Koronan jälkeiset velkaloukut ovat vältettävissä

Suomalaisissa on sisua! Mutta kuinka paljon sitä on jäljellä, jos kansalainen ja hänen perheensä on kuin ihmeen kaupalla säilynyt terveenä pandemian kourista huomatakseen, että on jäänyt työttömäksi.  Voi siinä mennä suomalaisellakin sisu kaulaan. Nyt ainakin meillä on pala kurkussa ja kova huoli toinen toisistamme.

Heti on tartuttava toimeen, etteivät suomalaiset jää samanlaiseen velkaloukkuun kuin 1990-luvulla. Nyt ei ole kyse maksumoraalista vaan moraalista ja yhteisvastuusta.

Katsotaanpa ensin, mitä isossa maailmassa tapahtuu. USA:ssa presidentti Trump allekirjoitti toissa päivänä (30.3.2020) lain, joka takaa laajemman pääsyn velkahelpotukseen kuluttajille ja pienyrityksille. Kysymyksessä on the “Coronavirus Aid, Relief and Economic Security Act” (CARES Act).

Tämä – kerrassaan ällistyttävän laaja ja kattava – lakipaketti läpäisi pikavauhtia Senaatin äänin 96–0. Paketti tuo 2 000 miljardia US dollaria auttamaan teollisuutta ja kuluttajia koronaviruksen aiheuttamien ongelmien hoitamisessa. Laki  sisältää maksukyvyttömyyden osalta muun muassa seuraavaa:

• pienyritysten saneerauslakia laajennetaan koskemaan yhden vuoden ajaksi entistä velkaantuneempia yrityksiä
• konkurssilaissa tuloksi ei lasketa valtiovallan tukea
• pandemian vuoksi talousvaikeuksiin joutuneille kotitalouksille myönnetään maksusuunnitelmia jopa seitsemän vuotta eräpäivästä laskettuna
• väliaikainen helpotus opintolainoihin

Kyllä Suomikin on heräämässä. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson ilmoitti 28.3.2020, että konkurssilakia muutetaan. Nykyisin konkurssilain mukaan yritys oletetaan maksukyvyttömäksi, jos se ei ole maksanut velkaansa viikon päästä siitä, kun se on saanut maksukehotuksen (KonkL 2:3.2). Lakimuutoksella tämä olettama tilapäisesti poistettaisiin.

Uudistus on syytä panna tyytyväisenä merkille. Mutta tämä konkurssilain muutos ei yksin riitä. On edettävä monella rintamalla. Konkurssin lykkääminen ei auta, jos kassan pohja näkyy. Jos yrityksen tuote, olipa se palvelu tai tavara, on sinällään markkinoilla pärjäävä, tulee yrityksiä auttaa kuopan yli yrityssaneerauksella, toisen sanoen velkojen järjestelyllä. Meillä on yrityssaneerauslaissa hyvä pohja, niin sanottu yksinkertaistettu yrityssaneeraus (ks. YrSanL 13 luku), jossa voidaan muun muassa jättää selvittäjä määräämättä. YrSanL 13 luvun pohjalta voitaisiin rakentaa ”yksinkertaistettu yksinkertaistettu” menettely.

Esimerkiksi näin (seuraavat ajatukset olen lainannut eräältä talousasioissa eteväksi tietämältäni hovioikeudenneuvokselta – kiitos!): pieniltä yrityksiltä poistetaan velvollisuus toimittaa hakemusvaiheessa tilintarkastajan lausunto ja korvataan se esimerkiksi verovelkatodistuksella, joka koskee aikaa ennen pandemiaa. Selvittäjän palkkio, joka nykyään tulee maksettavaksi yrityksen omista varoista, maksetaan – ikään kuin oikeusapuna – pienissä yrityksissä valtion varoista. Maksuohjelmaa helpotetaan ja väljennetään muun muassa Finnveran mahdollisuutta rahoittaa saneerausyrityksiä.

Mutta yritykset eivät toivu, jos asiakkaita ei ole. Suomalainen yksityishenkilön velkajärjestelysysteemi on raskassoutuinen, hidas ja kallis. Vain riitaisten velkajärjestelyasioiden tulisi kuulua tuomioistuimille. Muutoin velallisten maksuohjelmat voitaisiin vahvistaa ulosottolaitoksessa niin, että siellä noudatettaisiin tulojen mukaan muuttuvaa maksuohjelmaa: kun on tuloja, lyhennetään velkoja, kun ei ole tuloja, ei lyhennetä velkoja. Ulosottoa kohtaan saatetaan tuntea ennakkoluuloja. Turhaan. Tietojeni mukaan suuri osa talous- ja velkaneuvonnan asiakkaista tulee sinne juuri ulosoton ohjaamana. Vaikka ikäviä yksittäisiä kokemuksia ulosottolaitoksesta (niin kuin kaikista viranomaistoimista) taatusti on, uskaltaisin väittää, että suomalainen ulosottolaitos on kuitenkin reilu ja toimii muun viranomaistoiminnan tavoin tunnollisesti lain pohjalta.

Nykyinen maksuohjelman kesto on kolme vuotta, ja esteperusteen ohittamistapauksissa ja niin sanotuissa nollaohjelmissa kesto on viisi vuotta. Voitaisiin aivan hyvin ajatella, että pandemian aikana syntyneiden velkojen maksuohjelma olisi esimerkiksi yksi vuosi, olipa velallisella tuloja tai ei. Kansalaiset on saatava nopeasti ”jaloilleen” tässä poikkeustilanteessa. Kyse on koko kansantaloudesta ja tulevasta verokertymästä, mutta ennen kaikkea yksittäisestä ihmisestä, perheestä.

Tärkeää on, että sosiaalisesta luototuksesta annettu laki (1133/2002) otettaisiin kunnolla käyttöön. Sosiaalisen luototuksen käyttöönotto on ollut kunnille vapaaehtoista. Vastuuministeriö on sosiaali- ja terveysministeriö. Tällä hetkellä noin 30 kuntaa tarjoaa asukkailleen sosiaalisia luottoja, ja toiminnan piirissä on noin 44 prosenttia suomalaisista. Hienoa! Mutta 56 prosenttia suomalaisista on tämän järjestelmän ulkopuolella.

Sosiaalista luottoa voidaan myöntää perustelluista syistä esimerkiksi talouden tasapainottamiseen, velkakierteen katkaisemiseen ja erilaisten kriisitilanteiden ratkaisemiseksi. Niin, kriisitilanteiden ratkaisemiseksi! Nyt se on päällä. Tiedän kyllä, ettei kunnilla ole rahaa. Valtiovallan tulisikin – vaikka velkarahalla – rahoittaa aloituspääoma niille kunnille, joilla sosiaalinen luototus ei ole käytössä. Selvitys – joka on tosin jo hieman vanha (Juhani Iivari, 2004) – osoitti, että sosiaaliset luotot maksetaan kohtuullisen tunnollisesti takaisin. Luottotappiot olivat kunnille ainoastaan noin 2,5 prosenttia luottokannasta.  Ellei sosiaalisia luottoja tarjota, kansalaiset ajautuvat nopeasti pikavippiyhtiöiden asiakkaiksi ja sitä ongelmat vain pahenevat.

Ja vielä: luottotietolaki. Olisi vakavasti harkittava, tulisiko valmiuslain aikana ja määräaikana sen jälkeen syntyneiden maksuhäiriömerkintöjen rekisteröintiaikaa lyhentää esimerkiksi yhteen vuoteen tai muuhun sellaiseen määräaikaan, jonka vastaisi lyhennettyä velkajärjestelyn maksuohjelmaa.  Oikeusministeriön lainsäädäntösuunnitelman mukaan ensin valmistellaan positiivinen luottotietorekisteri ja sen jälkeen maksuhäiriömerkintöjen säilytysaikojen lyhentäminen. Nyt pitäisi toimia toisin päin.

Perintälain (513/1999) mukainen hyvä perintätapa tulee ottaa käyttöön kaikilla aloilla ja joustaa maksuaikatauluissa. Tämä koskee myös verottajaa, jolla ei tällä hetkellä ole juurikaan tarjolla vastaantuloa. Ks. https://www.vero.fi/tietoa-verohallinnosta/uutishuone/korona/korona-ja-verojen-maksaminen/

Voi tätä neuvojen määrää! Mutta nyt ei voida istua neuvottomana ja tuppisuuna ja katsoa, mitä tapahtuu ja tuleman pitää. On korkea aika esittää konkreettisia ehdotuksia rakentavassa hengessä. Yhdessä eteenpäin, oikeusvaltion rakentajat!

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja