Tekoäly voisi sopia myös oikeusjournalismin avuksi

Ylen tekoälypohjainen työkalu Yle Harava on ollut käytössä joulukuusta 2025 alkaen. Sitä käytetään pääasiassa Suomen noin 300 kunnan julkisten asiakirjojen läpikäymiseen sekä esimerkiksi hyvinvointialueiden viestinnän seulontaan.

– Aiemmin toimittajilta meni paljon aikaa käydä asiakirja kerrallaan läpi kuntien julkisia asiakirjoja, kuten esityslistoja, pöytäkirjoja ja viranomaispäätöksiä. Heidän aikansa ei riittänyt kaiken käsittelemiseen. Erityisesti pienimpien kuntien aineistoa jäi paljon lukematta. Harava edistää Ylen uutisoinnin valtakunnallista tasavertaisuutta, Yle Haravan pääsuunnittelija Aki Kekäläinen sanoo.

Haravan kaltaisia järjestelmiä voisi käyttää myös esimerkiksi tuomioistuinten ratkaisujen seulomiseen. Yle ei vielä käytä Haravaa oikeuslaitoksen viestinnän seurantaan, mutta tulevaisuudessa näin voi olla.

Tekoäly seuloo juttuvinkkejä, mutta toimittaja tekee jutun

Harava-työkalu hakee automaattisesti dataa kuntien järjestelmistä samaan käyttöliittymään. Se tekee tekoälyä hyödyntäen tiedotteista tiivistelmät ja pisteyttää ne toimittajia varten. Toimitus määrittää kielimalleille, minkälaiset asiat kiinnostavat mediaa ja sen yleisöä, ja pisteytys tapahtuu näiden ohjeiden perusteella. Toimittaja antaa esimerkkejä kiinnostavista aiheista ja niiden pisteytyksestä tekoälylle.

Tekoäly laittaa materiaalin järjestykseen, mutta toimittaja tulkitsee sitä.

– Tekoäly ei päätä, mistä juttuja kirjoitetaan. Se on toimittajien tehtävä. Tekoäly antaa vain ideoita ja vinkkejä juttuja varten, Kekäläinen painottaa.

Tekoälytiivistelmät ja pisteytykset auttavat toimittajia hallitsemaan suurta datavirtaa.

– Testaamme, minkälaisia arvioita tekoäly antaa kiinnostavuudesta ja korjaamme ohjeistusta tarvittaessa. Käytämme useampia ohjeistuksia yhtä aikaa samaan dataan. Kokemukset pisteytyksen onnistumisesta ovat olleet pääosin hyviä, Kekäläinen kertoo.

Toimittajalla on edelleen käytettävissä alkuperäiset tiedotteet ja muut julkaisut. Lisäksi juttua tehtäessä käytetään paljon muutakin materiaalia, kuten haastatteluja.

– Jutusta vastaa toimittaja, jolla on kykyä myös tulkita esimerkiksi viranomaisviestintää vastahankaan ja nähdä asioita, joita ei sanota. Tekoäly arvioi vain yhtä dokumenttia, mutta toimittaja osaa yhdistellä eri tietoja ja muistaa aiemmin tapahtunutta. Hän voi hankkia lisätietoa. Kone ja ihminen ovat hyvä yhdistelmä, Kekäläinen muistuttaa.

Viime aikoina Yle Haravan avulla on alettu käsitellä myös hyvinvointialueiden tiedotteita, ja muitakin materiaaleja harkitaan.

Helsingin Sanomilla on useita tekoälyjärjestelmiä toimituksen tukena

Helsingin Sanomat ei halua jakaa yksityiskohtaista tietoa käyttämistään tekoälyjärjestelmistä. Tämä on ymmärrettävää, koska tekoälyn toimiva soveltaminen on median kilpailuvaltti. Helsingin Sanomien data- ja AI-tiimin esihenkilö Juhani Saarinen kertoo kuitenkin yleisellä tasolla tekoälyn käytöstä tiedon seulonnassa.

– Helsingin Sanomien toimitukseen tulee todella paljon viestejä, ja tätä sisään tulevaa viestintää on tarpeellista seuloa. Tekoälystä on paljon apua suurten tietomassojen seulonnassa ja yhdistelyssä, ja sovellamme sitä monin eri tavoin. Ihminen tekee kuitenkin aina päätöksen jutusta, Saarinen sanoo.

Toimituksen on voitava luottaa tekoälyn tuottamiin ehdotuksiin.

– Kielimalleille annettujen kriteerien on oltava tarkkoja ja mielellään toistettavia tai deterministisiä, kuten teknisesti sanotaan.

Oikeusjournalismissa tekoälyn käyttöä rajoittaa tietoturva

Kunnat julkaisevat tietoa eri tavoilla ja asiakirjojen muoto vaihtelee. Tuomioistuinten ratkaisut ovat sen sijaan yleensä rakenteeltaan yhdenmukaisia ja tarkasti säädeltyjä, joten niiden selaamisen pitäisi olla tekoälylle erityisen sopivaa.

– Oikeusjournalismiin erikoistuneet toimittajat voivat käyttää omaa kokemustaan kouluttaessaan tekoälyä käyttöönsä. Tiedän, että he pohtivat Ylessä parhaillaan tekoälytyökalujen vastuullista käyttöä, Kekäläinen kertoo.

Suurimpana esteenä hän näkee oikeusprosesseihin liittyvien materiaalien tietoturvan. Vaikka oikeuspäätökset ovat julkisia, median on pohdittava, millä työkaluilla niitä voidaan käsitellä.

– Esimerkiksi henkilötietojen säilyttämisessä on oltava tarkkana varsinkin, jos tieto on arkaluontoista. Osa tiedoista saadaan toimitukseen vain tietopyyntöjen kautta, mikä on hidasta, Kekäläinen pohtii.

Helsingin Sanomien Saarinen on samaa mieltä. Hän painottaa, että toimituksen käyttöön kerättyjä oikeusprosesseihin liittyviä henkilötietoja on käsiteltävä EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) mukaisesti.

– Tekoälytyökaluissa on periaatteessa riski, että sinne lisättyä dataa käytetään tekoälyn koulutuksessa. Emme voi olla varmoja, tekevätkö Piilaakson yritykset kuten lupaavat, Saarinen pohtii.

Vaikka oikeuden päätös olisi julkinen, se ei tarkoita, että päätöksen kaikki tiedot voi julkaista mediassa. Median on päätettävä, julkaiseeko se tekijän tai uhrin nimeä. Usein tekijän nimi jätetään julkaisematta, jotta uhrin henkilöllisyys ei paljastu.

Juridinen kieli voi olla haaste tekoälylle

Oikeusjärjestelmän käyttämä kieli voi olla vaikeatulkintaista ihmiselle, joka ei ole juristi. Niinpä tekoälykin voi ymmärtää monimutkaisen juristikielen väärin.

– Tiivistelmiä tehdessään uudetkin kielimallit voivat kompastua juridisen kielen monipolvisuuteen, Saarinen toteaa.

Merkittävin etu tekoälyn soveltamisessa oikeusjournalismiin on suurten tietomassojen seulonta.

– Tekoäly tekee alustavaa arviointia, mutta se on vain ihmisen apuväline. Sillä ei ole toimittajan intuitiota, eikä se ota vastuuta julkaistuista sisällöistä. Journalismi on edelleen ihmisen tekemää, Saarinen sanoo.

Luitko jo nämä?

Ilmiöt 23.9.2026

Rikos- ja riita-asioiden käsittely uudistuu: mitä muutokset merkitsevät oikeusturvalle?

Ilmiöt 12.5.2026

Tekoäly on asianajotoimistoissa arkipäivää, tuomioistuimissa edetään maltillisemmin

Ilmiöt 4.3.2026

Oikeudenhoidon johdossa kannetaan syvää huolta budjettileikkausten vaikutuksista