Perhe + työ = itkupotkuraivari?

Toimittaja Emi Elo kirjoittaa tuoreessa Optiossa lukeneensa koko aikuisikänsä väsyneiden ihmisten kirjottamia väsyneitä kolumneja lapsiperhearjen rankkuudesta. Samaan aikaan syntyvyyslukumme ovat huolestuttavan alhaalla. Elo liittää huoltosuhteen sakkaamisen tapaamme puhua lapsiperheen arjesta. Perheetön ostaa mieluummin lennot Aasiaan kuin menolipun unettomiin öihin.

Näinkö me todella puhumme perheestä? Siis etenkin me perhearkea omakohtaisesti elävät. Saammeko arkemme näyttäytymään loputtomalta selviytymisradalta, jota lapsettomat voivat seurata kuin ylikierroksille virittynyttä tosi-tv:tä. Keräämme sankaruuspisteitä sanoittamalla elon raskaan raadantaa.

Perhe-elämään liittyy toki raskaita tunteita. Mutta niitä liittyy myös työhön ja parhaimpiin harrastuksiimmekin. Rakkaat asiat ovat aina tuskallisimpia, koska haluamme olla niissä hyviä. Asetamme tavoitteemme korkealle.

Ongelmalliseksi asiaa ei teekään kipeiden kokemusten jakaminen, vaan vaikeneminen hyvästä. Perheen ja muun elämän toisiaan tasapainottavat elementit eivät ole vain legendaa. Tästä pitäisi puhua enemmän sortumatta kuitenkaan ”päivääkään en vaihtaisi pois” julistukseen. Perhe-elämän haasteista voi puhua ihan rehellisesti, mutta myös myönteisesti.

Annamme perheellisen elämästä väärän kuvan, jos vain huokailemme syvään päiväkodille lähtiessä, mutta vaikenemme siitä, miten yhteisen nakkikeiton ääressä on sangen mukavaa. Aamulla kuuluu taas kahvihuoneessa kertoa valvotusta yöstä, mutta vaieta siitä, miten aamupalalla skoolattiin kuopuksen opittua S-kirjaimen.

Myönteinen puhe kirkastaisi Emil Elon kaipaamalla tavalla perhe-elämän ”brändiä”. Erityisesti tätä puhetapaa kaivattaneen työelämään, jossa työn ja muun elämän paineet näkyvimmin kohtaavat.

Elo kysyy myös, onko lapsen saamisen oltava puheissamme kaiken muuttava taitekohta. Ei, kaikki entinen ei lopu. Mutta kyllä lasten myötä moni asia muuttuu. Jokainen perheellinen tietää, että lapset eivät estä mukavia ravintolailtoja tai matkoja kaukokohteisiin. Kokemukset ovat kuitenkin lapsettomiin vuosiin nähden – no – usein melko erilaisia. Mutta muutos ei ole kamalaa. Sen sijaan, että tilitämme lapsettomille koliikkikokemuksia, voisimme reippaasti kertoa, miten hauskaa meillä on perheinä. Lapsiperheissä huonotkin vitsit naurattavat. Kukaan ei naura jutuilleni kuin lapseni.

Perhemyönteistä puhetapaa työpaikoilla lisää toki se, mitä luontevammin elämämme eri osa-alueet kulkevat rinnakkain. Osaammeko sanoin ja teoin huomioida perheet myös työelämässä. Lakimiesliitossa tätä työtä tehdään muun muassa suositun perhevapaaverkoston avulla. Verkoston ansiosta perhevapaille jäämisen ei tarvitse tarkoittaa ammatillisen yhteisön jättämistä. Perhe ja työ kulkevat elämässämme rinnakkain. Järjestönä haluamme olla tukemassa tätä liittoa.

Emil Elo toivoo aiheellisesti, että elämän kerrottaisiin jatkuvan myös lapsen saamisen jälkeen. Kyllä: Elämä jatkuu. Itku öissä ehkä lisääntyy, mutta niin myös nauru päivisin.