Ihmiset

Oikeusvaltiokeskustelu kuuluu koko yhteiskunnalle

Oikeuskansleri Janne Salminen kannustaa juristeja avoimeen yhteiskunnalliseen keskusteluun perustuslain muutostarpeista sekä oikeusvaltio-käsitteen sisällöstä ja merkityksestä. Keskustelu ei saa jäädä vain juristien väliseksi, sillä silloin kasvaa riski, että oikeusvaltiosta puhutaan irrallaan eri kuppikunnissa.

7.10.2026 | Lukuaika: 5 minuuttia

Teksti Janne Laukkanen

kuvat ja videot Vesa Tyni

Kuuntele juttu

Juttu tiivistettynä

Oikeuskansleri Janne Salminen kannustaa avoimeen ja laajaan yhteiskunnalliseen keskusteluun perustuslain muutostarpeista ja oikeusvaltion merkityksestä.
Suomessa arvioidaan parhaillaan useita perustuslain muutoksia, joilla voitaisiin vahvistaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta.
Oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa vallankäytön laillisuutta, ei ottaa kantaa poliittisten ratkaisujen tarkoituksenmukaisuuteen. Keskeistä on, että oikeudelliset kannanotot perustellaan avoimesti ja ne ovat julkisen arvioinnin kohteena.
Salminen muistuttaa, että oikeusvaltio ei rakennu vain tuomioistuimissa tai valvontaviranomaisissa.

0ikeuskansleri Janne Salminen puhuu punniten ja rauhallisesti. Keskustelemme oikeusvaltion tilasta ensin puhelimessa – myös Juristimedia äänessä -audiojuttua varten – ja hieman myöhemmin kasvotusten.

Puhelun aikaan Salminen työskentelee vielä Valtioneuvoston linnassa ja oikeuskanslerin perinteikkäässä työhuoneessa. Myöhemmin tapaamme oikeuskanslerin viraston väistötiloissa Eteläesplanadilla. Kesällä alkanut Valtioneuvoston linnan remontti tulee kestämään useita vuosia.

– Rakennuksessa on osia, joita ei ole koskaan remontoitu ja sitten sellaisia, joita on remontoitu 80-luvulla, Janne Salminen kertoo. Remontille on siis tarvetta.

Mutta kaipaisiko myös perustuslakimme remonttia? Eduskunnassa on jo vireillä perustuslain 10 §:n muuttaminen, jonka tavoitteena on antaa viranomaisille nykyistä laajemmat keinot torjua vakavaa rikollisuutta sekä kansallista turvallisuutta uhkaavaa toimintaa. Lisäksi oikeusministeriössä toimii vuoden loppuun Oikeuslaitoksen riippumattomuuden perustuslailliset takeet -työryhmä. Sen pöydällä on useita muutosajatuksia siitä, miten oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuutta voitaisiin vahvistaa perustuslakia uudistamalla.

”Rakenteita kannattaa arvioida silloin, kun mitään välitöntä ongelmaa ei ole.”

Salminen korostaa, etteivät työryhmässä esiin nousseet korjaustarpeet liity hänen mielestään mihinkään akuuttiin kriisiin. Juuri siksi keskustelua on hänenkin mukaansa hyvä käydä nyt. Perustuslain muuttaminen kun on aikaa vievä prosessi.

– Rakenteita kannattaa arvioida silloin, kun mitään välitöntä ongelmaa ei ole. Jos suojausta ryhdytään rakentamaan vasta kriisitilanteessa, voidaan olla jo myöhässä, hän toteaa.

Riippumattomuutta vahvistetaan ennen ongelmia

Kiistattomimmin oikeudenhoidon toimijoihin liittyvät perustuslain muutostarpeet liittyvät Salmisen mukaan ylimpien tuomioistuinten tuomareiden määrään ja tuomareiden eläkeikään. Kyseisiä kohtia tarkentamalla voitaisiin estää poliittisia keinoja vaikuttaa tuomioistuinten kokoonpanoihin.

Nykyisin perustuslaissa todetaan, että korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa on presidentti ja ”tarpeellinen määrä” muita jäseniä. Käynnissä olevien pohdintojen mukaan perustuslakia voitaisiin muuttaa siten, että ylimpien tuomioistuinten tuomareiden määrälle säädettäisiin perustuslaissa selvä enimmäis- ja vähimmäismäärä, esimerkiksi 15–25 jäsentä.

Niin ikään perustuslakia voitaisiin tarkentaa siten, ettei tuomareiden eläkeiän alentamista koskevaa säännöstä voitaisi soveltaa jo virassa oleviin tuomareihin.

Esillä on lisäksi useita muita ehdotuksia oikeuslaitoksen ja myös laillisuusvalvonnan riippumattomuuden vahvistamiseksi. Salminen ei koe rooliinsa sopivaksi lähteä vielä arvioimaan ehdotuksia tämän laajemmin, koska työryhmän työ on yhä kesken.

Janne Salminen, s. 1971

Oikeustieteen tohtori, varatuomari
Lukuisia tutkimus- ja opetustehtäviä Turun yliopistossa, viimeksi julkisoikeuden professorina
Esittelijätehtäviä muun muassa korkeimmassa oikeudessa
Lukuisia asiantuntija- ja selvityshenkilötehtäviä muun muassa eduskunnalle ja ministeriöille
Dosentti (Helsingin yliopisto, Åbo Akademi ja Turun yliopisto)
Puoliso, kaksi aikuista lasta

Keskustelun kuplautumisen vaarat

Oikeuslaitoksen riippumattomuuden vahvistamisen ja yleisemmänkin oikeusvaltiokeskustelun osalta Salminen näkee selvän riskin: keskustelu voi kuplautua juristien väliseksi. Lopulta kyse on kuitenkin koko yhteiskuntaa koskevista asioista.

– Kyllä perustuslain muuttaminen on aina myös mitä suurimmassa määrin poliittista, Salminen huomauttaa.

”Kun muutostarpeista keskustellaan avoimesti ja läpinäkyvästi, ne myös ymmärretään.”

Salminen korostaa, että perustuslain muuttaminen ei ole vain juridinen kysymys, vaan se kaipaa ympärilleen aina laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Sama koskee myös keskustelua oikeusvaltiosta. Salmisen mukaan juristien tehtävä on muistuttaa oikeusvaltio-käsitteen juridisesta sisällöstä, mutta samalla juristien on oltava valmiina laajaan yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.

Keskustelun politisoitumista ei siis voida välttää, mutta sen polarisoitumista kylläkin. Ilmapiirin kärjistymistä voidaan Salmisen mukaan ennaltaehkäistä.

– Uskon ihmisten rationaalisuuteen. Kun muutostarpeista keskustellaan avoimesti ja läpinäkyvästi, ne myös ymmärretään.

Laillisuusvalvonnan rajat

Oikeuskanslerin tehtävässä Salminen seuraa poliittista vallankäyttöä aivan sen ytimessä, mutta samalla sen ulkopuolella. Hänen työnsä on valvoa, että valtioneuvosto, tasavallan presidentti, tuomioistuimet ja viranomaiset toimivat lain mukaan.

Keskeistä on kuitenkin myös se, mitä oikeuskansleri ei tee.

Salminen korostaa, ettei oikeuskansleri arvioi, ovatko poliittiset ratkaisut hyviä tai huonoja. Tehtävä keskittyy laillisuusvalvontaan, ei politiikan sisältöön vaikuttamiseen.

”Tätä työtähän tehdään ihmisten kanssa ja ihmisille.”

Juridiikan ja politiikan rajanvetoon liittyy silti jatkuvia tulkintatilanteita. Oikeuskanslerin tontin puhtaana pitämiseen on Salmisen mukaan keinonsa.

– Paljon on kyse siitä, että pystymme palauttamaan tulkintakannanottomme voimassa olevaan oikeuteen ja perustelemaan ne, Salminen määrittelee.

– Tätä työtähän tehdään ihmisten kanssa ja ihmisille. Perustelut ovat oikeudellisessa elämässä se tapa, millä tuodaan esille oma argumentaatio. Samalla kun perustelut ovat olemassa, ne ovat kaikkien arvioitavissa. Arvostan todella paljon sitä, että meillä on aktiivinen asiantuntijayhteisö ja media, jotka valvovat julkisen vallan käyttöä ja siten myös minun vallankäyttöäni oikeuskanslerina.

Kansalaispalautteeseen liittyy kuitenkin säännöllisesti väärinymmärryksiä oikeuskanslerin roolista ja toimivaltuuksista. Oikeuskanslerille kanneltaessa tyytymättömyys kohdistuu usein poliittisiin päätöksiin, voimassa olevaan lainsäädäntöön tai siihen, millaista ohjelmaa maan istuva hallitus edistää.

– Oikeuskansleri ei ota kantaa tarkoituksenmukaisuuskysymyksiin. Oikeuskansleri ei osallistu hallituksen esitysten valmisteluun, siinä olemme erittäin tarkkoja. Lausunnot annamme pyydettäessä oikeudellisista seikoista.

Oikeusvaltiota tehdään kaikissa juristitehtävissä

Ennen oikeuskanslerin tehtävää Janne Salminen teki pitkän uran oikeustieteen tutkijana, professorina, Turun oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanina sekä lukuisissa asiantuntijarooleissa. Luottamustehtävien puolella hän toimii esimerkiksi Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana.

”Oikeusvaltiota tehdään ja uusinnetaan kaikissa profession asemissa.”

Salminen sanoo, että oma oikeudellinen ajattelu ja oikeusvaltion määrittely ovat saaneet uusia sävyjä, kun asioita on päässyt tarkastelemaan useista eri näkökulmista. Hän korostaa, että oikeusvaltion kehittäminen ei ole vain tietyissä juristitehtävissä toimivien oikeus ja velvollisuus, vaan koko ammattikunnan vastuulla.

– On meidän kaikkien oikeustieteellisen koulutuksen saaneiden asia ymmärtää, että olemme oikeusvaltion palveluksessa. Sitä oikeusvaltiota tehdään ja uusinnetaan kaikissa profession asemissa.

Peilin kautta tarkastelua

Kansainvälinen kehitys on viime vuosina konkretisoinut monin tavoin, mitä oikeusvaltion aito mureneminen voi tarkoittaa. Salmisen mukaan muiden maiden haasteita ei kannata katsoa vain ikkunasta ulospäin vaan myös peilin kautta. Kotimaisen järjestelmän kestokykyä on hyvä verrata kansainvälisiin esimerkkeihin. Näin omat heikkoudet voidaan korjata ajoissa. Siitähän on kyse myös Suomessa käynnissä olevissa oikeusvaltiota ja perustuslain uudistamista koskevissa keskusteluissa.

Aivan viime kuukausina eurooppalaiset uutiset eivät ole olleet oikeusvaltion kannalta yksinomaan synkkiä. Esimerkiksi Unkarissa kehitys on kääntynyt myönteiseen suuntaan. Se nostaa esiin uudenlaisia kysymyksiä.

– Miten oikeusvaltio palautetaan oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen? Tällaisen kanssa emme ole olleet aiemmin tekemisissä. Nyt saamme pohtia sitäkin.

Kuvataide avaa ajatuksia

Oikeustiede ei ollut Janne Salmiselle mitenkään itsestään selvä vaihtoehto. Hän pyrki lukion jälkeen useaan eri tiedekuntaan ja tuli myös valituksi niihin. Oikeustieteen ohella opinnot alkoivat samaan aikaan humanistisessa tiedekunnassa suomen kielessä ja sukukielissä.

Oikeustieteessä häntä kiinnosti jo heti alussa sen monipuolisuus. Lopulta omat mielenkiinnon kohteet tarkentuivat julkisoikeuteen ja sen
yleisiin oppeihin sekä oikeuden muutokseen ja eurooppalaistumiseen.

Janne Salminen toteaa varjelevansa yksityisyyttään. Työn kautta hän saa ja joutuu olemaan riittävästi esillä. Harrastuksista puhuttaessa hän kuitenkin toteaa taiteella olevan itselleen erityinen asema. Salminen on kiinnostunut varsinkin kotimaisesta oman aikamme maalaustaiteesta, ja hän on siihen laajalti perehtynyt.

Esimerkiksi viime kesänä Salminen piti Mäntässä esillä olleista Viljami Heinosen teoksista. Samoin Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella olleesta näyttelystä jäivät mieleen esimerkiksi Karoliina Hellbergin taulut. Salminen kertoo seuranneensa molempien kuvataiteilijoiden työtä jo pitkään.

– Ihmisen on taiteen avulla hyvä pohtia ja katsoa asioita monelta kannalta. Ainakin minua taide opettaa tähän ja avaa ajatuksiani.