Salassapitosopimukset yleisiä lakimiehillä

Lain mukaan työnantajan liike- ja ammattisalaisuuden käyttämisen sekä ilmaisemisen kieltäminen on rajattu työsuhteen kestoaikaan. Tämä sen vuoksi että työntekijällä on oltava oikeus työsuhteen päättymisen jälkeen käyttää toimeentulonsa hankkimiseksi hyväkseen tietoja ja kokemusta, jotka hän on saanut työsuhteen aikana.

Myös yhteistoimintalaissa ja laissa henkilöstön edustuksesta yritysten hallinnossa mainitaan liike- ja ammattisalaisuuksien salassapitovelvollisuudesta. Em. laeissa salassapitovelvollisuuden edellytyksenä on, että työnantaja ilmoittaa tietyt liike- ja ammattisalaisuuksia koskevat tiedot salassa pidettäviksi.

Laissa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa käsitellään puolestaan liikesalaisuudet. Rikoslaissa taas määritellään, mitä yrityssalaisuudella tarkoitetaan rikosoikeudellisessa mielessä. Lainsäädännössä ylipäätään käytetään yrityssalaisuus-, liikesalaisuus- sekä liike- ja ammattisalaisuus -termejä epäyhtenäisesti.

Tutkittua tietoa

Lakimiesliitto oli mukana Akavan keväällä tekemässä selvityksessä salassapitosopimuksista. Kyselyyn vastasi 250 lakimiestä. Kiitokset teille aktiivisesta vastaamisesta. Kyselyn mukaan akavalaisten liittojen jäsenistä 74 prosentilla on työsopimuksessaan salassapitoehto tai erillinen salassapitosopimus. Mutta yleisintä salassapitosopimusten sisältyminen työsuhteisiin oli lakiala -toimialalla. Peräti 88 prosentilla toimialalla työskentelevistä vastaajista oli joko salassapitoehto työsopimuksessa tai erillinen työsopimuksen liite salassapidosta. Akavan liitoista yleisimpiä salassapitosopimukset tai salassapitoehdot olivat Lakimiesliiton jäsenkunnassa – 86 prosentilla vastaajista. Salassapitosopimusten ja -ehtojen yleisyys tällä toimialla ei sinällään ole yllätys, sillä lakimiehet saavat työtehtäviensä yhteydessä tavallisesti tietoonsa liike- ja ammattisalaisuuksia.

Salassapidon voimassaolo oli muilla akavalaisilla toimialoilla ajallisesti rajattu runsaalla 30%:lla, mutta lakialalla vain 15 prosentilla. Lähes 80 prosentilla lakialalla työskentelevistä salassapidon voimassaoloa ei oltu rajattu lainkaan ja muutama prosentti ilmoitti, ettei tiennyt, onko voimassaoloa rajattu. Lakimiesliiton jäsenistä viidenneksellä on salassapidon voimassaolo ajallisesti rajattu työsuhteen päättymisen jälkeen ja yli 70 prosenttia totesi, ettei voimassaolorajausta ole tehty. Nämä luvut ovat huolestuttavia.

Akavan kyselyyn vastanneista puolet ilmoitti, että salassapito on sovittu olemaan voimassa enintään 6 kuukautta työsuhteen päättymisen jälkeen.

Sopimussakko ja/tai vahingonkorvaus

Salassapidon rikkomisen varalta oli 24 prosentilla kaikkien kyselyyn vastanneiden osalta sovittu sopimussakosta. Sekä kaupanalalla että lakialalla sopimussakko-seuraamus oli yhtä yleinen eli 29 prosentilla. Sopimussakko vastasi 70 prosentilla vastaajista enintään 6 kuukauden palkkaa. Hieman vajaalla 20 prosentilla salassapidon rikkomisesta oli sovittu vahingonkorvaus. Vahingonkorvauksen vastuuta oli rajoitettu ainoastaan 33 prosentilla.

Jopa 14 prosentilla vastaajista salassapidon rikkomisen varalta oli sovittu sekä sopimussakko että vahingonkorvaus.

Tarvitaan lainsäädäntöä

Työsopimuslakiin ei sisälly säännöksiä työsuhteeseen liittyvistä salassapitosopimuksista. Työsopimuslaki antaa siis työnantajalle ja työntekijälle melko laajan sopimusvapauden salassapitosopimukseen sisällytettävistä ehdoista. Tavallista on, että salassapitosopimus tehdään työnantajan aloitteesta ja näkökulmasta. Työntekijän kannalta on tärkeää, että salassapitosopimuksen ehdot ovat mahdollisimman täsmällisiä ja tarkkarajaisia, jotta sopimuksella ei rajoiteta työntekijän toimintavapautta kohtuuttomasti. Salassapitosopimus tulisi laatia vallitsevan tilanteen sekä tosiasioiden perusteella ja toimintaympäristön muututtua salassapitosopimuksen tarve sekä merkitys tulisi arvioida uudelleen. Liikesalaisuusdirektiivin toimeenpanon yhteydessä onkin työsopimuslakiin sisällytettävä selkeät säännökset salassapitosopimuksista.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton Edunvalvontayksikön johtaja.