Blogit 20.2.2020

Ruotsinkielinen juristikoulutus – en het potatis

Tuula Linna

Monenlaista on jo asian tiimoilta tapahtunut. Svenska YLE uutisoi asiasta tuoreeltaan 19.2. Lakimiesliitto julkaisi tammikuussa aiheesta kannanoton, jossa vastustetaan tutkinnonanto-oikeuden laajentamista.  Useat opiskelijajärjestöt julkaisivat Codex r.f.:n johdolla hanketta vastustavan kannanoton 13.2. Sen johdosta asia nousi esiin ruotsinkielisissä YLE-uutisissa maanantaina 17.2. ja keskiviikkona 19.2., jolloin myös Hufvudstadsbladet julkaisi koko sivun artikkelin aiheesta. Helsingin yliopiston ja sen oikeustieteellisen tiedekunnan johto vastustavat hanketta. Ja tietenkin somessa keskustellaan. Ministerit vielä fundeeraavat. Mistä on siis kysymys? Kielipolitiikastako vai Helsinki/Vaasa versus Turku -mittelöstä?

Laitanpa heti tähän alkuun tärkeän seikan. Lakimiesliitto kiinnitti huomiota jo ensimmäisessä kannanotossaan siihen, että kaikilla ON-tutkinnon suorittaneilla tulee olla kielestä riippumatta oikeus suorittaa OTM-tutkinto. Kaikkihan me tiedämme, että ON-tutkinto ei työmarkkinoilla vertaudu OTM-tutkintoon. Lakimiesliitto on ollut se taho, joka on kantanut huolta Åbo Akademin (ÅA) opiskelijoista, stadgalaisista. Jokainen opiskelija on Lakimiesliitolle tärkeä, mutta emme voi toisaalta pidättäytyä ottamasta kantaa silloin, kun lakimieskunnan etu sitä edellyttää.

Tutkinnonanto-oikeutta ei tule ÅA:lle antaa, mutta muiden yksiköiden tulee ottaa ÅA:ssa ON-tutkinnon suorittaneet ilman kynnyksiä ja pääsykokeita sisään. Vuosittain ÅA ottaa sisään 20–25 opiskelijaa suorittamaan ON-tutkintoa. Vaikka esimerkiksi Helsingin tiedekuntaan siirtyjille on normaalisti asetettu tietyt kynnyskriteerit, ei niitä tule soveltaa ÅA:n opiskelijoihin. Yhdenvertaisuusargumentit eivät tässä päde, sillä stadgalaiset ovat muihin siirtyjiin nähden heikommassa asemassa: he ovat ilman OTM-tutkintoon johtava opiskelupaikkaa.

Toiseksi on avoimesti tuotava esiin se, että kaikki tutkintojen lisäämiseen johtavat kehityspolut ovat nykytilanteessa Lakimiesliiton jäsenistön näkökulmasta uhkakuvia. Tämä koskee kaiken kielisiä yksiköitä, ja olivatpa ne missä tahansa. Kun uusi yksikkö perustetaan, sillä tuppaa olemaan taipumus laajentua. Perusteena saatetaan esittää, että kun opettajia on joka tapauksessa jouduttu rekrytoimaan lisää, voidaan ottaa samalla lisää opiskelijoitakin. Se, että vastaava vähennys tehtäisiin muissa yksiköissä ei tule kuuloonkaan, kun otetaan huomioon opetus- ja kulttuuriministeriön kaavailemat huimat – ja perusteettomat – tutkintomäärien nostotavoitteet oikeustieteen alalla.

Olemme Lakimiesliitossa huolissamme juristityöttömyydestä. Viime vuosien juristityöttömyysluvut ovat olleet 400–500 tasolla ja todennäköisesti lisääntymään päin. OTM-tutkinto on ammattiin johtava tutkinto, ja rankan koulutuksen läpikäyneiden tulee voida luottaa siihen, että he työllistyvät juuri lakimiesammatteihin. En ole nähnyt missään selvityksiä liikakoulutuksen vaikutuksista oikeustieteen alalla. Itseäni huolettaa, joutuvatko erityisesti naisjuristit kärsimään, jos eivät esimerkiksi perhesyistä eivät pysty tehokkaasti pitämään kiinni lakimiesammatin ydintehtävistä. ÅA:n tutkinnonanto-oikeutta koskevassa keskustelussa on väitetty, että Lakimiesliiton intressissä on pitää lakimiesten määrä alhaisena. Tämä ei pidä paikkaansa. Lakimiesliiton tavoitteena on mahdollisimman sopiva lakimiesten määrä: juristeja tulee olla riittävästi turvaamaan oikeuden saatavuus ja oikeuspalvelut aloittain, kielellisesti ja alueellisesti –  mutta juristeja ei tule kouluttaa työttömyyskortistoon.

Lakimiesliitto korostaa ruotsinkielisen juristikoulutuksen tärkeyttä. On suuri merkitys yhteiskunnalle, että lakimieskunta pystyy tarjoamaan osaamistaan ja oikeuspalveluja myös ruotsin kielellä. Tämä tarkoittaa myös äidinkieleltään suomenkielisiä lakimiehiä. Emme siis puhu yksinomaan ruotsinkielisistä juristeista vaan ruotsia taitavista juristeista. Tarvitaan vahva yksikkö, joka tähän huutoon voi vastata. Se on Helsingin oikeustieteellinen tiedekunta Vaasan yksiköllä vahvistettuna. Helsingin tiedekunnalla on valtakunnallinen tehtävä huolehtia OTM-tutkintoon johtavasta ruotsinkielisestä koulutuksesta. Tästä valtakunnallisesta tehtävästä tiedekunta on toistaiseksi selvinnyt kaikella kunnialla. Mutta ponnisteluja ja satsauksia se on vaatinut. Jos ÅA ryhtyy kilpailemaan rajallisista resursseista ja opiskelijoista, heikentyvät vastaavasti Helsingin ja erityisesti Vaasan edellytykset hoitaa tehtävää. Kyllä tämä nollasummapeliä on: ei ole kovin yksinkertaista rekrytoida sellaista pätevää opettajakuntaa, joka pystyy antamaan laadukasta, tutkimukseen perustuvaa opetusta. Tällainen vaatimus korostuu etenkin OTM-vaiheen koulutuksessa graduseminaareineen – jatko-opintojen ohjaamisesta puhumattakaan. Ruotsinkielinen oppikirjatuotanto on jo nyt suurissa vaikeuksissa. Ongelmaan etsitään Helsingin tiedekunnassa kuumeisesti ratkaisua dekaani Pia Letto-Vanamon johdolla.

Summa summarum: ei ole ruotsinkielisen juristikoulutuksen etu hajauttaa resursseja kolmeen pieneen yksikköön. Näivettymisen vaara on ilmeinen. Päinvastoin, Helsinki – Vaasa –akselia tulee vahvistaa. Kun Turku on sopivasti Helsingin ja Vaasan välissä, on aika kaukaa haettua puhua alueellisesta ongelmasta. Pikemminkin olisi järkevää vahvistaa pohjoisemman ruotsinkielisen rannikkoseudun vetovoimaa esimerkiksi auskultointipaikkoja lisäämällä.

On nähtävissä, että opiskelijamäärät joka tapauksessa tulevat jonkin verran nousemaan, niin pontevasti opetus- ja kulttuuriministeriö on asiassa esiintynyt. Jos ja kun oikeustieteen tutkintomäärät nousevat, nousevat myös ruotsinkieliset aloituspaikat. Helsingin tiedekunta on tietojeni mukaan valmis suuntaamaan painotetun aloituspaikkasatsauksen juuri ruotsinkielisen koulutuksen hyväksi.

ÅA:n aloite saada tutkinnonanto-oikeus lähtee lausuntokierrokselle. Lakimiesliitto tulee pysymään kannassaan ja antaa kielteisen lausunnon, pyydetäänpä lausuntoa tai ei.

Muistutan vielä seuraavasta hallitusohjelman kirjauksesta: ”Tehdään kokonaisselvitys ruotsinkielisen koulutuksen (varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen) erityispiirteistä, haasteista ja kehittämistarpeista sekä luodaan pitkäjänteinen toimenpideohjelma yhdenvertaisuuden takaamiseksi.”

Niinpä ja kunpa tehtäisiinkin! On tärkeää, että kauaskantoisia päätöksiä todellakin tehdään pitkäjänteisesti ja tiedon perusteella. Juristikoulutuksen osalta tulee ottaa pohjaksi ennusteet työllisyysnäkymistä. Tutkintomääriä ei tule perustaa hihasta vedettyihin lukuihin eikä tutkinnonanto-oikeuksia myöntää ilman perusteellista tilanne- ja tarveanalyysiä.

Lisää artikkeleita

Kaikki blogit