitsi ministeriön virkamiehille myös lainvalmistelun laadulle, Leinonen toteaa.

Virkamiesten ja poliitikkojen vuorovaikutus on tärkeää – ja haastavaa

Oikeusministeriö toimii osana valtioneuvostoa, ja oikeusministeri johtaa sen työntekoa.

– Kansliapäällikkönä vastaan paitsi toiminnan laillisuudesta myös siitä, että poliittisilla päätöksentekijöillä on riittävä ja oikeellinen tietopohja poliittisten päätösten tueksi. Aina se ei ole helppoa, kun vauhti on kova ja käsitys riittävästä tietopohjastakin vaihtelee.

Leinonen muistuttaa, että vuorovaikutus virkamiesten ja poliitikkojen välillä on valtavan tärkeää.

– Joskus se on haastavaakin. Tunnistan vahvasti oman vastuuni tämän keskusteluyhteyden ylläpitämisessä. Kyky vuoropuheluun ja sille rakentuva luottamus on kaiken keskiössä myös ministeriötyössä, Leinonen sanoo.

”Oikeusministeriöllä ja Juristiliitolla on hyvä keskusteluyhteys”

Toimenpiteitä oikeudenhoidon kehittämiseksi valmistellaan muun muassa oikeuslaitostyöryhmässä, joka asetettiin jo edellisen hallituksen aikana.

– Oikeuslaitostyöryhmä on eri kokoonpanoissa ideoinut jo 160 ehdotusta toimenpiteiksi oikeusprosessin sujuvoittamiseksi, ja nyt niitä jalostetaan eteenpäin. Sen alaisuudessa erillisessä työryhmässä valmistellaan myös monipuolisia oikeusvaltiota suojaavia toimenpiteitä.

”Oikeuslaitostyöryhmän alaisuudessa valmistellaan monipuolisia oikeusvaltiota suojaavia toimenpiteitä.”

Ratkaisuja oikeusprosessien nopeuttamiseen on oikeusministeriössä etsimässä useita työryhmiä.

– Rikosprosessi on liian hidas, ja voisin kärjistää, että riita-asioissa oikeusturvaa ei useinkaan saa sillä hinnalla, että kannattaisi mennä oikeuteen. Tuomioistuimesta saatavan sitovan ratkaisun tulisi olla realistinen vaihtoehto pienemmissäkin riitatapauksissa.

Myös Juristiliitto esitti toukokuussa ehdotuksensa oikeusprosessien sujuvoittamiseksi. Leinonen pitää sitä hyvänä yhteenvetona aiheesta käydystä keskustelusta.

– Minusta liiton ehdotuksessa on hyvin perusteltuja nostoja juristien etujärjestön näkökulmasta katsottuna. Oikeusministeriöllä ja Juristiliitolla on hyvä keskusteluyhteys, ja käymme jatkuvasti vuoropuhelua. Tätä kuvastaa hyvin sekin, että Juristiliiton julkaistuissa ehdotuksissa ei oikeastaan ollut yhtään yllättävää esitystä, Leinonen toteaa.

Oikeudenhoidon kehittämiseen sitouduttu säästöistä huolimatta

Tällä hallituskaudella hallitusohjelmaan sisältyvät leikkaukset koskettavat myös oikeusministeriötä ja ministeriön hallinnonalaa.

– Oikeusministeriön ja -hallinnon säästöt ovat kuitenkin vain puolet useimpien muiden ministeriöiden säästöistä. Tämä osoittaa sen, että poliittisella puolella ymmärretään laadukkaan oikeudenhoidon tärkeys osana vahvaa ja toimivaa oikeusvaltiota. Olemme sitoutuneet löytämään keinoja tehostaa toimintaamme, jotta leikkaukset näkyisivät mahdollisimman vähän kansalaisten arjessa.

Eduskunnan keväällä 2023 hyväksymän oikeudenhoidon selonteon pohjalta edellinen ja nykyinen hallitus ovat ennen viimeaikaisia säästötoimia päättäneet hallinnonalan määrärahojen merkittävästä tasokorotuksesta. Lisärahoituksella ja tehostamistoimenpiteillä kehitetään suunnitelmallisesti yhä parempaa oikeusturvaa ja vahvempaa oikeusvaltiota.

Määrärahaleikkaukset ovat toki heikentäneet taloustilannetta, mutta virkakunnan sitoutuminen selonteon tavoitteisiin on vankkumaton.

– Hallinnonalalla vahvuutemme on yhtenäinen tilannekuva oikeushallinnosta ja yhtenevä käsitys keinoista ratkaista sen ongelmat. Koska resurssit ovat rajalliset, yksityiskohdista pitää neuvotella. Jokaisen pitää voida tuoda esiin myös eriävät näkemykset. Väittäisin, että keskustelukulttuuri oikeushallinnossa on poikkeuksellisen avoin ja luottamuksellinen, Leinonen sanoo.

”Taloudelliset realiteetit on syytä pitää mielessä silloinkin, kun esimerkiksi rangaistuksien ankaruudesta neuvotellaan.”

Hän muistuttaa, että oikeusjärjestelmän kokonaiskuva ja taloudelliset realiteetit on syytä pitää mielessä silloinkin, kun esimerkiksi rangaistuksien ankaruudesta neuvotellaan. Virkamiesten tehtävä on muistuttaa harkinnassa olevien päätösten seurauksista ja vaihtoehtoisista etenemistavoista.

– Kun hallitusohjelma johtaa rangaistusten koventamiseen ja vankimäärän kasvuun, on myös vankilarahoitusta lisättävä. Tällä hallituskaudella näin on tapahtunutkin. Pidemmällä aikajänteellä on kuitenkin löydettävä tehokkaita keinoja seuraamusjärjestelmän kustannusten hillitsemiseksi. Näkemykseni on, että esimerkiksi erilaisia vankeudelle vaihtoehtoisia seuraamuksia on hyödynnettävä tehokkaasti, Leinonen toteaa.

Suuret kertomukset koskettavat kansliapäällikköä

Leinonen palaa toistuvasti siihen, että oikeudenhoidon ongelmat eivät saa kasaantua työntekijöiden niskaan. Kiireessä vaarana on, että jaksaminen loppuu.

– Meidän on pidettävä huolta ihmisistä sekä ministeriössä että hallinnonalalla. On tärkeää, että työn ilo ja imu sekä pyrkimys toisten ymmärtämiseen säilyvät.

Kansliapäällikkö itse palautuu töistä puuhaamalla monenlaista aina fiiliksen mukaan. Palettiin kuuluu muun muassa liikuntaa, musiikkia ja historiaa.

– Kuuntelen monenlaista musiikkia sekä kotona että keikoilla. Sanoitukset ovat minulle tärkeitä. Parhaassa tapauksessa artistien tuotanto muodostaa yksittäisiä biisejä vahvemman kokonaisuuden, kuten vaikkapa Bruce Springsteenillä, Leinonen kertoo.

– Kertomukset välittämisestä, yhteisöllisyydestä ja kaikkien huomioon ottamisesta koskettavat. Vaikeat asiat on kohdattava ja vastuuta on osattava itse kantaa, mutta yksin ei pärjää kukaan.