Tuomioistuinharjoittelu – työssä oppimista vai siinä uupumista?

Tarjolla konkreettisia keinoja tuomioistuinharjoittelun kehittämiseen

Edellisessä kirjoituksessani (11.6.2021) käsittelin tuomioistuinharjoitteluaan suorittavien käräjänotaarien työmäärää ja kohtuuttomia työaikoja. Tässä jälkimmäisessä osassa teemana ovat käräjänotaarien koulutus, auskultointiin liittyvä perinteensiirto ja tuomioistuinten johtaminen. Lopussa myös vinkit parempaan tuomioistuinharjoittelujärjestelmään!

Työ tekijäänsä opettaa?

“Eräässä hovioikeudessa järjestettiin vuoden aikana lukuisia koulutuksia, jonne oli kutsuttu myös käräjäoikeuksien henkilökunta. Käräjäoikeudessa työskenteleviä käräjänotaareita kiellettiin osallistumasta, koska heillä oli niin paljon töitä.”

Käräjänotaarin virka on luonteeltaan koulutusvirka. Tuomioistuinharjoittelulain (674/2016) 2§:n mukaan tuomioistuinharjoittelu koostuu työharjoittelusta, koulutuksesta ja seurannasta. Saman lain 11 §:n mukaan koulutuksiin osallistuminen on käräjänotaarin velvollisuus, ja koulutuksen tavoitteena on kehittää käräjänotaarin laintuntemusta ja oikeudellista osaamista sekä antaa erityisesti valmiuksia oikeudelliseen ratkaisutoimintaan.

Kun kyse on sananmukaisesti harjoittelusta, eikö olisi vähintään kohtuullista, että aikaa ja mahdollisuuksia olisi kouluttautumiseen, harjoitteluun ja työssäoppimiseen? Kuulemani varatuomareiden kertomukset kielivät kuitenkin muusta.

“Vuoden aikana järjestetäänkin lähikoulutusta ja tämän lisäksi on itsenäisesti katsottavia videoita ja luettavaa materiaalia. Videoita ei ollut mahdollista katsoa ”virka-aikaan”, vaan niitä piti jäädä katsomaan pitkän päivän päätteeksi. Monella videot jäi kokonaan katsomatta. Käräjänotaarin koulutuksellinen rooli ei näy.”

Perinne – mikä ihana tekosyy!

“Ennen oli kunnollista, nytten ei oo kunnollista”, lauloi Ylen Pasila-sarjan Rauno Repomies, joka oli omanlaisensa karikatyyri vanhemmasta, kaavoihinsa kangistuneesta virkamiehestä, jolle nykyaika näyttäytyy pehmoisena ja heikkona. 

Kulttuuriin vaikuttaa traditio, ja etenkin huonoilla tavoilla on ikävä taipumus siirtyä eteenpäin. Tämä näkyy niin armeijassa kuin opiskelijakulttuurissa – ja tuomioistuimissa.

“Vanhemmat käräjätuomarit kokevat, että käräjänotaareiden tehtävään kuuluu tehdä pitkiä päiviä ja olla äärirajoilla. Ovathan he itse aikanaan jopa nukkuneet käräjäoikeuksissa.“

Kyse voi olla myös tietämättömyydestä tai kommunikaation puutteesta. Oikeusministeriö julkaisi vastikään selvityksen tuomareiden koulutuksen kehittämisestä (Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2021:9). Varsinkin tuomioistuinharjoitteluun liittyen siitä löytyy selkeä ero käräjänotaareiden kokemusten ja päällikkötuomareiden näkemysten välillä. 

Erityisesti käräjänotaarit olivat tyytymättömiä työmäärään ja katsoivat, että siinä ei ole huomioitu koulutustehtävässä toimimista (2,0) ja se on muutoinkin liiallinen (2,5). Myös työjärjestelyihin tuomioistuimissa oltiin käräjänotaareiden keskuudessa tyytymättömiä (2,9) – asteikon ollessa yhdestä viiteen. Päällikkötuomarit puolestaan arvioivat työmäärän jopa kohtuulliseksi.

“Tein kyllä pitkää päivää ja olin usein käriksellä yksin 17-21. Joskus joku tuomari sattui sinne ja ihmetteli mitä teen siellä ja ‘onko teillä noin paljon töitä??!’ Eli on varmaan niin, ettei muu henkilöstö ihan tajuu paljon notaarit tekee.”

Viime kädessä vastuu on aina työnantajalla. Tuomioistuinten johtamista tulee kehittää huomioimaan paremmin myös käräjänotaarien heikompi asema työyhteisössä. Kyse voi olla myös laajemmasta (työ)kulttuurin ongelmasta tuomioistuinlaitoksen sisällä. 

“Työskentelin ensimmäistä kertaa vakavienkin rikosasioiden parissa. Minkäänlaista työnohjausta tai tukea niiden kohtaamiseen ei ollut.“

“Mulla on aika ristiriitaiset fiilikset, koska tykkäsin tosi paljon siitä duunista ja oon aika ‘itsemotivoituva’ että sain itse kiksejä siitä, että sain hommia tehtyä. Mulla kuitenkin tavallaan sen innostuksen tuomioistuinuraan tappoi se, että tuntui ettei sillä oikeastaan ole väliä, että jos panostat huolella, teet hyvin nopeasti jne. — Oli kyl helpotus päästä pois siitä jatkuvan negatiivisesta/epäkiitollisesta ilmapiiristä.”

Tuomioistuinharjoittelu on tärkeä väylä tuomarin tehtäviin. Mutta jos tämän kaltaiset kokemukset ovat kovinkin yleisiä, millä tuomioistuinlaitos huolehtii, että jatkossakin tuomareiksi saadaan osaavia ja motivoituneita juristeja? Kyse on myös oikeusvarmuudesta; siitä, että kaikki tuomioistuinten ratkaisut on tehty hyvin ja huolellisesti perehtyen. Aiheesta on toki kirjoitettu paljon, mutta toimenpiteiden puolesta tulokset ovat laihanlaisia. Tarvitaan lisää resursseja. Nyt – ei tulevaisuudessa.

Kehitys kehittyy, kun sitä kehitetään

Siitä, miten asiat ovat, ei pitäisi johtaa sitä, miten niiden pitäisi olla. Tämän Humen giljotiinina tunnetun ajatuksen viesti on mitä suurimmassa määrin ajankohtainen. Tuomioistuinharjoitteluun liittyvät epäkohdat tulee korjata, vaikka ne koettaisiinkin luonnollisena ja sisäänrakennettuna osana järjestelmää.

Tietenkään näissä kirjoituksissa esiin nostamani tosielämän esimerkit eivät ole koko totuus, vaan tuomioistuimissa on eroja. Monilla tuomioistuinharjoittelu sujuu ongelmitta ja on opettavainen ja myönteinen kokemus, joka mahdollisesti johtaa jopa tuomarin uralle. Järjestelmän tasolla kuitenkin on ilmeistä, että kehittämistyötä tarvitaan.

“Onneksi notaariyhteisö oli tiivis ja käräjäoikeus perehdytti aihepiireihin. Valitettavasti jokaisessa käräjäoikeudessa ei ole näitäkään turvaverkkoja.”

Olisi kohtuutonta esittää yksipuolista kritiikkiä esittämättä samalla konkreettisia ehdotuksia tilanteen parantamiseksi. Siispä tässä stubbilaiset kolme pointtiani:

1. Tarkistetaan työaikalakia sen osalta, toteutuuko työaikalain poikkeusta koskeva edellytys työaika-autonomiasta käräjänotaarien kohdalla.
2. Kevennetään tuomioistuinten ruuhkaa ja käräjänotaarien työtaakkaa lisäämällä tuomioistuinharjoittelupaikkoja.
3. Korotetaan käräjänotaareille maksettavaa palkkaa maltillisesti vastaamaan edes hieman paremmin työn vaativuutta ja kuormittavuutta.

Ei näillä vielä maailmaa valmiiksi saada, mutta yksikin näistä toimenpiteistä olisi oikea askel kohti parempaa ja reilumpaa tuomioistuinharjoittelujärjestelmää.

Oikeuslaitoksemme on oikeusvaltiomme tärkein osa, ja käräjänotaarit sen merkittävä tuki. Ei anneta koko talon romahtaa nuorten juristien selän katkeamisen vuoksi.

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia niitä tuomioistuinharjoittelunsa suorittaneita, jotka avustivat tämän kirjoituksen tekemisessä omilla kokemuksillaan. Asiat eivät muutu, jos niitä ei aktiivisesti muuteta.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton oikeuspoliittinen lakimies. Hän ei ole itse suorittanut tuomioistuinharjoittelua, mutta voisi jossain olosuhteissa sitä kuitenkin harkita.