Hurraa – Tuomioistuinvirasto tulee

Lakimiesliitto on puurtanut jo vuosia Tuomioistuinviraston saamiseksi. Uudistuksen perustana on vuonna 2013 julkaistu oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille 2013–2025 (OM; Mietintöjä ja lausuntoja 16/2013). Uudistusohjelmasta antamassaan lausunnossa Lakimiesliitto vaati, että Tuomioistuinvirasto tuli perustaa välittömästi mm. tuomioistuinten riippumattomuussyistä.

Etenkin Lakimiesliiton edellinen puheenjohtaja Asko Nurmi sekä hallituksen puheenjohtaja Antero Rytkölä ja toiminnanjohtaja Jore Tilander ovat tehneet töitä hartiavoimin itsenäisen ja riippumattoman Tuomioistuinviraston perustamiseksi Suomeen. Syyttäjälaitos on saanut Valtakunnansyyttäjänviraston jo vuonna 1997 ja ulosottolaitos Valtakunnanvoudinviraston vuonna 2010. Ja nyt tuomioistuinlaitos saa vihdoin oman hallinnollisen keskusvirastonsa. Oikeusministeri Antti Häkkänen esikuntineen sekä eduskunnan lakivaliokunta ja perustuslakivaliokunta ovat tehneet perusteellista ja erinomaista työtä. Siitä kiitämme.

Lakivaliokunta korosti tuomioistuinviraston riippumattomuutta perustuslakivaliokunnan ohjeistuksen mukaisesti. Niinpä tuomioistuinlain 19 a luvun 1 §:ään lisättiin oikeusvaltion perustaa lujittava säännös, jonka mukaan ”tuomioistuinvirasto on itsenäinen virasto”. Nyt ainakin se on kiveen hakattu.

Tuomioistuinviraston tehtävänä on huolehtia siitä, että tuomioistuimet kykenevät käyttämään tuomiovaltaa laadukkaasti ja että tuomioistuinten hallinto on tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti järjestetty. Tehtävälista (TuomioistL 19a:2.2) on joustavuuden vuoksi jätetty tarkoituksellisesti auki teknis-rutiiniluonteisten tehtävien osalta. Tärkeintä on, että sellaiset tehtävät, jotka voisivat vaarantaa tuomioistuinten itsenäisyyttä, säädetään laissa kuuluviksi Tuomioistuinvirastolle. Yhtä lailla on tietenkin tärkeää myös sisäinen riippumattomuus, toisin sanoen tuomioistuinten riippumattomuus Tuomioistuivirastosta.

Hallituksen esityksen mukaan oikeusministeriö olisi pysynyt ”toistaiseksi” mm. hallinnonalan neuvotteluviranomaisena tuomioistuinten henkilöstöä koskevissa virkaehtosopimus- ja virkajärjestelyasioissa. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi lausunnossaan (PeVL 49/2018 vp), että ministeriölle jäävät tehtävät olisivat olleet sillä tavoin laajoja ja merkityksellisiä, että ne olisivat vähentäneet viraston tosiasiallista merkitystä tuomioistuinten riippumattomuuden takeena. ”Etenkin virkaehtosopimus- ja virkajärjestelyasioihin liittyvän toimivallan säilyttäminen oikeusministeriöllä on jännitteisessä suhteessa viraston perustamisen keskeisimmän tavoitteen kanssa”, totesi perustuslakivaliokunta.

Useat lakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat olivat asiasta samaa mieltä. Lakimiesliitto katsoi omassa lausunnossaan, että virkaehtosopimuksiin ja palkkaukseen liittyvä toimivalta tulee siirtää oikeusministeriöltä Tuomioistuinvirastolle sen riippumattomuuden varmistamiseksi. Lakimiesliitto ei nähnyt tässä ristiriitaa yhteistoimintalain ja valtion virkaehtosopimuslain kantavien periaatteiden kanssa. Tuomariliitto vaati VES- ja palkkaustoimivallan sekä virkajärjestelyoikeuden siirtämistä Tuomioistuinvirastolle heti toiminnan alusta alkaen, mutta olisi tiukan paikan tullen myöntynyt enintään kolmen vuoden siirtymäaikaan. Laillisuusvalvojat pitivät pulmallisena riippumattomuuden kannalta etenkin virkajärjestelyoikeuden jäämistä oikeusministeriölle. Useat tuomioistuimet olivat samoilla linjoilla. Harvoja ”vastarannan kiiskiä” eduskunnassa oli Valtakunnanvoudinvirasto.

Lopulta myös oikeusministeriö myöntyi, eikä vastustanut sitä, että toimivalta virkaehtosopimuksia ja virkajärjestelyjä koskevissa asioissa annetaan siirtymäajan jälkeen Tuomioistuinvirastolle. OM arvioi riittäväksi siirtymäajaksi kaksi vuotta.

Kaiken tämän jälkeen lakivaliokunta lisäsi tuomioistuinlakiin kohdan, jonka mukaan Tuomioistuinviraston tehtävänä on päättää tuomioistuinten virkojen perustamiseen, lakkauttamiseen, siirtämiseen ja virkajärjestelyihin liittyvistä asioista sekä hoitaa tuomioistuinten palveluksessa olevia koskevia palvelussuhdeasioita siltä osin kuin ne eivät kuulu tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle. Tämä merkitsee myös virkaehtosopimusten neuvotteluoikeutta virastolle. Siirtymäajaksi eduskunta määritti yhden vuoden: Jos siis Tuomioistuinvirasto perustetaan 1.1.2020, toimivalta mainittuihin asioihin siirtyy Tuomioistuinvirastolle 1.1.2021 alkaen. Nyt asia ei jäänyt roikkumaan epämääräiseksi ajaksi. Neuvotteluoikeus on keskeinen viraston toiminnan kannalta. 

Tuomioistuinviraston johtokunta on kahdeksanjäseninen, joista kuusi on tuomarijäsentä. Muulla henkilöstöllä on yksi edustaja, ja yksi jäsen edustaa julkishallinnon johtamisen asiantuntemusta. Pitkin matkaa keskusteltiin etenkin asianajajien edustuksesta johtokunnassa. Asianajajat ovat keskeinen sidosryhmä tuomioistuinlaitoksessa, ja heidän asiantuntemuksensa olisi tuonut lisäarvoa johtokuntaan. Lisäksi asianajajaliitolla on julkisoikeudellisena yhteisönä yhteiskunnassa muitakin merkittäviä tehtäviä, kuten valvontatehtäviä. Myös Korkein oikeus kannatti asianajajien edustusta. Todettakoon, että Tuomarinvalintalautakunnassa on sekä asianajajien että syyttäjien edustus. Asiaa on kuitenkin valmistelussa perusteellisesti harkittu, kaikkia osapuolia kuultu – ja parlamentti puhunut.

Viraston sijaintipaikan osalta toiveita on tullut eri puolelta Suomea. Vaikka Lakimiesliiton näkökulmasta koko Suomi on asuttu, puhuvat asiasyyt sen puolesta, että tuomioistuinvirasto sijoittuu pääkaupunkiseudulle –  ministeri Häkkäsen mukaan Vantaalle. Kannattaa muistaa, että virasto tulee huolehtimaan myös tuomarinvalintalautakunnan ja tuomarinkoulutuslautakunnan keskushallintotehtävistä.

Vaikka kuplat onnittelumaljassa nyt kauniisti helmeilevät, on kohta arki edessä. Huoli on siitä, mihin suunniteltu viraston resurssi, 45 henkilötyövuotta, riittää. Keskeistä on, että perustettava Tuomioistuinvirasto saa tarpeelliset resurssit. Ehdottoman tärkeää on, ettei viraston tarvitsemia resursseja ”nipistetä” jo ennestään riittämättömästä tuomioistuinten rahoituksesta. Eipä se matto pitene, jos päästä leikataan pala ja ommellaan se toiseen päähän. Paljon ei lohduta, jos saadaan nipin napin toimintakelpoinen virasto, joka yrittää huolehtia siitä, että tuomioistuimet kykenevät käyttämään ”tuomiovaltaa laadukkaasti” niin kuin laki sanoo. Tuomarikunta pinnistelee valtaisan työtaakan alla ja pitää työhyvinvointia kaukaisena haaveena. Tuomioistuinviraston tehtävänä ei ole piiskata loppujakin voimia tuomarikunnasta vaan huolehtia siitä, että edellytykset laadukkaaseen toimintaan ovat olemassa. Kysymys ei ole yksinomaan palkasta, vaan niin sanotusti tekevistä käsistä. Jonot käsittelyihin ovat pitkät, käsittelyajat ovat pitkät, laskut ovat pitkät, tuomareiden päivät ovat pitkät – mutta resurssit ovat pätkät.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja.