Oikeudenkäynnit etanavauhdissa – aikaa ostetaan rahalla ja korjausvelka kasvaa

World Justice Projectin Rule of Law -indeksi on valmistunut vuodelta 2021. Indeksi on maailman johtava, riippumattoman oikeusvaltiotiedon lähde. Indeksi kattaa 139 maata ja lainkäyttöaluetta.

Monessa suhteessa pärjäämme kansainvälisessä vertailussa erinomaisesti. Olimme kokonaisvertailussa sijalla 3. Lakimiesliiton tavoitteena on rakentaa maailman parasta oikeusvaltiota. Mitä siis pitäisi tehdä, jotta olisimme vertailun kärkipaikalla?

Jatkuva ongelmamme on oikeudenkäyntien kesto: Viime vuodelta saimme siviiliprosessin kestosta indeksiluvun 0.64/1. Sijoituimme koko vertailuissa vasta sijalle 27. Vuoden 2020 lukumme oli 0.65 ja vuonna 2019 luku oli 0.62.

Toinen kesto-ongelmamme on esitutkinnan tehottomuus. Siinä saimme viime vuodelta indeksiluvun 0.60 ja sijoituimme koko vertailun sijalle 21. Vuonna 2020 luku oli sama ja vuonna 2019 luku oli 0.61.

Naapurimme Ruotsi lienee luontevin vertailukohde. Ruotsi sai siviiliprosessin kestosta indeksiluvun 0.81 eli toisin sanoen kohtuullisen hyvän. Sen sijaan Ruotsia vaivaa vielä heikompi esitutkinta kuin Suomea. Heidän indeksilukunsa 0.53 ei mairittele ruotsalaista kansankotia.

Hiljaiseksi rahalla

Oikeusvaltioindeksien valossa poljemme oikeudenhoidon kehittämisessä paikallamme. Emme ole saaneet korjatuksi pääosin resurssiongelmista johtuvaa oikeusturvavajetta. Siviiliprosessin keston osalta Suomi oli kaltevalla pinnalla 2000-luvun lopulla. Suomelle tuli 16 langettavaa ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota oikeudenkäynnin hitauden vuoksi vuosina 2006 ja 2007. Tuomiot koskivat sekä riita- että rikosasioita. Mukana oli myös tapauksia, joissa viivästys ajoittui esitutkinta- tai syyteharkintavaiheeseen (ks. HE 233/2008 vp s. 6).

Nyt EIT:n tuomioissa EIS 6 artiklan osalta viivästymistapauksissa ovat kärjessä lähinnä itäisen Euroopan maat, kuten Ukraina, Montenegro, Slovenia, Unkari ja Kroatia. Etelä-Europan osalta kyseenalaista kunniaa kerää Italia. Täytyy sanoa, että esimerkiksi Unkariin verrattuna lukumme eivät sentään ole aivan luokattomia: Unkarissa siviiliprosessin osalta keston indeksiluku viime vuodelta on 0.31 ja esitutkinnan teho 0.49.

Suomi ei ole viime vuosina juurikaan saanut tuomioita oikeudenkäynnin viivästyksestä. Syynä mitä ilmeisemmin on se, että ostamme asianosaiset hiljaisiksi hyvittämällä viivästykset rahalla tai joskus harvoin rangaistuksen alentamisella.

Helsingin Sanomissa ilmestyi 14.2.2022 oikeustoimittaja Susanna Reinbothin ansiokas artikkeli niin sanotun hyvityslain (362/2009) mukaisista korvauksista. Artikkelin mukaan viivästyshyvitysten määrässä rikkoutuu tänä vuonna miljoonan euron raja. Vuonna 2021 hyvityksiä maksettiin yli 200 000 euroa. Valtiokonttori perii takaisin maksamiaan hyvityskorvauksia vuosittain noin 100 000 euroa, yleensä oikeusministeriöltä (tuomioistuinlaitos) tai sisäministeriöltä (poliisi). Rahaa siirtyy siis 100 000 euron verran valtion taskusta toiseen.

Eikö olisi järkevämpää käyttää raha järjestelmien kunnossapitoon? Kyllä, tietenkin.

Kyse on vain niin pienestä rahasta, ettei sillä montakaan lisäkäsiparia tuomioistuinlaitokseen saa. Korjausvelkaa kun on vuosien varrella syntynyt kymmenien miljoonien edestä. Valtiolle on selvästi edullisempaa maksaa pahimmista viivästystapauksista hyvittelyrahoja kuin palkata riittävästi lainkäyttäjiä.

Hyvityslain esitöissä todettiin, että vireillä on ”useita merkittäviä yleisiä tuomioistuimia koskevia rakenteellisia ja oikeudenkäyntimenettelyn uudistuksia, esimerkiksi käräjäoikeusverkoston ja hovioikeusmenettelyn uudistukset”. Lisäksi todettiin, että työtapoja kehitetään (HE 233/2008 vp s. 19). Tarkoitus varmaan oli tämä, mutta tulokset ovat olleet laihoja.

Joka kivi käännettävä

Tuomioistuinlaitos tarvitsee lisää käsipareja – etenkin käräjäoikeuksiin käräjätuomareita ja käräjänotaareita, mutta myös syyttäjiä – ja samalla myös menettelyjen virtaviivaistamista.

Samalla on käännettävä jokainen kivi laajojen riita-asioiden käsittelyn tehostamiseksi. Ensimmäinen kysymys on, kuuluvatko kaikki muut kuin riidattomat summaariset asiat laajaan riita-asian käsittelyyn? Tarvittaisiin Lakimiesliiton ehdottama pienten riita-asioiden sujuva menettely.

Onko kaikki mahdollinen tehty haastettuna poissa olevien rikosasian vastaajien oikeudenkäyntien tehostamiseksi? Entä milloin ikuisuushanke AIPA prosessien sähköistämiseksi on maalissa – ja mikä on sen vaikutus tuomareiden ajankäyttöön?

Kaivattaisiin myös selvitystä siitä, kuinka pitkän käsittelyn vaativat esimerkiksi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat asiat. Niissä ei ole kysymys vain oikeudenkäynnin kestosta vaan myös EIS 8 artiklan mukaisesta perhe-elämän suojasta (ks. esim. asia A.L. ja muut v. Norja, EIT:n tuomio 2.1.2022). Vuosikin on lapsen elämässä kovin pitkä aika.

Eduskuntavaalit järjestetään sunnuntaina 2.4.2023, siis reilun vuoden päästä. Nyt on aika puhua oikeudenhoidon korjausvelasta ennen kuin sillat romahtavat ja selkärangat katkeavat. Valtio on työantajana vastuussa siitä, että tuomareiden ja käräjänotaarien työkuorma ei ole epäinhimillinen ja että kansalaiset saavat oikeutta kohtuullisessa ajassa. Asia ei parane asianosaisille hyvityksiä makselemalla.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja.