Suomalainen oikeusvaltio – sitkeä sissi!

Kirjattakoon aikakirjoihin, miten hallituksen esitykset konkurssilain ja ulosottokaaren väliaikaisiksi muuttamisiksi (HE 44 ja 46/2020 vp) etenivät eduskunnassa viime ja tällä viikolla kuultujen asiantuntijoiden näkökulmasta.

Ensin valiokuntaneuvos soitti ja antoi ennakkovaroituksen, että todella nopealla aikataululla on tulossa hallituksen esitys, josta haluttaisiin sekä kirjallinen lausunto että kuuleminen etänä. Sen jälkeen parin päivän kuluttua sähköpostiin tuli epävirallinen luonnos hallituksen esitykseksi. Taas meni muutama päivä ja sähköpostiin tuli linkki viralliseen hallituksen esitykseen. Kun olin tehnyt lausuntoluonnoksen jo epävirallisen luonnoksen pohjalta, tarvitsi vain tarkistaa, vastaako virallinen versio aikaisemmin toimitettua luonnosta.

Aikataulu lausunnoille oli tiukka. Konkurssiesitystä käsiteltiin valiokunnassa perjantaina 17.4. klo 10.00-11.15 Skype-kokouksessa. Lausunto oli tullut toimittaa edellisenä päivänä, torstaina 16.4. klo 19.00 mennessä, ja virallinen hallituksen esitys oli annettu samana iltapäivänä. Aikaa oli siis periaatteessa vain muutama tunti. Tosiasiassa epävirallisen hallituksen esityksen toimittamisella mahdollistettiin se, että asiantuntijoille jäi aivan kohtuullinen aika paneutua esityksiin ja antaa lausuntonsa.

Lakivaliokunnan kokous sujui yllättävän hyvin Skypellä. Ennen kokousta odotettiin virtuaaliaulassa. Tunne oli melko lailla samanlainen kuin eduskunnan käytävälläkin lakivaliokunnan oven takana odotellessa. Ainoastaan puuttui yhteinen juttutuokio asiantuntijoiden kesken.

Kun kokous alkoi, kaikki meni samassa järjestyksessä kuin konsanaan lakivaliokunnan kokoushuoneessa. Oikeusministeriön valmistelija esitteli lyhyesti ehdotuksen, sen jälkeen asiantuntijat esittivät näkemyksensä. Tämän jälkeen lakivaliokunnan jäsenet, siis kansanedustajat, esittivät kysymyksiä niin valmistelijalle kuin asiantuntijoille. Lopuksi valiokuntaneuvos esitti omat kysymyksensä (olivat nyt – niin kuin yleensäkin – juridisesti kiintoisia ja ”kinkkisiä” kysymyksiä). Kuuleminen sujui samaan tapaan kuin ennenkin, paitsi että nyt oltiin etänä.

Lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri johti etäkokousta jämäkästi ja selkeästi. Jokainen ehti ja sai sanottavansa sanoa. Tunnelmaksi jäi, ettei lakivaliokunta halua tinkiä piiruakaan lainsäädännön laadusta edes näin poikkeusaikoina. Mieluummin sitten venytään ja keksitään uusia toimintatapoja, jotta kiireestä huolimatta lainsäädännön laatu pysyy hyvänä.

Toinen, vielä merkittävämpi seikka on se, että Suomi ei ole lähtenyt oikomaan lainkäytön pohjaa kohti hallinnollisen ohjauksen korostamista. Jos esimerkiksi ulosottoon tarvitaan lisää velallisensuojaa, sitä ei lähdetä hakemaan ulosottohallinnon ohjeilla vaan nimenomaan eduskunnan säätämän lain kautta. Voimme laskea illalla päämme tyynylle ja huokaista helpotuksesta – suomalainen oikeusvaltio on sitkeä sissi! Sitä vaalikaamme.

Kirjoittaja Tuula Linna on Lakimiesliiton puheenjohtaja ja prosessioikeuden professori