Kallein juristi on työtön juristi

Pääministeri Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa on sovittu merkittävästä aloituspaikkojen lisäämisestä korkeakouluissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön tutkintotavoitteita koskevassa kirjeessä (20.9.2019) todetaan, että keskimääräistä enemmän on nostettu liiketalouden hallinnon ja oikeustieteen tutkintotavoitteita, koska ”näille aloille kohdistuu paljon koulutus- ja työvoimakysyntää.”
 
Oikeustieteellinen tutkinto-opetus kärsii jo nyt resurssipulasta. Luentosaleja ja opiskelutiloja ei ole paikoitellen mitoitettu nykyisenkään kokoisille vuosikursseille. Vakavimmin resurssipula vaikuttaa kuitenkin siihen, millä tavalla opetus on mahdollista ylipäätään toteuttaa. Suuri osa opetuksesta toteutetaan massaluentoina ja massiivisina kirjatentteinä. Se on halpaa, mutta jättää opiskelijan yksin. Oikeustieteen opiskelu on liikaa yksinäistä puurtamista, eivätkä valtaville opiskelijajoukoille mitoitetut menetelmät taivu riittävästi huomioimaan yksilöitä. Resurssipula ja siitä aiheutuvat ongelmat vain pahenevat, jos opiskelijamääriä kasvatetaan, koska jo valmiiksi rajalliset henkilöresurssit joudutaan jakamaan yhä useamman kesken. Tästä syntyy merkittävä laadullinen leikkaus opetuksen laatuun.
 
Oikeustieteellisissä tiedekunnissa ja opiskelijajärjestöissä on viime vuosina suhtauduttu kunnianhimoisesti opetuksen kehittämiseen tiiviissä yhteistyössä, mutta nykyiset alimitoitetut resurssit asettavat rajoituksia suomalaisen juristitutkinnon laadulliselle kehittämiselle. Juristikoulutukselta tarvitaan myös muuta kuin lakipykälien ulkoa opettelua: muun muassa esiintymistaitoja, käytännön- ja työelämälähtöisyyttä sekä monialaista yhteistyötä. Siksi opetusmenetelmiä on kehitettävä ja entistä suurempi osa opetuksesta tulee toteuttaa pienryhmäopetuksena massaluentojen sijaan, jotta opetus on osallistavaa ja vuorovaikutteista. Opiskelijoiden on saatava oppimisestaan syvällisempää palautetta kuin pelkkä arvosana. Opiskelijoille tulee olla tarjolla henkilökohtaista ohjausta opintojen suunnitteluun, jotta opinnot on mahdollista sovittaa erilaisiin elämäntilanteisiin. Myös maisterivaiheen graduryhmät ovat jo nykyisellään liian suuria. Viimeistään tutkielman kirjoittamisvaiheessa yksilöllisen ohjaamisen tarve korostuu. 

Ennen tutkintotavoitteiden kasvattamista onkin huolehdittava siitä, että oikeustieteellisillä tiedekunnilla on riittävät resurssit opetuksen sisällölliselle sekä laadulliselle kehittämiselle, ja näiden resurssien riittävyys on varmistettava jatkossa ennen opiskelijamäärien kasvattamista.
 
Suomen Lakimiesliitto on jo aiemmin ottanut kantaa (1.10.2019) tutkintotavoitteiden lisäämisen perusteisiin ja vaikutuksiin työmarkkinoiden näkökulmasta. Tällä hetkellä tutkintotavoitteiden määrien lisäystä perustellaan yleisesti työvoimakysynnällä. Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole kuitenkaan suostunut täsmentämään näitä perusteluita. Korkeakoulujen tutkintotavoitteiden määristä tulee päättää perusteellisesti selvitetyn työvoimatarpeen pohjalta. Pelkät arvailut eivät riitä päätösten perustaksi. Opiskelijamäärien lisääminen on äärimmäisen lyhytnäköinen ratkaisu hakijasuman purkamiseen, jos valmistuneita on enemmän kuin työmarkkinoilla työvoimatarvetta. Kallein juristi on työtön juristi.

Lisätietoja:
Opiskelija-asiamies Veli-Matti Tikkanen, 040 032 5654, veli-matti.tikkanen@juristiliitto.fi
Opiskelija-asiamies Linnea Viherkenttä, 040 515 3553, linnea.viherkentta@juristiliitto.fi
Toiminnanjohtaja Jore Tilander, 041 458 0030, jore.tilander@juristiliitto.fi.
 
Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry

Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Artikla ry, Lapin yliopisto

Juristklubben Codex rf, Helsingfors universitet

Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Judica ry, Itä-Suomen yliopisto

Justus ry/rf, Helsingin yliopiston Vaasan yksikkö

Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry, Turun yliopisto

Pykälä ry, Helsingin yliopisto

Ämnesföreningen Stadga rf, Åbo Akademi