Opiskelijavalinta ei saa olla syrjivää – kannamme huolta pääsykoeuudistuksesta

Korkeakoulujen pääsykokeisiin suunnitellaan jälleen merkittävää uudistusta, jossa oikeustiede kuuluisi jatkossa samaan valintakokeeseen neljän muun tieteenalan kanssa. Juristiliitossa korostamme, että pääsykokeen tulee yhteisten monivalintakysymysten lisäksi mitata myös oikeudellisten normien soveltamista konkreettisiin tapauksiin.

Suunnitteilla olevalla pääsykoeuudistuksella pyritään siihen, että valtakunnassa olisi jatkossa kaikkiaan yhteensä yhdeksän yliopistojen yhteistä pääsykoetta. Oikeustiede kuuluisi Valintakoe G:hen, jossa olisivat mukana myös hallintotieteet, sosiaalitieteet, viestintätieteet ja yhteiskuntatieteet. Kyseisessä valintakokeessa olisi yhteisenä osuutena

1. Tieteellisen tiedon ja käsitteistön omaksuminen ja soveltaminen sekä
2. Tieteellisten aineistojen analyyttinen ja kriittinen tarkastelu, mukaan lukien tilastojen tulkinta.

Yhteisten osuuksien lisäksi on suunnitteilla, että oikeustiede saisi G-kokeeseen oman osionsa.

Oikeustiede ymmärrettävästi eroaa esimerkiksi sosiaalitieteistä tai viestinnästä. Oikeustieteessä on keskeistä osata soveltaa oikeudellisia normeja konkreettisiin tapauksiin ja ymmärtää yleisiä oikeudenalan ratkaisuperiaatteita.

G-kokeen yhteinen osio ei saa olla liian iso suhteessa oikeustieteen osioon, korkeintaan kolmannes. Emme voi mitata ”tieteellisen tiedon tai aineiston” avulla oikeudellista päättelykykyä. Me juristit emme sovella tieteen tuloksia vaan lainsäädäntöä.

Samassa G-kokeessa olisi valtava hakijamäärä. On selvää, että yhteinen osio tulee olemaan monivalintakoe – juuri kun todistusvalinnassa siirrytään painottamaan äidinkielen taitoja. Monivalinnan voi tehdä, kunhan suunnilleen ymmärtää luetun. Juristillekin tärkeää kirjoitustaitoa se ei mittaa.

Ennakkomateriaaliin perehtymiselläkin on paikkansa

Valintakoeuudistusta suunnittelevassa hankkeessa suhtaudutaan suorastaan asenteellisen kielteisesti ennakkomateriaaliin. Hankkeen webinaarissa todettiin, että kaikilla ei ole tasavertaista mahdollisuutta panostaa ennakkomateriaalin kokopäiväiseen opiskeluun ja valmennuskursseilla on iso rooli ennakkovalmistautumisessa. Ennakkomateriaalin käyttöä haastettiin myös näin: ”Mitä mitataan, jos tekoälyltä kysytään, mikä on ennakkomateriaalissa olennaista”. Pelkona esitettiin, että ennakkomateriaalin käyttö johtaa ulkoa opetteluun – ja kysyttiin, onko tämä merkittävä taito.

Ulkoa opettelu ei ole merkittävä taito, mutta kyllä kertoo motivaatiosta ja luetun ymmärtämisestä. Sitä paitsi oikeustieteellisen pääsykokeet voidaan laatia ongelmanratkaisuiksi, jossa ulkoa oppiminen ei ole keskeistä, vaan opitun asian soveltaminen.

Jos pääsykoe perustuu ainoastaan suppeaan kokeessa jaettuun materiaaliin, siitä ei voida tehdä juuri muuta kuin pikkudetaljeja koskevia oikein/väärin -kysymyksiä. Pelkona on, että se muu osaaminen sitten perustetaan lukion kursseihin.

Virve Murto (Otus), Tuomo Suhonen (Labore) ja Jukka-Pekka Jänkälä (Otus) ovat tarkastelleet ennakkomateriaalin merkitystä selvityksessä ”Yliopistojen valintakoevalinta. Katsaus kirjallisiin valintakokeisiin sisältöjen, rekisterien ja kyselyn näkökulmista”. He toteavat muun muassa, että oikeustieteen koetehtävät ovat varsin moninaiset, mikä osaltaan lisää kokeen haastavuutta. Sen sijaan esimerkiksi kauppatieteissä on nykyisin vain tiettyjen lukion kurssien oppimäärään ja kokeessa jaettavaan materiaaliin pohjautuvia monivalintakysymyksiä. He toteavat, että ”oikeustieteen koe ennakkomateriaaleineen on kaikille sama, eivätkä lukiota käymättömät hakijat joudu takamatkalle verrattuna lukion suorittaneisiin”.

Tämä on tärkeä huomio. On suuri etu, että juristeiksi valmistuu eri ikäisiä henkilöitä kaikista väestöryhmistä. Me Juristiliitossa emme halua, että takamatkalle jäävät hakijat, jotka eivät ole käyneet lukiota tai ovat käyneet lukion vuosia sitten.

Kun ennakkomateriaalia käytetään kokeessa jaettavan aineiston lisäksi, on mahdollista tehdä kysymyksiä, jotka perustuvat kumpaankin aineistoon. Voidaan esimerkiksi tehdä laajoja kymmenkunta eri väittämää ja käsitettä toisiinsa yhdistäviä tehtäviä, joissa on lisäksi avoin, sanallinen osio.

On totta, että kaikilla hakijoilla ei ole mahdollisuutta käyttää kuukausikaupalla ennakkomateriaalin kokopäiväiseen pänttäämiseen. Tämä seikka tulee ottaa huomioon, kun ennakkomateriaalin sivumäärää ja julkaisuajankohtaa mietitään. Samalla vähenee valmennuskurssien merkitys.

Hienoa olisi, jos ratkaisu keksittäisiin siihen ikuisuusongelmaan, että hakijan ei tarvitsisi valmistautua valintakokeeseen ennen todistusvalinnan tuloksia. Se, että tuoreet ylioppilaat joutuvat hetken varautumaan myös pääsykokeisiin, on kuitenkin pienempi paha, kuin oikeustieteelliseen pääsyn sulkeminen pidemmän tien kulkijoilta. Avoin yliopisto ei tarjoa – kustannusten ja hakupaineen vuoksi – tähän ratkaisua.

Pääsykoevalinnalla on oltava merkittävä rooli todistusvalinnan rinnalla

Todistusvalinnan osuus tulee pitää enintään nykyisessä 40 prosentissa, mieluummin alle. Valintakoetta tulee puolestaan kehittää niin, että se perustuu lukiokurssien ulkopuoliseen ennakkomateriaaliin ja kokeessa jaettavaan materiaaliin. Ennakkomateriaalia koskevat kysymykset tulee muotoilla sellaisiksi ongelmanratkaisutehtäviksi, joissa tekoälystä ei ole hyötyä.

Jos osoittautuu, että koe G on jälleen uusi ”gömmahdys”, onni onnettomuudessa on, että pääsykokeen rakennetta voidaan muuttaa vuosittain. Pääsykokeen sisältöön ei liity samanlaista siirtymäajan tarvetta kuin todistusvalintaan, jossa tulee ottaa huomioon lukiolaisten luottamuksen suoja vähintään neljältä vuodelta. Jos uusi valintakoejärjestelmä otetaan käyttöön, on tärkeä arvioida sen onnistumista mahdollisimman nopeasti ja puolueettomasti.

Hankkeella on monia hyviä tavoitteita ja pyrkimyksiä pääsykoeviidakon harventamiseksi ja järkeviin aikatauluihin pääsemiseksi. Hanketta ei kannata heti tyrmätä kokonaisuudessaan. Kuitenkin hanke sisältää myös siinä määrin ongelmallisia kohtia, että juuri nyt on tärkeä vaikuttamisen paikka. Uudistuksen suunnitellaan tulevan käyttöön jo vuoden 2025 valintakokeissa, jolloin päätökset tehdään ensi syksynä. On vaikea käsittää, mistä tällainen hoppu, kun edellisestä ongelmallisesta uudistuksesta eli pitkän matematiikan ylipainosta todistusvalinnassa vasta pyritään eroon.

Pääsykoehankkeen tavoitteena on kehittää yliopistojen opiskelijavalintoja selkeämmiksi ja vähemmän kuormittaviksi niin hakijoiden kuin yliopistojen kannalta. Vähintään yhtä tärkeää on, että opiskelijavalinta ei ole syrjivää.