Ei juristien liikakoulutusta, vaan työolojen parantamista

Tiistaina 28.2.2023 opetus- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen hylkäsi Vaasan yliopiston hakemuksen oikeustieteen tutkinnonanto-oikeudesta. Päätös oli perusteltu. Vaasassa toimii jo Helsingin yliopiston koulutusyksikkö, joka on vahva kaksikielinen oikeustutkinnon kouluttaja seudulla. On järkevämpää kehittää jo olemassa olevaa koulutusta kuin hajottaa vähiä resursseja.

Siinä missä opetus- ja kulttuuriministeriö näyttää kulkevan oikeustieteen lisäpaikkojen suhteen tarveharkinta edellä, on eduskunnan lakivaliokunnassa yllättävästi loiskahtanut koulutuspolitiikan saralla oikeudenhoidon selonteon (VNS 13/2022 vp) käsittelyn yhteydessä (LaVM 31/2022 vp)  jopa siinä määrin, että olisi kuvitellut kyseessä olevan (korkea)koulutuspoliittisen selonteon käsittely.

Kaikki ilmeisesti lähti liikkeelle siitä, kun oikeudenhoidon selonteon johdannossa (s. 9–10) tehtiin pieni sivuhypähdys koulutuspolitiikan puolelle:  

”Arjen oikeusvaltion turvaaminen edellyttää nykyistä suurempaa määrää erityisesti juristikoulutuksen saaneita hakijoita ja vankeusrangaistusten täytäntöönpanoalan koulutusmäärien lisäämistä ja koulutusmahdollisuuksien monipuolistamista toimialan tarpeita vastaaviksi. Näitä koskevat kysymykset jäävät tämän selonteon ulkopuolelle, mutta mahdollisia ratkaisuja tulisi hakea tutkinto- ja aloituspaikkamäärien lisäksi esimerkiksi muunto- ja täydennyskoulutuksesta niille henkilöille, jotka ovat tutkintonsa osana suorittaneet merkittävästi oikeudellisia opintoja. Tällainen koulutuskanava olisi 
merkittävästi nopeampi kuin pelkkä perustutkintojen määrän kasvattaminen.” 

Selonteossa myös todetaan (s. 9 ja 25), että työmarkkinoiden tilannetta ja tulevia koulutusmääriä arvioitaessa voidaan kuitenkin olettaa, että potentiaalia uusiksi virkahenkilöiksi on tarjolla, mutta kysyntä ja tarjonta eivät näytä aina oikeudenhoidon tehtävien näkökulmasta katsottuna kohtaavan. Ongelmat kulminoituvat selonteon kasvukeskusten ulkopuolisten toimipisteiden heikkoon vetovoimaan sekä yksityisen sektorin samanaikaisiin rekrytointitarpeisiin.

Ei tarvetta koulutuspaikkojen lisäykseen

Lakivaliokunnan johtopäätös on, että ”oikeudenhoitoa koskee mittava henkilöstön koulutus- ja rekrytointihaaste”.  Oikeudenhoito edellyttää vuoteen 2030 mennessä lähes 1 200 henkilötyövuoden lisäystä.

Mainittu luku on peräisin selonteosta. Selonteossa ei kuitenkaan esitetä erittelyä siitä, missä määrin nämä henkilötyövuodet koskevat juristeja ja missä määrin esimerkiksi vanginvartijoita ja kansliahenkilökuntaa.

Jos kohtaanto-ongelma voidaan todentaa, on se tietenkin korjattava. On kuitenkin liian raaka ja vastuuton keino ylikouluttamisen kautta pakottaa juristeja hakeutumaan tehtäviin, jotka eivät houkuttele. Uskoisin, että tällaisissa paikoissa vaihtuvuus olisi erittäin suurta.

Selonteon koulutuskirjaukset jakoivat mielipiteitä lakivaliokunnassa. Juristiliitto piti lausunnossaan kirjauksia epäonnistuneina. 

Lakivaliokunnan linjaukset poikkeavat opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) lausunnosta, jossa todettiin, että tutkintotavoitteita on nostettu merkittävästi sopimuskaudelle 2021–2024 (liiketalous, hallinto- ja oikeustieteet yhteensä keskimäärin 3 204/vuosi, kun aiempi tavoite oli 2 580/vuosi).

Helsingin yliopisto on ministeriön mukaan lisännyt suomen- ja ruotsinkielistä oikeustieteen koulutusta Helsingissä ja Vaasassa. Myös Itä-Suomen, Lapin ja Turun yliopistot sekä Åbo Akademi ovat lisänneet aloituspaikkoja oikeustieteen koulutukseen.

Lisäysten johdosta uusien opiskelijoiden määrät vuosina 2020 ja 2021 olivat noin sata aloittajaa enemmän kuin vuonna 2019. Lisäksi OKM muistutti, että asiantuntijana kehittyminen on mahdollista ilman hakeutumista uuteen tutkintoon johtavaan koulutukseen. Täydennyskoulutusta tarjoavat korkeakoulujen lisäksi monet muut tahot kuten erilaiset ammattiliitot ja erilaiset yksityiset koulutuksen järjestäjät.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) totesi lakivaliokunnalle, että oikeustieteelliseltä alalta valmistuneiden tutkintojen määrä vastaa nykytarvetta eikä ole tarvetta tutkinto- ja aloituspaikkojen lisäämiseen. Lisäksi Karvi toi esiin mm. avoimen väylän ja Itä-Suomen yliopiston siirtoväylän.

Pidetään juristitutkinto yleistutkintona 

Ainoa yliopisto, jota lakivaliokunta kuuli, oli Itä-Suomen yliopisto. Tätä voidaan pitää virheenä lakivaliokunnalta. Itä-Suomen lausunnossa katsotaan, että oikeushallinnon ilmeisiin rekrytointiongelmiin on ennakkoluulottomasti kehitettävä uudenlaisia koulutusmalleja. Itä-Suomen yliopisto toi esiin seuraavia keinoja: 1) oikeushallinnon urapolkuja tukevat trainee-ohjelmat, 2) aloituspaikkojen lisääminen, 3) muuntokoulutus ja 4) pätevyysvaatimusten muokkaaminen (täydennyskoulutus).

Huolestuttavaa on se, että Itä-Suomen ylipisto näyttää olevan valmis kouluttamaan suuren määrän juristeja ilman huolen häivää työllisyysnäkymistä. Vähintään yhtä huolestuttava on akateemisen rehtorin Tapio Määtän esittämä ajatus, että yliopistolain (558/2009) 37.4 § tulisi kumota, jotta aito muuntokoulutus mahdollistettaisiin. 

Pykälässä säädetään, että otettaessa opiskelija pelkästään OTM-tutkintoon johtaviin opintoihin ainoa soveltuva alempi tutkinto on oikeusnotaarin (ON) tutkinto (tai vastaava ulkomainen koulutus).

Juuri ON-vaiheessa oikeustieteen opiskelija saa sen monipuolisen kattauksen oikeudenaloja, jotka takaavat juristitutkinnon monipuolisuuden, laadun ja mahdollisuuden urakiertoon. Momentti on elintärkeä tae siitä, että juristitutkinto pysyy yleistutkintona. Joten: näpit irti yliopistolain 37.4 pykälästä!

Jo nykyisinkin tiedekunnissa on laajassa käytössä korvaavuusmenettely, jolla kyllä voi lukea hyväkseen aikaisemmat opinnot, jos ne tasoltaan ja laajuudeltaan vastaavat tutkintovaatimuksia.

Jos ON-tutkinto korvattaisiin esimerkiksi hallinto- tai kauppatieteen kandidaatin tutkinnolla, jouduttaisiin Määtän mainitsemia ”siltaopintoja” suorittamaan joka tapauksessa valtava määrä. Kaikki muu pitäisi siltasuorittaa lukuun ottamatta mahdollista HTK- tai KTK-tutkinnon pääainetta. Siltäkään osin ratkaisevaa ei olisi yksinomaan opintopisteiden määrä vaan sisältö. Kävisi kuten Turun yliopistossa aikoinaan kokeillussa sairaanhoitajasta lääkäriksi -muuntokoulutuksessa: tutkinnon suorittaminen kesti ja maksoi yhtä paljon sairaanhoitajilla kuin muillakin. Muuntokoulutuksesta luovuttiin vähin äänin.

Juristiliitto hakee ratkaisuja muualta kuin koulutuspaikkojen lisäämisestä 

Juristiliitto on mielellään mukana ratkomassa oikeudenhoidon mahdollisia kohtaanto-ongelmia. Ratkaisuja tulee hakea sellaisista seikoista kuin palkkaus, viran vakinaisuus, työkuorma ja työajat sekä perhevapaat ja muu perhe- ja työelämän yhteensovittaminen.

Lakivaliokunta edellytti, että hallitus käynnistää välittömästi laajapohjaisella kokoonpanolla tehtävän selvityksen lakimieskoulutuksen lisäämistarpeista ja mahdollisuuksista sekä muunto- ja täydennyskoulutuksen kehittämisestä selonteosta ilmenevään oikeudenhoidon henkilöstön koulutus- ja rekrytointihaasteeseen vastaamiseksi. Hankkeesta ja sen etenemisestä tulee antaa lakivaliokunnalle kirjallinen selvitys vuoden 2023 loppuun mennessä.

Nyt on oltava hereillä, että oikeudenhoidon selonteko ei vahingossa johda siihen, että juristeja liikakoulutetaan joka puolella tutkinnoilla, jotka ovat menettäneet oikeudellisen yleistutkinnon luonteensa.

Kirjoittaja on Juristiliiton puheenjohtaja.