Kolumnit

Virkamiehen automaattinen salaamisrefleksi

Susanna Reinboth

26.8.2026 | Lukuaika: 2 minuuttia

Me toimittajat kutsumme viranomaisia salausautomaateiksi. Emme uskoneet, että nimitys voisi olla totta aivan konkreettisesti.

Pohjois-Pohjanmaan pelastuslaitos oli kuitenkin kehitellyt automaatin, joka mustasi onnettomuusselosteiden tietoja automaattisesti (HS 12.6.2026).

Kehityspäällikön mukaan ihmisen pitäisi tarkastaa salaaminen, mutta mitäpä suotta. Oletuksena on, että näissä kohdissa ”saattaa olla” salassa pidettävää tietoa.

”Automaatin mukaan mennään”, kehityspäällikkö perusteli HS:lle.

Salausautomaatti paljastui, koska HS:n pyytämä onnettomuusseloste koski tuulivoimalaan törmännyttä merikotkaa.

Pelastuslaitos perusteli salaamista näin: ”Tietojen poistaminen perustuu Pelastuslakiin (379/2011) 86 §, Henkilötietolakiin (523/1999) 11 § tai Julkisuuslakiin (621/1999) 24 §.”

Aika hellyttävä on lakien välillä oleva tai-sana. Jos yksi perustelu ei osu maaliin, ehkä jompikumpi kahdesta muusta osuu.

Aika hellyttävä on lakien välillä oleva tai-sana. Jos yksi perustelu ei osu maaliin, ehkä jompikumpi kahdesta muusta osuu. Lukijan tehtäväksi jää arvuutella, mikä laeista sopisi.

Ikävä vain, että lakirimpsu ei selitä salaamista miltään osin.

Pelastuslain 86 § ei määrittele lainkaan julkisuutta. Se koskee tilanteita, joissa tieto on jonkin toisen säännöksen perusteella salassa pidettävä. Silloin henkilöstöä koskee vaitiolovelvollisuus.

Henkilötietolaki on kumottu vuonna 2018. Sen tilalle on tullut tietosuojalaki, eikä se ainakaan vielä koske merikotkia.

Julkisuuslain 24 § sisältää 32 salassapitokohtaa. Osassa niistä on absoluuttinen salassapito, osassa vahinkoedellytyslauseke. Vahinkoedellytyslauseke voi sisältää joko julkisuusolettaman tai salassapito-olettaman. Viranomaisen on siis ilmoitettava, mihin 24 §:n kohtaan salassapito perustuu. Seuraavaksi katsotaan, onko kohdassa vahinkoedellytyslauseke ja jos on, miten sitä sovelletaan.

Perustelujen heikkous näyttää olevan pelastuslaitoksissa yleistä. Kolmisen viikkoa tapaus merikotkan uutisoinnin jälkeen kollega sai Helsingin pelastuslaitoksesta onnettomuusselosteen, jossa salaamista perusteltiin yhtä suuripiirteisesti kuin Pohjois-Pohjanmaalla. Kumottuun henkilötietolakiin ei sentään vedottu.

Kiinnostaisi tietää, onko muissakin viranomaisissa annettu salausvaltaa automaateille.

Kiinnostaisi tietää, onko muissakin viranomaisissa annettu salausvaltaa automaateille. Jos on, kuinka kauan toiminta on jatkunut?

Kuinka usein kansalaisilta – ja toimittajilta – on siten evätty automaatin päätöksellä tietoa, joka olisi lain mukaan julkista?

Olen miettinyt, miksi viranomaiset eivät osaa soveltaa julkisuuslakia. Yksi syy on tietosuojalainsäädäntö. Sen yhteensovittaminen julkisuuslain kanssa on aito ongelma.

Mieleeni on tullut toinenkin selitys. Kun julkisuuslaki säädettiin vuonna 1999, virkamiehiä koulutettiin sen soveltamiseen. Heille myös opetettiin, että julkisuus on perustuslaissa turvattu oikeus. Julkisuus on pääsääntö, salaaminen poikkeus.

Nyt ymmärrys julkisuusperiaatteen merkityksestä on hiipunut, ja monella virkamiehellä on automaattinen salaamisrefleksi. Kone vain viimeistelee toteutuksen.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi