Tarpeettomia kilpailukieltoja kitketään jatkossa korvausvelvollisuudella

Akava ja sen jäsenliitot – Lakimiesliitto mukaan lukien – on ajanut muutosta kilpailukieltosopimuksia koskevaan sääntelyyn pitkään. Kilpailukieltojen käyttö on yleistynyt tarpeettomasti, koska käyttö on työnantajalle riskitöntä. Yleistyminen on näkynyt selkeästi myös Lakimiesliiton työsuhdeneuvonnassa.

Nykyisin enintään kuuden kuukauden mittainen kielto ei maksa työnantajalle mitään, eikä lainvastaisesta käytöstä aiheudu työnantajalle seuraamuksia. Työsopimuslain vastainen ja siten mitätön kilpailukieltoehto vaikuttaa kuitenkin tosiasiallisesti työntekijän toimintavapauteen. Kilpailukieltosopimuksen mitättömyys ratkeaa viimekädessä tuomioistuimessa. Usein työntekijä arvioi omat toimintamahdollisuutensa pitäen sovittua, mitätöntäkin, kilpailukieltoehtoa itseään sitovana. Näin erityisesti tilanteissa, joissa kilpailukieltosopimuksen rikkomisesta on sovittu sopimussakko. Hyöty kilpailukiellosta tulee työnantajalle.

Lakimiesliitto pitää hyvänä, että asia on edennyt hallituksen esitykseen asti. Esitys ei ole kaikilta osin aivan sellainen, mitä Lakimiesliitto odotti. Lainsäädäntö on kuitenkin aina kompromissi, jossa otetaan huomioon eri osapuolten näkemykset ja esitys on iso askel oikeaan suuntaan. Samansuuntaista lainsäädäntöä on monissa maissa ja Suomi tulee tässäkin hieman jälkijunassa.

Esityksestä on löydetty kritisoitavaa molemmilla puolilla pöytää. Työnantajapuolella on voimakkaasti tuotu esiin sitä, että esityksellä rasitetaan laillisesti toimivia yrityksiä uusilla korkeilla kustannuksilla. Toisaalta on hyvä tässä yhteydessä muistaa, ettei työantajan ole pakko tehdä kilpailukieltosopimusta. Liikesalaisuuksia voidaan turvata muillakin keinoin. Kaikki hyötyvät siitä, että työntekijät voivat helposti vaihtaa työpaikkaa.

Korvaus on porrastettu

Nyt annetussa hallituksen esityksessä työsopimuslain 3 luvun 5 § ehdotetaan muutettavaksi siten, että jatkossa kilpailukieltoon liittyvän rajoitusajan aikana työnantajalla on korvausvelvollisuus työntekijälle. Korvaus on 40 prosenttia palkasta silloin, kun rajoitusaika on enintään kuusi kuukautta ja 60 prosenttia palkasta, kun rajoitusaika on tätä pidempi. Rajoitusaika voi olla enintään yksi vuosi. Lausuntovaiheessa Lakimiesliitto kritisoi porrastusta. Sille on vaikea nähdä perusteita, erityisesti kun valtion virkamieslain mukaisesta karenssista on säädetty maksettavaksi täyttä palkkaa vastaava korvaus.

Uuden lain esitetään tulevan voimaan vuoden 2022 alusta. Tällöin alkaa lisäksi vuoden siirtymäaika, jonka kuluessa ennen lain voimaantuloa solmitut kilpailukiellot on purettava, ellei työnantaja halua, että korvausvelvollisuus ulottuu niihin. Tässä yhteydessä on siis käytävä läpi vanhat sopimukset ja samalla tulee arvioitua, onko kilpailukielto edelleen tarpeellinen ja lain mukainen.

Työnantajalle irtisanomisaika

Esityksen mukaan työnantajalle säädetään myös mahdollisuus irtisanoa sopimus irtisanomisajan kuluessa. Työnantaja voi siten työsuhteen kestäessä arvioida, ovatko edellytykset ja tarve kilpailukiellolle edelleen olemassa ja tarvittaessa irtisanoa sopimuksen. Irtisanomisaika on yksi kolmasosa työntekijälle sovitusta rajoitusajasta mutta vähintään kaksi kuukautta. Irtisanominen ei ole kuitenkaan mahdollinen enää sen jälkeen, kun työntekijä on irtisanonut itsensä.

Uuden sääntelyn tarkoitus on ennaltaehkäistä tarpeettomia kilpailukieltoja. Kun työnantaja tietää, että kilpailukiellosta on maksettava, hän varmasti miettii nykyistä tarkemmin, kenen kanssa sopimus on tarpeen tehdä. Käytäntö osoittaa, miten toimiva uusi sääntely on.

Lakimiesliitto järjestää uudistuksesta koulutusta jäsenilleen, kunhan esitys saadaan eduskunnassa käsiteltyä.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton työelämäasioiden päällikkö