Ihmiset

Lapsiystävälliset lait ovat parasta turvallisuuspolitiikkaa

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen toivoisi, että lapsille annettaisiin mahdollisuus hyvään elämään. Hän uskoo huolellisesti valmisteltuihin lakeihin, mutta nykyisellään kiire uhkaa laadukasta lainsäädäntötyötä.

19.11.2025 | Lukuaika: 5 minuuttia

Teksti Tarja Västilä

kuvat ja videot Johanna Erjonsalo

Kuuntele juttu

Juttu tiivistettynä

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen korostaa lainsäädännön merkitystä lasten oikeuksien turvaamisessa ja on huolissaan lainvalmistelun kiireestä, joka voi heikentää vaikutusten arviointia. Hänestä jo lakien valmisteluvaiheessa olisi kuultava eri ammattikuntia.
Pekkarinen painottaa pohjoismaisen hyvinvointimallin merkitystä. Eriarvoisuuden, syrjäytymisen ja köyhyyden ehkäisy vakauttaa yhteiskuntaa ja varmistaa turvallisuutta.
Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut, ja erityisesti kouluista niitä tulee yhä enemmän. Lapsiasiavaltuutettu toivoo moniammatillista tukea kouluille ja selkeämpää lainsäädäntöä palvelujen järjestämiseen.
Pekkarinen kaipaa inhimillistä lapsipolitiikkaa ja muistuttaa, että lasten asia koskettaa kaikkia yhteiskunnan sektoreita.

Lapsen oikeuksia vaalitaan virkatehtävissä tiukasti niin Jyväskylässä kuin Helsingissä sekä myös niiden välillä. Lapsiasiavaltuutetun toimisto sijaitsee Keski-Suomessa, mutta lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen joutuu tavan takaa suhaamaan pääkaupunkiin valiokuntakuulemisiin tai ministeriöihin.

– Lainsäädäntötyö on muuttunut vauhdikkaaksi, ja lasten oikeuksista halutaan kuulla laajasti. Jos takavuosina kuulemisia ja lausuntopyyntöjä oli nelisenkymmentä vuodessa, nyt luku on tuplaantunut. Lainsäätäjät ovat heränneet monella eri sektorilla.

Pekkarinen pitää hyvänä, että meneillään on monenlaisia lainsäädäntöhankkeita. Selonteot ja lausuntopyynnöt liittyvät muun muassa koulutukseen, lastensuojeluun, terveydenhuoltoon, turvallisuuteen ja ympäristöön.

– Lainsäädäntötyöllä on iso rooli lastenkin oikeuksien kannalta. Kun epävarma ja epävakaa maailmantilanne uhkaa, huolellisesti valmistellun, hyvän lainsäädännön merkitys korostuu.

Pitkäjänteisyyttä tarvittaisiin

Pekkarinen myöntää olevansa lakiuskollinen, mutta hänen mielestään kiire uhkaa laadukasta lainsäädäntötyötä. Hallituspohjaisessa lainvalmistelussa pitäisi neljässä vuodessa muuttaa maailmaa. Hoppu näyttäytyy: kenttää ei kuunnella lainsäädäntöä tehtäessä eikä toimeenpanovaiheessa.

– Järjetön vauhti on huolestuttavaa. Kiire heijastuu kokonaisvaltaiseen vaikutusarviointiin lain soveltamisen seurauksista. Jos seuraava hallitus purkaa aloitetut toimet, kaikki alkaa taas alusta. Toivoisin enemmän pitkäjänteisyyttä.

Kenttää ei kuunnella lainsäädäntöä tehtäessä eikä toimeenpanovaiheessa.

Haipakkaan menoon löytyy apuvoimia toimistosta, jossa työskentelee valtuutetun lisäksi muun muassa erikoistutkija, ylitarkastaja ja kaksi juristia. Pekkarinen ehtii tavata myös lapsia ja nuoria, joita hän pitää tärkeimpänä informaation lähteenään eri ammattilaisten ja päätöksentekijöiden ohessa.

– Seuraamme aktiivisesti tutkimuksia ja mediaa – yritämme vainuta, mitä lasten maailmassa on meneillään. Esimerkiksi maapallon tulevaisuus, terveys, yhdenvertaisuus ja koulutus ovat olleet fokuksessamme.

Henkilö istumassa sohvalla katsomassa ulos ikkunasta ja kasvoillaan ikkuvasta tuleva valo. — Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen on lapsesta asti tottunut olemaan heikompien puolella. Hän toivoisi, ettei ketään ei jätettäisi heitteille missään vaiheessa.

Uhkana yhteiskunnan jakaantuminen

Välittömän kasvuympäristön merkitys on suuri lapsen elämässä. Perusrakenteet ovat kuitenkin vakavasti vaarantuneet.

– Turvattomuus, kiusaaminen ja mielenterveyden ongelmat ovat osalla lapsista lisääntyneet, samoin taloudellinen niukkuus. Vanhempien ongelmat heijastuvat lapseenkin. Olisi pidettävä kiinni pohjoismaisesta hyvinvointimallista, jossa kaikista huolehditaan.

Vaarana on yhteiskunnan jakaantuminen. Polarisoituminen heijastuu työtehoon, turvallisuuteen ja kehitysuskoon, kun taas osallisuuden kokemus vankistaisi yhteiskuntaa.

– Polarisaatioon pitäisi puuttua lainsäädännöllä.

Ongelmia lisää, ettei kaikkien palvelujen, kuten mielenterveyspalvelujen, järjestämistä säätelevä lainsäädäntö ole selkeää. Lasten maailma on myös täynnä kynnyksiä, muun muassa ikään liittyviä hallinnollisia siirtymiä. Ketään ei kuitenkaan saisi jättää missään vaiheessa heitteille.

Tietoa ja ymmärrystä lapsiasiavaltuutetulle kertyy lapsilta ja nuorilta sekä heidän parissaan työskenteleviltä ammattilaisilta. Voimia Elina Pekkarinen kerryttää luonnossa: metsässä samoilu auttaa hektisessä arjessa.

Inhimillinen lapsipolitiikka torjuu köyhyyttä

Pekkarisen mukaan lapset ovat resilienttejä ja kestävät stressiäkin, jos heistä pidetään hyvää huolta. Jos lasta laiminlyödään ja kohdellaan kaltoin tämän tuhannen ensimmäisen päivän aikana, lapsen on vaikea kestää uhkaavia tilanteita jatkossakaan. Iskunkestävyys murenee.

Lapsiperheet ansaitsevat tukea – tarvitaan vain pieniä panostuksia varsinkin pienten lasten ja murrosikäisten perheille. Pekkarinen kertoo kirjoittaneensa aiheesta kovasanaisen kolumnin Helsingin Sanomiin.

Kolumnissaan lapsiasiavaltuutettu toteaa, että lapsiperheiden köyhyyden torjuminen on järkevää talouspolitiikkaa, tehokasta turvallisuuspolitiikkaa ja viisasta koulutuspolitiikkaa. Hänen mukaansa jo tehdyt ja tulevat lakimuutokset tällä vaalikaudella nostavat pienituloisten perheiden lasten määrän yli 150 000:een. Näiden perheiden tulotaso jää alle 60 prosenttiin keskivertoperheen tasosta.

– Lapset eivät ole syypäitä köyhyyteen. Sen torjuminen on inhimillistä lapsipolitiikkaa. Perheen sosioekonominen asema vaikuttaa siihen, että lapsi menestyy usein huonommin koulussa, häntä kiusataan ja hän kokee itsensä yksinäiseksi. Eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisy vakauttaa yhteiskuntaa ja varmistaa turvallisuutta.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Viime vuonna niitä tehtiin 115 000 lapsesta, kun viisi vuotta sitten luku oli 30 000 pienempi. Kouluista tulee yhä enemmän ilmoituksia, mikä kielii siitä, että koulut on jätetty yksin. Taustatukena pitäisi olla moniammatillisuutta.

– Lainsäädäntömuutosten myötä viranomaisten ilmoitusvelvollisuutta on lisätty: vähäinenkin huoli pitää raportoida. Lastensuojeluilmoitus on yhteistyöpyyntö ja lastensuojelu on sentraalisantrana ohjaamassa asioita eteenpäin. Toivoisin, että kaikissa kouluissa olisi saatavilla opiskeluhuoltopalvelua, johon lapset ja nuoret voivat turvautua.

”Rohkea saa olla, jos nousee puolustamaan muslimipoikia.”

Tervetuloa maahanmuuttajalapset!

Pekkarisen mukaan on surullista, että juhlapuheissa vakuutetaan, ettei vähemmistöjä syrjitä mutta totuus on silti toisenlainen. Hän on huolissaan myös kielenkäytöstä: retoriikalla vieraannutetaan vähemmistöt muista ihmisistä. Lapset omaksuvat syrjiviä asenteita aikuisilta.

– Aika rohkea saa olla, jos nousee barrikadeille puolustamaan muslimipoikia. Etenkin maahanmuuttajapojat kohtaavat henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Ei ole ihme, jos syrjäytymistä ja jopa radikalisoitumista tapahtuu.

Lapset omaksuvat syrjiviä asenteita aikuisilta.

Maahanmuuttajalapset ovat jo täällä, eivätkä he voi mihinkään lähteä. Pekkarisen sanoin: he eivät ole valinneet tätä pimeätä maata asuinpaikakseen. Sen sijaan, että osoitamme heidän olevan turhaa sakkia, heidät pitäisi toivottaa tervetulleiksi ja kertoa, että heille on paikka yhteiskunnassa.

– Lapsia syntyy nyt noin 40 000 vuodessa. Pieni ikäluokka ei pysty pitämään huolta ikääntyvistä 70 000 hengen ikäluokista. Emme pärjää omalla porukallamme.

Elina Pekkarinen

Lapsiasiavaltuutettu 2019–, toinen nelivuotiskausi päättyy 2029
Määräaikainen professori 2019, Turun yliopisto
Dosentti 2018–, Helsingin yliopisto
Tutkijatohtori, Suomen Akatemia, tutkimuspäällikkö, Nuorisotutkimusverkosto 2011–18
Valtiotieteiden tohtori 2010
Sosiaalityöntekijän tehtäviä 2004–08, Helsingin lastensuojelu ja sosiaalipäivystys
VTM ja sosiaalityöntekijä 2004
Luottamustoimia, mm. puheenjohtaja 2024–25, Euroopan lapsiasiavaltuutettujen verkosto ENOC

Ei hukata institutionaalista supervoimaamme

Pekkarinen toteaa, että lainsäädäntö on yhteiskunnan selkäranka ja että sen avulla voidaan tehdä paljonkin. Toimeenpanoon tarvitaan riittäviä resursseja ja ohjausta.

Laeissa on huomioitava poikkisektoriallisuus: jo lakien valmisteluvaiheessa olisi kuultava eri ammattikuntia, myös esimerkiksi kaupunkien kaavoittajia. Hyvä olisi välillä vilkaista myös Kansallista lapsistrategiaa ja YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, joka on maailman laajimmin ratifioitu ihmisoikeussopimus.

”Lainsäädäntö on yhteiskunnan selkäranka.”

Lapsiasiavaltuutettu toivoisi, että eri tehtävissä toimivat juristit ymmärtäisivät huomioida lapset.

– Miljoona suomalaista vasta opettelee maailmassa elämisen saloja. Lasten asia liittyy moniin sektoreihin. Jotta hyvä elämä olisi mahdollista, laki asettaa velvoitteita yhteiskunnalle ja kansalaisille. Lainsäädännöllä luodaan parempaa maailmaa.

Suomalaiset ovat lainkuuliaista kansaa. Pekkarisen mukaan sitä ei saa hukata.

– Se on meidän institutionaalinen supervoimamme.

”Tärkeintä on huolehtia siitä, että emme talouden sopeuttamisen nimissä aiheuta suurempia kustannuksia tulevaisuudessa. Siksi sekä lainsäädännön huolelliset vaikutusarvioinnit että seuranta ovat äärimmäisen tärkeitä.”

Pienten puolesta lapsesta asti

Elina Pekkarinen oli jo lapsuudessa pienimpien puolella. Perheessä äidillä oli hoidossa erityistarpeisia lapsia, ja Elina piti outona, jos lapsia kohdeltiin huonosti. Hän ymmärsi, että heikommassa asemassa olevia tulee auttaa.

Alussa auttamishalu kohdistui eläimiin, joten Pekkarinen päätyi opiskelemaan eläintieteitä maa- ja metsätaloustieteelliseen. Sitten yhteiskuntatieteet valtiotieteellisessä tiedekunnassa alkoivat kiinnostaa.

Pekkarinen sai ensimmäisen poikansa parikymppisenä, ja 24-vuotiaana hänellä oli jo kolme lasta.

– Lasten saamisen myötä sosiaalityö ja lastensuojelu alkoivat kiinnostaa. Tuolloin 1990-luvun loppupuolella Suomi oli nousu-uralla, mutta lapsiperheiden kotipalveluista ei ollut tietoakaan. Jos elämässä olisi ollut yksikin heikko lenkki, en olisi selvinnyt.

Valmistumisen jälkeen ja jatko-opintojen aikana sosiaaliala vei mennessään. Pekkarinen työskenteli sosiaalityöntekijänä ja tutkijana. Hänen väitöstyönsä arvosana oli sosiaalityön ensimmäinen laudatur Suomessa.

– Minua on kuvattu ärhäkäksi lapsen oikeuksien puolustajaksi, mutta harrastan myös diplomatiaa: yritän tulla kaikkien kanssa toimeen ja olla kohtaamisissa rauhallinen, mikä on vaatinut paljon opettelua.

Juuri 50 vuotta täyttänyt valtuutettu myöntää olevansa ihanassa elämänvaiheessa. Luottoa omaan osaamiseen löytyy. Kuitenkin maailman epävarmuudessa huoli läheisistä on aina läsnä.

– Ellu-mummina haluaisin ehtiä vierailemaan useammin kahden lapsenlapsen luona. Muutoin vapaa-aika kuluu tanskandoggi Hannan kanssa, kuntosalilla ja ennen kaikkea luonnossa. Metsään on hyvä paeta, poimia siellä marjoja ja sieniä sekä samoilla.