Asiantuntija ei olekaan asiantuntija

Lakimiesliiton viimeisimmän palkkatutkimuksen mukaan lakimiesten todellisen työajan keskiarvo on 41,4, tuntia viikossa, vaikka säännölliseksi työajaksi on pääsääntöisesti määritelty 37,5 tuntia. Työ- ja elinkeinoministeriön vuoden 2016 työolobarometrin mukaan työyhteydenottoja työajan ulkopuolella sai ylemmistä toimihenkilöistä joko päivittäin tai viikoittain 34 % ja vähintään kuukausittain runsas puolet. Ylemmät toimihenkilöt hoitavat työasioitaan vapaa-ajalla työolobarometrin mukaan yli neljä kertaa useammin kuin työntekijäasemassa olevat ja 23 % hoitaa ainakin viikoittain töitä korvauksetta työajan ulkopuolella.

Voimassa oleva työaikalaki ei ota riittävästi huomioon asiantuntijoiden tekemää työtä, jota voidaan joutua tekemään vuorokauden eri aikoina, osittain tai jopa kokonaan muualla kuin työnantajan toimitiloissa, matkustaen hyvinkin epäinhimillisinä aikoina, edellyttäen tavoitettavuutta muulloinkin kuin säännöllisenä työaikana. Asiantuntijatyö on siis nykypäivänä hyvin joustavaa ja sitä on mahdollista tehdä niin ajasta kuin paikasta riippumatta. Vaikka työn tekemisen muodot ovat muuttuneet, mahdollistaa nykytekniikka kuitenkin erilaiset ratkaisut työajan seurantaan ja hallintaan. Muutostilanteissa kuitenkin painottuvat työpaikoilla nimenomaan luottamuksen ja yhteistyön merkitys työnantajan ja henkilöstön välillä.

Työterveyslaitos muistuttaa 16.2.2016 omassa kannanotossaan, että työaikalain määräykset perustuvat mm. tutkimustietoon työaikojen vaikutuksista terveyteen, toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Pitkiin työaikoihin liittyvä riittämätön palautuminen voi johtaa ylikuormittumiseen. Hyvin pitkät työajat altistavat sydän- ja verisuonisairauksille sekä muillekin kroonisille sairauksille. Työterveyslaitoksen mielestä kaikki työtehtäviin käytetty aika tulee lukea työntekijän kokonaistyöaikaan, jotta työnantajalla on tosiasiallinen kuva työntekijän työkuormituksesta. Työntekijöiden mahdollisuus vaikuttaa työaikoihin lisää työtyytyväisyyttä, työuran pituutta ja työhön osallistumista.

Lakimiehet ja ylemmät toimihenkilöt yleensäkin työskentelevät merkittävissä, työnantajan tuloksen sekä toiminnan kannalta keskeisissä tehtävissä. Heidän työpanostaan, osaamistaan, ammattitaitoaan tarvitaan lukuisissa työnantajan tulosta tuottavien toimintojen suunnittelussa, valmistelussa ja käytännön toteuttamisessa. Mutta kun esille nousevat ylempiä toimihenkilöitä koskevat edustautumiseen, yhteistoimintamenettelyyn, työsuojeluun liittyvät kysymykset, katoaa ylempien toimihenkilöiden osaaminen työnantajan näkökulmasta jonnekin – on työpaikkoja, joissa ylempiä toimihenkilöitä ei edes tunnusteta omaksi henkilöstöryhmäksi. Ylempien toimihenkilöiden näkemyksiä, tietoja, taitoja ei vuorovaikutuksessa enää tarvitakaan. Mihin häviää näissä asioissa luottamus ja yhteistyö ylempiin toimihenkilöihin? Voisiko uusi työaikalaki toimia esimerkkinä siitä, että ylempiin toimihenkilöihin luotetaan ja heidän kaikki työtehtäviin käyttämänsä aika luetaan kokonaistyöaikaan?

Kirjoittaja on Lakimiesliiton edunvalvontayksikön johtaja.