Oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuus turvattava – maalittaminen pitää kriminalisoida  

Juristiliitossa olemme sitkeästi vaatineet maalittamisen erilliskriminalisointia. Kyse ei ole vain arvottomaan keskustelukulttuuriin puuttumisesta vaan oikeusvaltion puolustamisesta suojatessamme esimerkiksi tuomareiden ja muiden oikeudenhoidon ammattilaisten riippumattomuutta. Maalittamisen kriminalisointi ei näy hallitusohjelmassa, mutta hallituksella on ohjelmastaan riippumatta velvollisuus reagoida yhteiskunnallisiin epäkohtiin.  

Vuonna 2019 hirttotuomiolla uhattu tuomari kysyi: ”Mikä on se viimeinen pisara, että asialle tehdään jotakin?” Ylen uutinen kertoo, miten tuomaria oli sosiaalisessa mediassa myös nimitelty lahtariämmäksi ja natsisiaksi. 

Eikö tässä jo ollut se viimeinen pisara?   

Tuore oikeusministeri Leena Meri kertoi 4.8.2023 Iltalehdessä, ettei hallitus ole esittämässä maalittamista kriminalisoitavaksi. Hänen mukaansa maalittamiskysymystä käsiteltiin hallitusneuvotteluissa ja tuossa yhteydessä todettiin, että erilliskriminalisoinnille ei ole tarvetta.  

Juristiliitossa olemme toista mieltä: tarve maalittamisen erilliskriminalisoinnille on ehdottomasti olemassa. Vaikka maalittamiseen voidaan jo nyt osin puuttua muihin tarkoituksiin säädettyjen rikostunnusmerkistöjen kautta, ei mikään niistä – eivätkä myöskään osallisuusopit – osu riittävästi kohdilleen. 

Olisi hyvä kuulla, minkä rikoksen tai rikosten tunnusmerkistöä sovelletaan esimerkiksi seuraavaan tapahtumainkulkuun:   

Asianosainen, joka on tyytymätön siihen, että tuomari on hylännyt esteellisyysväitteen ja on päättänyt käsitellä kyseisen riita- tai rikosasian, ryhtyy nimittelemään tuomaria lahtariämmäksi ja natsisiaksi ja kannustaa muita lähettämään vastaavia haukkumanimiä. Seurauksena on viestien vyöry, jossa tuomarin sähköposti tai Facebook täyttyvät kymmenistä toinen toistaan törkeämmistä haukkumanimistä, joista osa koskee tuomarin perhettä.   

Se, että syytteeseen joutuisi tällaisissa tilanteissa kymmeniä tai satoja ihmisiä, ei voi olla syy olla kriminalisoimatta maalittamista. Joukossa tyhmyys tunnetusti tiivistyy, mutta joukon suuruus ei saa olla suojatekijä, joka estää syytteen nostamisen. Ei oikeusvaltiossa.  

Oikeusministeri sanoo, että rikoslain tehtävänä ei voi olla kärkevän tai jopa vihamielisen kritiikin estäminen. Olen täysin samaa mieltä, kritiikki on sallittava. On myös sallittua joukkoistaa kritiikki, jossa ilmaistaan kärjekkäästi se, että esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren esteellisyyssäännökset ovat läpimätiä tai että tuomio on läpimätä. (Tosin fiksumpaa olisi käyttää laissa tarjolla olevia oikeussuojakeinoja, kuten hakea muutosta päätökseen.)

Mutta mihin kritiikki kohdistuu silloin, kun sanotaan, että tuomari on läpimätä? Suojaako sananvapaus todellakin tällaista toimintaa? Ettei vain olisi kysymys sananvapauden väärinkäytöstä?  

Maalittamisen erilliskriminalisoinnissa ei kiellettäisi mielipiteen joukkoteilaamista – ei – vaan kielletään henkilön joukkoteilaaminen.  

Maalittamisen säätämisestä erikseen rangaistavaksi on tehty kaksi varsin perusteellista selvitystä. Ensimmäinen arviomuistio oli varauksellinen kriminalisointitarpeesta.   

Sen sijaan tuoreemmassa selvityksessä päädyttiin siihen, että maalittamisen säätämiselle rangaistavaksi on löydettävissä perusteita. Lausuntokierroksella (ks. tiivistelmä) kriminalisoinnille näki tarvetta ja edellytyksiä enemmistö niistä lausunnonantajista, jotka nimenomaisesti lausuivat tarpeesta ja edellytyksistä.  

Se, onko maalittaminen sopiva nimike rikoslakiin on pikkujuttu itse asian tärkeyden rinnalla. Lopulliseen rikosnimikkeeseen ei pidä tässä vaiheessa takertua. Lopullinen rikosnimike voi olla vaikkapa ”joukkovainoaminen”, ”joukkoistettu virkamiehen tai työntekijän painostaminen” taikka ”ryhmäpainostus”. Nimikkeitä kyllä löytyy.  

Kriminalisoinnin on oltava viimeinen keino, se on totta. Mutta silloin kun tilanne sitä vaatii, on se viimeinenkin keino otettava käyttöön. 

Hallituksen velvollisuus on reagoida yhteiskunnassa ilmeneviin epäkohtiin, onpa niistä lausuttu hallitusohjelmassa tai ei. Haluamme uskoa hallituspuolueiden harkintakykyyn asiassa ja luottaa siihen, että oikeusvaltiossa osataan säätää maalittamisen kriminalisointi niin, että sananvapaus turvataan, mutta sananvapauden väärinkäyttö estetään.   

Muussa tapauksessa kysymys ei ole vain arvottomasta keskustelukulttuurista vaan heikosta oikeusvaltiosta, joka ei kykene suojamaan esimerkiksi tuomareiden ja muiden oikeudenhoidon toimijoiden riippumattomuutta.