Juristimedian etusivulle

Ihmiset

Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpula: "Säästöt eivät saisi olla pääasia"

Tuomioistuinviraston ylijohtaja Pasi Kumpula on paljon vartija. Oikeusministeriön hallinnonalalla toimivan itsenäisen keskusviraston on säästöpaineissakin huolehdittava siitä, että tuomioistuimilla on edellytykset toimia tehokkaasti ja laadukkaasti.
Teksti Tarja Västilä
kuvat ja videot Vilja Harala
Kuuntele juttu

Juttu tiivistettynä

  • Pasi Kumpula on kulkenut käräjäsalista tuomioistuinten kehittämistehtäviin ja Tuomioistuinviraston ylijohtajaksi.
  • Tuomioistuimilla on edessään tiukat säästövuodet. Vuonna 2030 niiden pitäisi tulla toimeen 400 henkilöä nykyistä pienemmällä henkilöstöllä.
  • Pasi Kumpula kaipaa lainsäädäntömuutoksia ja sujuvampia prosesseja, mutta säästöjen sijaan tehostumisen pitäisi näkyä oikeudenkäyntien nopeutumisena.
  • Kansainvälisesti suomalaiset tuomioistuimet toimivat tehokkaasti ja luottamus niihin on korkealla. Tuomioistuinvirasto toimii riippumattomien tuomioistuinten puolestapuhujana ja palomuurina suhteessa valtioneuvostoon.

”Oikeustieteelliseen pyrkiminen tuli jo mieleen lukiossa Rovaniemellä, sillä Lapin yliopistossa oli ja on oikeustieteiden tiedekunta. Toisaalta

lukiossa oli hyvä historianopettaja, joten opettajan ammattikin käväisi mielessä.

Jo lapsuudessa vaihtoehtoja riitti. Ala-asteella aloin harrastaa nyrkkeilyä, mutta vanhemmat eivät olleet samaa mieltä haaveestani ammattilaisnyrkkeilijän urasta.

Käräjäsalista kehittämistehtäviin

Henkilö makaa sohvalla ja katsoo ylös kohti kameraa Toinen käsi on pään alla, toinen vatsa päällä.
Pasi Kumpulan mukaan toimiva tuomioistuinlaitos on oikeusvaltion turva.

Sittemmin sattuma on ohjannut uravalintoja. Kun palasin armeijan jälkeen opintoihin, pääsin professori Jyrki Virolaisen tutkimusapulaiseksi 1991. Se oli käännekohta: mielenkiinto oikeudenkäynteihin ja tuomioistuinten toimintaan heräsi.

Valmistuin syvän laman aikaan 1993. Sen jälkeen olin selvittäjänä yksityishenkilöiden velkajärjestelyasioissa, auskultoin Rovaniemen käräjäoikeudessa ja olin assistenttina yliopistolla. Tutkijan ura ei kuitenkaan innostanut riittävästi.

Olin vuosia esittelijänä korkeimmassa oikeudessa. Se oli lainopin korkeakouluni. Ennakkopäätösten valmistelun lisäksi sain valituslupaesittelyitä varten perehtyä valtavaan määrään käräjä- ja hovioikeuden ratkaisuja. Siirtyessäni käräjätuomariksi Helsingin käräjäoikeuteen minulla oli hyvä kuva siitä, miten riita- ja rikosasioita pitää ratkaista.

”Yksi urani huippuhetkistä on ollut käräjätuomarina työskentely.”

Yksi urani huippuhetkistä on ollut käräjätuomarina työskentely. Käräjäsalissa elävä elämä ja abstraktit normit kohtaavat konkreettisesti. Kun tuli tilaisuus siirtyä kehittämispäälliköksi AIPA-hankkeen pariin, uteliaisuuttani tartuin toimeen.

Vuonna 2020, kun hanke oli siirtymässä oikeusministeriöstä Tuomioistuinvirastoon, tuntui luontevalta hakea kehitysosaston johtajan paikkaa. Kehittäminen ja kouluttaminen olivat tuttuja tehtäviä, sillä olin käräjätuomarina aktiivisesti mukana tuomareiden täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa.

Kun edellisen ylijohtajan viisivuotiskausi päättyi, tulin valituksi hänen tilalleen. Nyt takana on kohta kaksi vuotta viidestä vuodesta.

Valtiontalous heijastuu oikeudenhoitoon

Henkilö istuu tuolilla ja katsoo sivuun.
Kumpula luotsaa tuomioistuinlaitosta tilanteessa, jossa määrärahat vähenevät ja työmäärä kasvaa.

Talousasiat ovat viime vuosina korostuneet. Toki viraston muut tehtävät ovat agendalla, muun muassa tuomioistuinlaitoksen hallinnon, tietojärjestelmien ja henkilöstön osaamisen kehittäminen. Viraston ydintehtävä on luoda edellytyksiä tuomioistuinten toiminnalle.

Valtiontalouden yleinen kurjuus on alkanut näkyä määrärahaleikkauksina. Edessä on neljä karua vuotta: vuonna 2030 pitäisi tulla toimeen 400 henkilöä pienemmällä porukalla. Muutaman vuoden ajan näytti jo siltä, että oikeudenhoidon rahoitus olisi korjaantumassa, mutta asiamäärät kasvoivat rahoitusta nopeammin.

”Olemme jo ryhtyneet torjuntataisteluun.”

Olemme jo ryhtyneet torjuntataisteluun. Toimiva tuomioistuinlaitos on oikeusvaltion turva. Valtiontalouden mittakaavassa tuomioistuimien menot ovat lillukanvarsia, vain neljä promillea valtion budjetista. Silti on pakko varautua leikkauksiin: joudumme ottamaan käyttöön täyttölupamenettelyn – kaikkia vapautuvia virkoja ei voida täyttää vaikkapa eläköitymistilanteissa.

Tuomioistuimissa ollaan huolestuneita. Ihmiset ovat sitoutuneita ja urat ovat pitkiä. Ne, joilla ei ole vakituista virkaa, miettivät tulevaisuuttaan.

On vaikea nähdä, miten tästä selvitään kunnialla. Tarvittaisiin lainsäädäntömuutoksia ja prosessien sujuvoittamista, jotta tulisimme toimeen vähemmällä. Oikeuslaitostyöryhmästä on tulossa ehdotuksia, mutta niiden toteuttaminen vie aikaa.

Luottamus tuomioistuimiin korkealla

Parhaassa tapauksessa vuoteen 2030 mennessä on ehditty jo toteuttaa muutoksia oikeudenkäyntimenettelyyn. Niitä odotellessa haasteena on pitää lainkäytön rattaat pyörimässä ilman, että henkilöstö täysin uupuu.

Ylipäätään pidän vääränä sitä, että lainmuutoksilla tavoitellaan säästöjä, joiden merkitys valtiolle on mitätön. Toiminnan tehostuminen pitäisi hyödyntää oikeudenkäyntien nopeuttamiseen.

”Synkistelyn keskellä on hyvä muistaa, että kansainvälisessä vertailussa tuomioistuimemme toimivat erittäin hyvin ja luottamus niihin on korkea.”

Synkistelyn keskellä on hyvä muistaa, että kansainvälisessä vertailussa tuomioistuimemme toimivat erittäin hyvin ja luottamus niihin on korkea. Myös toiminnan tehokkuus on jo nyt hyvä, ja menot ovat muihin maihin verrattuna pienet. Veronmaksaja saa rahoilleen vastinetta.

Tuomioistuinvirasto on palomuuri ja puolestapuhuja

Tuomioistuinviraston rooli on kahtalainen. Valtioneuvoston poliittinen ohjaus päättyy oikeusministeriöön. Virasto on palomuurina riippumattomien tuomioistuimien ja valtioneuvoston välissä. Olemme myös yhteyspiste: ennen viraston perustamista 36 tuomioistuimella ei ollut yhtä puolestapuhujaa. Esimerkiksi nyt rahoituskriisin realisoituessa virasto on virasto on toiminut tuomioistuinten puolestapuhujana sekä julkisuudessa että päättäjien suuntaan.

”Aika näyttää, missä olemme 50 vuoden päästä!”

Meitä on virastossa nyt 78. Ruotsin 50-vuotiaassa Tuomioistuinvirastossa väkeä on yli 400, Tanskassa ja Norjassakin parisensataa. Suurempi henkilöstö antaa luonnollisesti paremmat edellytykset hoitaa viraston tehtäviä. Aika näyttää, missä olemme 50 vuoden päästä!”

Elämäni tärkeät hetket

1991

Tutkimusapulaiseksi päätyminen jo opiskeluaikana viitoitti tietä lainkäyttöön. Ensimmäinen neljästä lapsesta syntyi.

1999–2006

Sai näköalapaikan yleisiin tuomioistuimiin esittelijänä korkeimmassa oikeudessa.

2007–2014

Toimi käräjätuomarina. ”Se aika oli uran huippuhetkiä.”

2014–2019

Työ kehittämispäällikkönä. ”Sain käyttää tuomariosaamistani, mutta jouduin opettelemaan myös paljon uutta.”