3D-rillit nenällä kohti kestävää kehitystä – ja lokakuun Lakimiespäivää

Maapallon ihmiset ovat kuluttaneet tämän vuoden luonnonvaraosuuden heinäkuun 29 päivänä. Eivät siis Telluksen annit riittäneet kuin reiluksi puoleksi vuodeksi. Loppuvuoden syömme lastemme leipää. Tänä vuonna suomalaiset ovat kuluttaneet osuutensa luonnonvaroista jo 5. päivä huhtikuuta. Jos koko maailma kuluttaisi kuten me, tarvittaisiin lähes neljän maapallon luonnonvarakapasiteetti. Tällä menolla lapsemme joutuvat elämään epävakaassa pätsissä, joka on täynnä tauteja, nälkää, janoa ja vihaa. – Faktoilla, mielikuvilla ja tunteilla on helppo synnyttää mustaa tulevaisuuden tuskaa.

Tässä tuskassa osa meistä on ryhtynyt moralisoimaan lähimmäisiään sormi pystyssä: ei saa syödä lihaa, ei saa lentää, ei saa lämmittää saunaa, ei saa ajaa dieselautolla. Niin, ja kierrätithän rikkonaisen klemmarin metallijätteessä etkä heittänyt sekaroskiin? Eikä kyse ei ole pelkästään luonnonvaroista, vaan kestävään kehitykseen kuuluu kaikenlaisten resurssien viisas käyttö, mukaan lukien taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset resurssit.

Kestävän kehityksen tavoite on varmuudella oikea, ja pääosin keinotkin ovat tiedossa. Mutta pulma on siinä, miten saisimme kaikki mukaan talkoisiin tekemään oman osansa. Onko juristeilla jotakin erityistä annettavaa kestävälle kehitykselle?

Olemme lakimieskuntana juuri oppimassa sovittelun hyödyllisyyden ja sen, ettei juristin tehtävä aina ole ratkaista riitaa vaan käyttää osaamistamme sovinnon edistämiseksi.  Sovinnollisuus tarkoittaa sitä, että osapuolet pystyvät edes piirun verran katsomaan asiaa toisen näkökulmasta. Meille ominainen työkalu on analyyttinen ajattelu ja tosiasioihin perustuva päätöksenteko. Ne ehkä auttavat meitä huomaamaan, ettei se maapallo sentään kerralla meitä hylkää. Eikä luonto kosta meille – se ei vain kestä meitä. Kostavan kehityksen pelkäämisen sijaan voisimme suunnata toimet kestävän kehityksen edistämiseen. Voisimme yhdessä ponnistella niin, että esimerkiksi vuonna 2021 jako-osuutemme tässä yhteisessä asumuksessa – joka lähenee konkurssia, mutta on vielä saneerattavissa – yltäisi edes huhtikuun loppuun. Ja seuraavana vuonna toukokuun ensimmäiselle viikolle. Voitaisiin juhlia jokaista viikkoa ja kuukautta, jonka pystymme petraamaan.  

Mutta miten saisimme aikaan tällaisen positiivisen kierteen? Emme ainakaan vahtimalla toistemme lautasia, autoja, vaatteita ja ties mitä. Vaikka asia on sananmukaisesti elintärkeä, emme voita mitään paheksunnalla ja moralisoimalla. Sen sijaan voimme ottaa kestävän kehityksen optimistisena ja kollektiivisena projektina, joissa iloitaan onnistumisista ja vailla omahyväisiä kestävyyskehuskeluja jaetaan hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten kierrätetään, säästetään, käytetään järkevästi resursseja ja edistetään luonnon monimuotoisuutta. Ilahduin kovin, kun kollegani näytti kuvan mökille perustamastaan kukkaniitystä. Mehiläiset kiittävät. Siitä tuli mieleen hankkia linnunpönttö tuliaiseksi ja ajaa perille bio-dieselillä. Teko ja ajatus johtaa toiseen ja varsin pian uuteen elämäntapaan. Kun riittävän moni muuttaa elämäntapaansa, olemme oikealla tiellä.

Tällä kirjoituksella en halua hyssytellen sanoa, etteikö olisi herättävä. Kyllä on. Herätyskello on soinut jo kauan ja kovaa. Ylikulutukseen ja ilmastoon liittyvät kysymykset ilman muuta huolta ja keskustelua myös lakimieskunnassa.

Kestävä kehitys on siis syystä näkyvässä osassa Lakimiespäivässä. Kestävän kehityksen lisäksi katsotaan myös digitalisaation tulevaisuuteen. Lakimiespäivän ilmoituksessa nuori nainen tähyää tulevaisuuteen futuristiset 3D-lasit päässään – toivotaan, että hän näkee ihmisläheisesti digitalisoituneen yhteiskunnan, joka käyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla. Me lakimiehet olemme olleet mukana rakentamassa vastuullista yhteiskuntaa oman liitomme kautta jo 75 vuoden ajan. Kannamme vastuumme myös tulevaisuudessa ja tulevaisuudesta.

Tapaamisiin Lakimiespäivässä perjantaina 11. lokakuuta!

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja