Blogit 25.10.2017

Vaikenijan vastuu

Sinikka Torkkola

Vaikeneminen ei ole kuivattanut äärioikeiston toimintaa vaan hyökkäykset ihmisoikeuksia ja eri mieltä olevia ihmisiä vastaan ovat lisääntyneet. Kerroin muuttaneeni mieltäni puheessani natsismin vastaisessa mielenilmauksessa Tampereen Keskustorilla lokakuun loppupuolella. Puhe ja lyhyt siteeraus Helsingin Sanomissa oli ilmeisesti joillekin liikaa. Aggressiivisten ja loukkaavien viestien vuoksi jouduin sulkemaan aiemmin avoimena pitämäni Facebook-sivuni ja estämään toistakymmentä ihmistä. Kommentoinnit eivät vaikuttaneet  spontaaneilta  puuskahduksilta vaan olivat mitä ilmeisemmin järjestelmällinen hyökkäys, jonka tavoitteena oli saada minut hiljaiseksi.

Mietinkin, onko aikaisempi tapani ollut alun perinkin väärä valinta. Vaikeneminen näyttäisi olevan juuri sitä, mitä fasistit haluavat. Hiljaisuus ei itsessään kerro onko fasismin puolella vai sitä vastaan. Äärioikeistohan väittää edustavansa itseään huomattavasti laajempaa mutta hiljennettyä joukkoa. Niinpä vaikeneminen, jolla ajattelin toimivani fasismia vastaan, saattoikin edistää fasismin valtapyrkimyksiä.

Näille valtapyrkimyksille on tehtävä loppu. Nyt on aika myös meidän niin sanottujen tavallisten ihmisten huomata, mitä ympärillämme tapahtuu ja avata silmät. Nyt on aika sanoa, tämä ei käy, rasismia ja fasismia ei pidä suvaita. Viranomaisten, oikeuslaitoksen ja poliisin tehtävänä on lakkauttaa fasistien toiminta. Meidän tehtävämme on puolestaan vaatia, että viranomaiset tekevät työnsä, estävät rasistien ja fasistien ihmisoikeuksien ja lakien vastaisen toiminnan.

Fasistien toiminnan kieltäminen ei kuitenkaan yksin riitä. On myös etsittävä vastauksia kysymykseen, mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut, kun niin moni ihminen on kasvanut vinoon. Syrjäytyminen selittää vain osan rasismin ja fasismin kannatuksesta. Mietin, mikä saa koulutetun, hyvin toimeentulevan ihmisen omaksumaan fasistisen, ihmisoikeuksien universaalisuuden kieltävän ideologian. Missä kohtaa kasvatus ja koulutus on mennyt vikaan?

En väitä, että päiväkodit ja koulut olisivat yksin vastuussa lasten ja nuorten kasvatuksesta. Mutta mietin silti, miten varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tavoitteet monikulttuurisuudesta ja ihmisoikeuksista toteutuvat. Niiden toteutumisesta kannamme me aikuiset vastuun. Meidän tehtävämme on varmistaa, että opetussuunnitelmiin kirjatut hyvät tavoitteet voidaan toteuttaa kouluissa.

Vastuumme aikúisina, poliitikkoina, kansalaisina ja ihmisinä on toki lasten ja nuorten kasvatuksesta huolehtimisesta laajempi. Me jokainen olemme vastuussa siitä, että fasismista ja rasismista on tullut salonkikelpoista. Minä ja sinä olemme vastuussa keskusteluilmapiirin muutoksesta, jossa ihmisoikeuksia halventavasta puheesta on tullut vain yksi mielipide muiden mielipiteiden joukossa. Vaikenemalla olemme antaneet tilaa vihapuheelle. Pahimmillaan olemme tukeneet väärää puhetta sananvapaudesta, jossa väitetään kaikenlaisen puheen kuuluvan sananvapauteen. Niin ei kuitenkaan ole. Sananvapaus ei  oikeuta puhetta, joka halventaa ihmisoikeuksia ja kaventaa toisten ihmisten oikeuksia. Sananvapautta ei ole ilman vastuuta.

Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina ja pääluottamusmiehenä Tampereen yliopistossa. Hän on myös Tampereen kaupunginvaltuutettu.

Lisää artikkeleita

Kaikki blogit