Katujengit ja lapsirikolliset – yhteinen ongelma, yhteinen vastuu

On viimeinen hetki käynnistää toimenpiteet katujengien ja lapsirikollisuuden torjumiseksi. Kyseessä ei ole “ilmiö”, vaan lapsemme ja nuoremme. Lainsäädännön pitää mahdollistaa napakka puuttuminen, mutta myös tuki.

On tainnut käydä niin, että kerhotiloillaan kokoontuvien liivijengien tilalle tai lisäksi on vaivihkaa syntynyt uusi rikollisuuden kerrostuma, katujengit. On tosi kysymyksessä, kun nuoret kulkevat teräasein varustettuna ja myös syyllistyvät rankkaan väkivaltaan.

Nyt on viimeinen hetki käynnistää vakava yhteiskunnallinen keskustelu ja toimenpiteet ilmiön hallintaan saamiseksi. Tai eivät he ole ”ilmiö”, vaan lapsiamme ja nuoriamme. Vaikka näin on, hyssyttely ei auta. Hallitus ansaitsee kiitokset siitä, että jengiytymiskehityksen ongelmat on tunnistettu ja asiaan suhtaudutaan kaikella vakavuudella. Myös media on kiitettävästi nostanut jengirikollisuuteen puuttumista esille.

Juristiliitto ei kannata rikosvastuun ikärajan alentamista

Me juristit ajattelemme helposti oikeudellisia korjaamiskeinoja. Yksi mainittu keino on rikosoikeudellisen vastuuikärajan alentaminen 15 ikävuodesta 14 ikävuoteen. Asiasta ei ole hallitusohjelmakirjausta. Sisäministeri Mari Rantanen on todennut MTV:n haastattelussa, että ikärajan laskemisella puututtaisiin tapauksiin, joissa täysi-ikäiset värväävät rikoksentekijöiksi lapsia, jotka eivät ole rikosoikeudellisessa vastuussa.

Jaamme sisäministerin – joka määrätietoisesti etsii keinoja katujengiongelman ratkaisemiseksi – huolen asiasta. Emme kuitenkaan ole valmiita kannattamaan ajatusta vastuuikärajan alentamisesta. Vankeusrangaistus tuskin auttaisi 14-vuotiasta elämässä eteenpäin – ja sakkoja ei ole varaa maksaa (muutoin kuin uusilla rikoksilla). Lisäksi muutos edellyttäisi resursseja pakkokeinoihin, esitutkintaan, syyteharkintaan sekä tuomioistuinkäsittelyyn ehkä monessa asteessa. Raha, joka menisi rikosprosessiin, saattaisi olla muulla tavoin käytettynä vaikuttavampaa.

Jos rikosoikeudellisiakin keinoja halutaan käyttää, on perustellumpaa säätää, että alle 15-vuotiaan värvääminen rikoksen tekemiseen olisi välilliselle tekijälle rangaistuksen koventamisperuste. Tai esimerkiksi huumausainerikoksissa lapsen käyttäminen huumeiden jakelijana muuttaisi välillisen tekijän rikoksen törkeäksi.

Hallitusohjelmassa on kirjaus: ”Hallitus vahvistaa välillisen tekemisen oppia siten, että alle rikosvastuuikäisen lapsen rikolliseen tekoon yllyttävä henkilö katsotaan useammin rikoksen tekijäksi. Arvioidaan tämän toiminnan säätäminen koventamisperusteeksi tai kriminalisoimiseksi omana rikosnimikkeenä.” Tämä on hyvä kirjaus. Toivottavasti asiaa selvitetään nopeasti.

Lainsäädännön pitää mahdollistaa napakka puuttuminen, mutta myös tuki

Kaikkien yhteiskunnan rakenteiden tulee tukea lasten ja nuorten omanarvontunnetta. On saatava lapset ja nuoret näkemään, että Suomi on mahdollisuuksien kotimaa. Lienee kuitenkin selvää, että pelkillä pehmeillä keinoilla emme ongelmia korjaa. Perinteiset lastensuojelutoimet eivät ole riittäviä. Napakka tilanteeseen puuttuminen saattaa hyvinkin edellyttää myös kovia keinoja ja ne mahdollistavaa lainsäädäntöä.

Nuorisorangaistuksen vähäisen käytön syyt tulee selvittää ja mahdollisesti kehittää erityisiä ”lapsiseuraamuksia”, joissa lasta tai nuorta ei suljeta laitokseen mutta hänen arkeaan valvotaan ja kontrolloidaan, ja ennen kaikkea tuetaan siinä, miten hän pääsee irti rikoskierteestä. On erinomaista, että käytännön nuorisotyöstä kokemusta omaavat asiantuntijat pohtivat keinoja, miten irrottaa katujengiläiset jengeistään.

Saattaa olla, että tilanteen vakavuus ja rikoskierteen katkaiseminen edellyttävät lapsille suunniteltuja ”pysäyttämiskeinoja”. Hallitusohjelmassa onkin kirjaus, jonka mukaan lastensuojelulakiin koordinoidaan tarvittavat lainsäädäntömuutokset, joilla alle 15-vuotiaiden rikoskierre saadaan katkaistua.

Yhteisvastuu-keräyksellä 2023 kiinnitetään presidentti Sauli Niinistön suojeluksessa ja Aseman Lapset ry:n kumppanuudella huomiota nuorten lisääntyneeseen väkivaltaan ja siitä käytettäviin sanavalintoihin. Käydäänpä sujauttamassa rahaa tärkeään asiaan!