Suomessa kaikki hyvin – moneen muuhun maahan verrattuna

Vanha vallan kolmijako-oppi on toiminut ilman suurempia konflikteja. Oikeudenhoidon pyhässä kolmiossa tuomarit, syyttäjät ja asianajajat ovat onnistuneet yhteisessä työssään eikä riippumattomuus ole ollut uhattuna. Ihan viime viikkoina on pientä säröilyä ollut liittyen sananvapauteen sekä lainvalmistelun perustuslaillisiin puutteisiin. Yksityiset intressit ovat sekoittuneet universaaleihin oikeushyviin. Ankeat ajat näyttävät vaikuttavan johtavien poliitikkojen kannanottoihin ja kritiikin sietokynnys on ollut perin matala. Mutta lopulta hyvät taas voittavat, toivottavasti.

Mediaa seuraamalla on ollut pakko todeta, etteivät tällaiset perusasiat kuitenkaan ole kiveen hakattuja ja monissa maissa kehitys on ollut erittäin kielteistä. Tuomareiden riippumattomuus voidaan nykyään kyseenalaistaa monessa maassa. Kiinaan on jo pitkään viety suomalaista oikeudenhoitoa, kuitenkin ilmeisen laihoin tuloksin. Venäjällä tuomioistuimien riippumattomuus ei liene vielä asiallisella tolalla. Huolestuneena pitääkin seurata, kun tuomareiden riippumattomuus on aivan viime aikoina heikentynyt paitsi Turkissa maan epädemokratisoituessa, myös Euroopan sydämessä eli ainakin Unkarissa ja Puolassa, joissa molemmissa valtapuolue on ottanut asiakseen vaikuttaa paitsi tuomareiden nimittämiseen, myös heidän erottamiseensa. Siinä sivussa kyytiä on annettu myös medialle.

Älköön sellainen aika koittako, jolloin Suomessa olisi edes riski tällaisesta kehityksestä. Ja pidättyköön puoluerekisteri hyväksymästä pienenkään kansanliikkeen nimeksi Laki ja Oikeus. Saati Oikeus ja Kohtuus.

Asianajokunta on kaikkialla maailmassa perus- ja ihmisoikeuksien puolustaja, liian usein ainoa. Suomen Asianajajaliiton voimassaoleva missio ”Asianajaja turvaa oikeusvaltion” ei ole asian- tai etäisten maiden tuntijoille lainkaan yliampuva ja se sisältää historiallisen totuuden. Monessa valtiossa asianajajia pidätetään, vangitaan, tuomitaan ja väitetysti jopa murhataan heidän puolustaessaan päämiehensä perus- ja ihmisoikeuksia.

Suomessakin perus- ja ihmisoikeudet ovat saavuttaneet jo institutionaalisen asemansa käytännön tasolla monin osin asianajajien toiminnan tuloksena, jopa ansiosta. Euroopan Ihmisoikeussopimus on ollut Suomessa voimassa vasta vuodesta 1990 lukien. Aika lyhyen aikaa, siis. Vuosituhannen vaihteen tienoille saakka tuomioistuimissakin ihmisoikeuksiin ja EIT:n ratkaisuihin viitattiin lähinnä kintaalla, nyt sentään jo ihan tosissaan. Asianajajat eivät ole olleet osattomia tässä kehityksessä, jolla on yllättävän lyhyt historia. Työsarkaa riittää edelleen, mm. turvapaikanhakijoihin ja lastensuojeluun liittyen.

Asianajajaliitossa tehtiin viime vuoden lopulla pysyvä päätös siitä, että liitto lahjoittaa joulutervehdyksien sijaan vuosittain varoja Amnesty Internationalille ihmisoikeustyön tukemiseksi. Vaihtoehtoja olisi, mutta Amnestyn toiminta on koettu juuri Asianajajaliitolle ominaiseksi tuen saajaksi. Valinnalla on merkittävää symboliarvoa, jonka toivon tulevan noteeratuksi myös laajemmin. Ei ole muuta ammattiryhmää kuin asianajajat, joka lopunperin puolustaa ja vaatii perusarvoja kunnioitettaviksi. Ja toivoo niiden toteutuvan.

Vastuu nykyisen kohtuullisen tilanteen säilymisestä kuuluu kuitenkin kaikille lakimiehille yhteisesti. Näin uuden oikeudenhoidollisen vuoden aluksi onkin syytä muistuttaa, että vain muutos on pysyvää. Siksi on tärkeää huolehtia muutoksen suunnasta. Siis eteenpäin!

Kirjoittaja on Lakimiesliiton hallituksen jäsen ja asianajaja.