Käräjänotaarit – Työajan piiriin kuulumattomat raatajat

On aika nostaa kissa pöydälle

Helsingin Sanomat nosti “Raatajat”-jutullaan (HS 30.4.2021) jälleen julkiseen keskusteluun vaativaa asiantuntijatyötä tekevien ammattilaisten jaksamisen. Myös asianajoalalla työskentelevät juristit saivat jutussa äänensä kuuluviin, mutta työn kuormittavuuteen ja kohtuuttomiin työaikoihin liittyvät ongelmat eivät juridiikan alalla pelkisty vain suuriin asianajotoimistoihin. Vähälle huomiolle jää erityisesti nuorten ja uransa alkupuolella olevien juristien suorittama tuomioistuinharjoittelu, tuttujen kesken auskultointi.

“En osaa sanoa montako kertaa auskultointivuoden aikana seisoin käräjäoikeuden parkkipaikalla tuijottamassa virastotaloa miettien, onko sinne pakko mennä. Menin kuitenkin joka kerta sisälle ja sain suoritettua auskultoinnin loppuun. Pari notaarikollegaa ei jaksanut ja he joutuivat sairaslomalle työuupumuksen vuoksi.“

Edellä oleva on aito sitaatti tuomioistuinharjoittelunsa vain hetki sitten suorittaneelta varatuomarilta. Toki tämän voisi kuitata yksittäisenä mielipiteenä, mutta mitäpä ajatuksia seuraavat herättävät:

“Notaareiden yhteisessä koulutuksessa kävi ilmi, että joissakin käräjäoikeuksissa notaarit eivät saa pitää lomapäiviä eikä myöskään saa niitä rahana. Ohje oli merkitä ne järjestelmään ja tehdä töitä omassa huoneessa ovi kiinni.”

“Käräjänotaareita kannustettiin auskultointiaikana tekemään töitä myöhään iltaisin ja viikonloppuisin. Myöhään ja viikonloppuisin työskennelleitä kehuttiin julkisesti.”

“Mul oli samaan aikaan notaarikollega, joka piti vähän omia rajoja ja sit siitä tuli kunnon laamannin inhokki ja se haukku sitä kaikille.”

“Sairastuin käräjänotaariaikana. Minua kehoitettiin tulemaan töihin, jotta auskultointia ei jouduta keskeyttämään.”

Nyt tietysti monet käräjäoikeuksissa vakituisesti työskentelevät tuhahtavat mielessään, että “ei meidän käräjäoikeudessa kyllä!”. Tietenkin käräjänotaarien tilanne vaihtelee, mutta edellä kerrotut ovat aitoja kokemuksia, joita ei tule sivuuttaa olankohautuksella. On varmasti myös valtava määrä hyviä kokemuksia, mutta tässä yhteydessä on tärkeintä tarttua havaittuihin epäkohtiin.

Valtiollista halpatyövoimaa

“Meillä ei ollut mitään kirjanpitoa työmääristä, mut pidin omaa exceliä, jonka mukaan tein yli 500 lainkäyttöratkaisua sen vuoden aikana.”

Yksi tuomioistuinharjoittelun suurimmista ongelmista liittyy työkuormaan ja työaikaan. Työaikalain (872/2019) 3 §:n 1 momentin mukaan lakia ei sovelleta työntekijään, jonka työaikaa ei ennalta määritellä eikä työajan käyttöä valvota ja joka siten voi itse päättää työajastaan, kun kyse on esimerkiksi momentin kohdan 5 mukaan valtion virkamiehen työstä tuomioistuimen jäsenenä tai esittelijänä, käräjäviskaalina, käräjänotaarina, julkisena oikeusavustajana, syyttäjänä, ulosottomiehenä, haastemiehenä tai ulkomaanedustuksessa.

Peruste pitää käräjänotaarit työaikalain soveltamisen ulkopuolella lepää varsin heikoissa kantimissa. Edellä mainittu poikkeus työaikalaista edellyttää työaika-autonomiaa, eli mahdollisuutta päättää itse työajastaan. Käräjänotaarien kohdalla näin ei käytännössä kuitenkaan usein ole, vaan työaika joustaa vain yhteen suuntaan: työntekijän vahingoksi. 

“Käräjänotaareilla ei ole työaikaa. Kuitenkin edellytettiin, että paikalla tulee olla pääsääntöisesti 8-16. Käräjänotaareilla ei ollut mahdollista saada virkakorttia, jolla työskentely etänä olisi ollut mahdollista.”

“Päivässä tein alusta asti vähän jonkin verran tavallisen työajan ylittäviä tunteja, mutta jossain 9 kk jälkeen alkoi yleistyä överit 12h päivät. Pisimmillään päivät varmaan jossain jonkin verran reilussa 12 tunnissa.”

Työmäärää alleviivaa siitä maksettava kompensaatio. Käräjänotaarin peruspalkka on 2 290,46 euroa kuukaudessa, mikä on hävettävän vähän huomioiden työn itsenäisyyden, haastavuuden ja kuormittavuuden. Lisäksi tuomioistuinharjoittelun suorittaminen edellyttää usein muuttamista vuodeksi toiselle paikkakunnalle, mikä myös aiheuttaa kuluja, etenkin jos puoliso jää kotipaikkakunnalle.

“Itselläni oli noin 450 siviiliasiaa + rikosasiat + tuomioistuinharjoitteluun kuuluvat muut tehtävät. Kaiken tympeyden kruunasi palkkalaskelma, josta ilmenevä summa oli säädyttömän alhaisella tasolla suhteessa työn vastuullisuuteen ja juttumäärään.”

Hankala olla eri mieltä.

Seuraavassa kirjoituksessani käsittelen tuomioistuinharjoittelua koulutuksena sekä tradition ja johtamiskulttuurin vaikutusta käräjänotaarien koulutukseen. Lisäksi annan muutaman helpon vinkin, miten tuomioistuinharjoittelua voisi kehittää!

Lue blogin toinen osa: Tuomioistuinharjoittelu – työssä oppimista vai siinä uupumista? >>