Oikeudenhoitomme tarvitsee kriisirahoitusta

Jos oma piha on oikeusvaltiollinen takapajula, ei sitä osata olla ihmisiksi toistenkaan pihoilla. Kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen perustuu siihen, että kansallinen maaperä ruokkii demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä ja turvaa sananvapauden.

Me suomalaiset silmäilemme omaa oikeusvaltiopihaamme onnistuneen puutarhurin tyytyväisyydellä – näyttää voivan hienosti ainakin toisen naapurin pihaan verrattuna. Mutta ruohonjuuritasolla huomataan, että kaikki ei suinkaan ole kunnossa.

Ei riitä, että oikeusvaltio on turvattu perustuslaissa. Oikeusvaltion asianmukainen toiminta edellyttää riittävää perusrahoitusta. Siltä osin suomalainen oikeusvaltio on suoranaisessa rahoituskriisissä. Tämä ei näy vain oikeudenkäyntien kestossa ja hinnassa vaan myös siinä, että riita-asian kanteita ei ylipäätään uskalleta panna vireille. Rahoitusvaje näkyy myös tuomareiden, käräjänotaareiden, kansliahenkilökunnan ja syyttäjien jaksamisessa.

Tuomarit tutkimusten mukaan uupuneita jo lähes vuosikymmenen ajan

Jo vuonna 2014 YLE-uutisten tekemässä kyselyssä noin puolet tuomareista kertoi tuntevansa itsensä uupuneeksi aina tai usein ja ettei ehdi perehtyä käsiteltävään asiaan kunnolla. Tuomariliiton viime vuonna tekemä kysely osoitti, että tuomareiden, esittelijöiden ja käräjänotaareiden työmäärä oli kasvanut entisestään ja että he ovat vakavasti kuormittuneita. Vastaajista kaksi kolmasosaa piti työmäärää liian suurena, eikä vastaajilla ole riittävästi aikaa juttujen valmisteluun ja tuomioiden kirjoittamiseen. Lähes puolet vastaajista koki stressioireita tai työuupumusta aina tai usein.

Tuomarit ovat siinä pisteessä, että mitta on täysi. Mitä ongelmille on tehty? On saatu aikaan laki viivästysten rahallisesta hyvittämisestä ja lisäksi rikosasioissa rangaistuksia on alennettu viivästysten perusteella. On myös säädetty yhä useampi menettely kiireelliseksi. Esimerkiksi hallinto-oikeuksissa kiireellisiksi säädettyjen asioiden osuus saapuvien asioiden kokonaismäärästä on jo noin puolet (ks. Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2021, s. 151). Kuitenkin – viimeksi esityksessä HE 93/2022 vp (eräiden lakien valitustietä koskevan sääntelyn päivittämisestä) – on suhtauduttu nihkeästi kiireellisyyssääntelyn purkamiseen. On tietenkin perustellusti kiireellisiä asioita, kuten lapsi- ja vanhemmuusasiat. Tekisi kuitenkin mieli sanoa, että ainoa asia, joka juuri nyt on kiireellinen, on riittävän rahoituksen turvaaminen oikeudenhoidolle.

Oikeudenhoito on saatava jaloilleen riittävällä ja pysyvällä perusrahoituksella

Lakimiesliitto on tiistaina 12.7.2022 julkaissut vaatimuksen 50 miljoonan euron pysyvän vuotuisen kriisirahoituksen saamiseksi. Tällä rahalla suomalainen oikeudenhoito ei vielä pääse vielä kukoistamaan, mutta saadaan edes siedettävästi tilanne hallintaan.

Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja Marika Valjakka viittasi hirvittävään kansainväliseen tilanteeseen: ”Oikeusvaltiota ei pidetä enää itsestäänselvyytenä, vaan aidosti turvallisuus- ja huoltovarmuustekijänä”.

Maanantaina 11.7.2022 Porissa SuomiAreenassa Lakimiesliiton järjestämässä #LainRajat paneelissa ”Onko kansainvälinen oikeus diktaattorien tykinruokaa?” (linkki tallenteeseen) saatiin konkreettisesti huomata, mitä seuraa kansainvälisen oikeuden kunnioittamiselle, jos kansakunnan oikeusvaltion tila on vajonnut syvälle pohjamutiin. Jos ei ole kansallista oikeusvaltioperustaa, ei kunnioiteta muidenkaan oikeuksia.

Jos aiomme heristellä sormea oikeusvaltion rappiotilasta muille, on aiheellista huolehtia myös omat asiat kuntoon. Puolustuksellisen valmiuden lisäksi Suomella täytyy olla huoltovarmuus kunnossa. Huoltovarmuuteen kuuluu – polttoturpeen ja viljan varmuusvarastoinnin ja monen, monen muun varautumisen lisäksi – aito huolenpito siitä, että riippumaton tuomioistuinlaitos voi toimia asianmukaisesti kaikissa olosuhteissa. Tuomioistuimet saivat viime vuonna koronaruuhkan purkamiseen noin 4 miljoonaa euroa. Hyvä niin, mutta emme voi jatkaa tällaisella kainalosauvalinjalla. Tuomioistuinlaitos ja muu oikeudenhoito on saatava jaloilleen riittävällä ja pysyvällä perusrahoituksella.

Tuomioistuimen suurimmat riskit liittyvät henkilöstön jaksamiseen ja resurssien puutteeseen

Luin huolestuneena Tuomioistuinlaitoksen toiminta- ja taloussuunnitelmaa vuosille 2022–2025. Suunnitelma perustuu oikeusministeriön ja tuomioistuinlaitoksen välisessä tulossopimuksessa sovittuihin tulostavoitteisiin. Suunnitelmassa todetaan, että tuomioistuinten suurimmat riskit liittyvät henkilöstöön, kuten resurssien puutteeseen, henkilöstön vaihtuvuuteen, työssä jaksamiseen ja rekrytoinnin vaikeuteen. Näillä asioilla myönnetään olevan vaikutusta myös tavoitteelliseen ja laadukkaaseen toimintaan.

Perusrahoituksen osalta suunnitelmassa viitataan perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen ja todetaan: ”Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilyttäminen sekä ristiriitojen selvittäminen tasapuolisin menettelyin ennalta asetettujen yleisten sääntöjen pohjalta edellyttävät hyvin toimivaa oikeusjärjestelmää. Riippumattoman tuomioistuinlaitoksen tulee turvata, että jokainen voi yhteiskunnassa luottaa oikeuksiensa toteutumiseen. Tuomioistuinten ja Tuomioistuinviraston henkilöstöresurssit ovat olleet usean vuoden ajan työmäärään nähden hyvin niukat. Tuomioistuinlaitoksen tilannetta ja toimintaedellytyksiä tarkastellaan oikeusministeriön valmistelemassa valtioneuvoston selonteossa oikeudenhoidosta. Selonteko on tarkoitus antaa eduskunnalle syksyllä 2022.”

Poliittisen vallan tulee ymmärtää toimivan oikeudenhoidon merkitys

On erinomaista, että Oikeudenhoidon selonteko on valmistumassa loppusyksystä. Resurssitarpeen osalta ei ole kuitenkaan mitään syytä jäädä odottelemaan selonteon antia. Oikeuslaitoksen resurssivaje ei lisätodisteita kaipaa. Ongelmat ovat olleet esillä pitkään, ja etenkin tuomioistuinlaitoksen riskitaso henkilöstön osalta on ollut punaisella jo vuosikaudet.

Lakimiesliitto ei aio luovuttaa ennen kuin oikeudenhoidon resurssit ovat sellaisella tasolla, ettei oman oikeusvaltion takapihaa tarvitse hävetä. Marika Valjakan johdolla liitto on käynyt tapaamassa lukuisia poliittisia vaikuttajia ja on voitu panna merkille orastavia ymmärryksen ituja poliittisessa kentässä oikeudenhoidon aliresursoinnin vakavuuden suhteen. Haluamme luottaa siihen, että poliittinen valta Suomessa ymmärtää toimivan oikeudenhoidon yhteiskuntajärjestystä vakauttavan merkityksen.  
 

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja