Blogit 9.12.2020

Lakimiesliitto eri mieltä tuoreen selvityksen kanssa: Maalittaminen on säädettävä rangaistavaksi

Antero Rytkölä

Poliisin ja syyttäjälaitoksen ylin johto sekä alioikeuksien päällikkötuomarit esittivät alkukesästä 2019, että maalittaminen on säädettävä rangaistavaksi. Ne antoivat yhdessä esityksen Oikeusministeriölle ryhtymisestä lainsäädäntötoimiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Lakimiesliitto ja useat lakimiesjärjestöt sekä mm. poliiseja edustava SPJL tukivat ehdotusta.

Oikeusministeriö ei silloin nähnyt tarvetta maalittamisen säätämiseksi rangaistavaksi.

Järjestöt ja monet yksittäiset oikeudenhoidon ja hallinnon toimijat ovat kertoneet senkin jälkeen konkreettisista maalittamistapauksista. Vaatimus on uudistettu ja sitä on perusteltu.

Oikeusministeriön tilaama selvitys ei edelleenkään näe tarvetta lainvalmisteluun.

Tällä kertaa Oikeusministeriön tilaama selvitys lähtee siitä, että maalittamisen säätäminen rangaistavaksi ei olisi välttämätöntä. Lisäksi toivotaan, että työsuojelutoimet ehkä riittävät, ja vielä todetaan sekin, että muista maista ei ole löydetty vastaavaa säännöstä. Myös on vyörytetty perusteluina, että kaikki em. esityksen tehneet tahot soveltavat nykysäännöksiä puutteellisesti ja että sananvapaus olisi tällä toimenpiteellä vaarassa. Täytyy todeta, että onpa tämä vaikeaa!

Kriminalisoinnin välttämättömyys (ultima ratio) esitetään selvityksessä kovin teoreettisesti. Tällä hetkellä maalittamista käsitellään oikeuselämässä kokoamalla sekalainen nippu rangaistussäännöksiä yhteen ja katsomalla, toteutuvatko tunnusmerkistöt jollain tavoin. Laillisuusperiaatteen kannalta olisi varmasti parempi, että olisi selkeä tunnusmerkistö, joka käsittelee juuri tätä ilmiötä.      

Selvityksessä esitetään ratkaisuna työsuojelutoimia eli keskustelua ja arviointia. Tämä on tärkeää, mutta ei suinkaan riittävää.  Lisäksi viitataan yksityiseen turva-alaan. Siis oikeasti: vartija kotiovelle maalittamista torjumaan?

Minusta tuntuu käytännön kannalta kovin vieraalta selvityksessä esitetty pelko, että poliisi, syyttäjät ja tuomioistuimet soveltaisivat maalittamisen rangaistussäännöstä siten holtittomasti, että sananvapaus vaarantuisi. Jos pyrkimystä tällaiseen jossakin olisi, laista löytyy jo nyt monta kohtaa, joihin voitaisiin pohjata.

Lakimiesliitto vaatii edelleen, että maalittamista torjumaan on säädettävä selkeä rangaistussäännös. Tunnusmerkistön on oltava selkeä, mutta toki sitä sovellettaessa on otettava oikeusjärjestyksen kokonaisuus, kuten kaikissa muissakin asioissa. Myös rangaistusuhan tulee olla tuntuva – ei vain liikenneturvallisuuden vaarantamisen luokkaa. Tuokin selvityksen mukaan edellyttäisi maalittamistapauksessa vakavaa vaaraa.

Selvityksessä esitetyistä tai muista esillä olleista säännöksistä voitaisiin varmasti kirjoittaa sellainen säännös, joka tyydyttää selvityksessä esitetyt teoreettiset vaatimukset. Kunhan sitä vain alettaisiin ministeriössä pontevasti valmistella.

Miksi sitten maalittamisen pitää olla rangaistavaa? Rangaistussäännös tarvitaan oikeudenhoidon ja hallinnon toimintakyvyn sekä sananvapauden turvaamiseksi.

Ensinnä toimintakyky. Jos yhteiskunta suhtautuu välinpitämättömästi maalittamiseen, saati sallii sen, yksittäinen syyttäjä, tuomari tai virkamies joutuu kohtuuttoman henkilökohtaisen paineen alle. Maalittajat osaavat kyllä asiansa ja olla armottomia. Tuomioistuinten ja hallinnon krooninen resurssipula on kasannut kaikille toimijoille kosolti painetta, koronavuoden aiheuttamat ruuhkat lisäävät sitä entisestään – ja sitten voi kohdalle osua maalittaminen. On kohtuullista odottaa, että meillä on selkeä vastaus, onko ja miltä osin maalittaminen rangaistavaa.

Oikeusvaltion kannalta on kysymys siitä, voiko maalittaminen vaikuttaa toimintaan: Löytyykö enää hankaliin asioihin tekijöitä vai otetaanko oma ja läheisten rajallinen kantokyky ensisijaisesti huomioon? Entä jos käykin niin, että maalittaminen ei sinänsä vaikuta toimintaan, mutta julkisuudessa ollaan kuitenkin näkevinään niin tapahtuneen? Mitä silloin tapahtuu luottamukselle?

Sitten sananvapaus. Maalittaminen voi osua keneen tahansa julkisessa elämässä toimivaan tai julkiseen keskusteluun osallistuvaan. Entä jos käy niin, että keskustelijat vaikenevat siinä pelossa, että joutuisivat maalittamisen kohteeksi? Maalittamista onkin torjuttava myös sananvapauden puolustamiseksi.

Sananvapauden raja on maalittamisessa selkeä. Asiaan ja toimintaan kohdistuva ankarakin arvostelu on varmasti sallittua; sen sijaan puheen kääntäminen henkilöön, saati hänen läheisiinsä, ei ole.

Jo Birger-jaarli halusi turvata käräjärauhan. On merkillistä, ellei Oikeusministeriö halua turvata oikeudenhoidolle, hallinnolle ja sananvapauden käyttäjille työrauhaa.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja

Lisää artikkeleita

Kaikki blogit