Sateenkaariperheiden lapset keskenään usein eriarvoisessa perimystilanteessa

Sateenkaariperheissä vanhempia saattaa olla monilukuinen määrä. Kun takana voi olla jo useita eroja rekisteröidyistä parisuhteista ja uusioperheitä, saattavat perintöasioihin liittyvät kysymykset olla monimutkaisia. Kaksi eri perintöveroluokkaa tarkoittaa sitä, että samassa perheessä yhdellä lapsista voi olla juridinen isä, äiti ja isovanhemmat, mutta tämän sisaruksilla ehkä vain juridinen äiti eikä muita perintökaaren ymmärtämiä vanhempia tai isovanhempia. Niin kutsutun sosiaalisen äidin, isän tai isovanhemman – vaikka nämä todellisuudessa ja käytännössä ovat lapsen vanhempia tai isovanhempia –  perivä lapsi tai lapsenlapsi joutuu nyt maksamaan huomattavasti korkeampaa veroa. Nykyisten perintöverokategiroiden mukaan he ovat lapsilleen “vieraita”.

Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kankaan mukaan voisi olla realistista vaatia eriarvoistavien perintöverokategorioiden tasa-arvoistamista tulevaisuudessa. Kankaan mukaan ei ole erityisen ongelmallista osoittaa, miten perintöverotus asettaa nimenomaan sateenkaariperheiden lapset eriarvoiseen asemaan muiden perheiden kanssa. Nykytilanteessa lesbot ja homot kaipaisivat kuitenkin selvästi enemmän apua siihen, miten perintöjärjestelyt kannattaa järjestää siten, että lopputulos noudattaisi mahdollisimman hyvin perittävän tahtoa.

Kyselyn mukaan useampi suomalainen lesbo ja homo kääntyisi ensin Internetin kuin lakimiehen puoleen hakiessaan tietoa perimys- ja testamenttiasioista. Juristit ovat kuitenkin seuraavaksi merkittävin osoite. Tämän jälkeen tietoa haetaan eniten ystäviltä ja sukulaisilta. Yli 60% kyselyyn vastanneista kuitenkin katsoi, ettei heillä ole tarpeeksi tietämystä perimyslainsäädännöstä ja siihen liittyvistä asioista.

Lesbojen ja homojen suhteisiin ja sukulaisuuteen liittyy sellaisia kulttuurisesti ja tilastollisesti merkittäviä erityispiirteitä, jotka vaikuttavat testamentin kirjoittamiseen. Muun muassa ikäero rekisteröidyissä parisuhteissa on paljon suurempi kuin avioliitoissa, ja lesboilla entinen kumppani voi usein olla merkittävämpi henkilö kuin nykyinen. Lapsettomia lesboja ja homoja pyydetään usein kummeiksi niin hetero- kuin sateenkaariperheisiin. He haluaisivat usein suunnitella perintöään siten, että se hyödyttäisi heidän kummilapsia parhaalla mahdollisella tavalla. Kummilapsille tai jollekin muille haluaisi jättää testamentilla perintöä useampi kuin joka viides.

Huomattava osa kyselyn vastaajista haluaisi myös kirjoittaa testamenttiinsa jonkun muun kuin “perinteisen” edunsaajan. Esimerkiksi ystävänsä tai jonkun yleishyödyllisen yhdistyksen haluaisi mainita edunsaajana tai pääperijänä useampi kuin joka neljäs.

Reilusti yli puolet niistä vastaajista, joilla on testamentti, oli tehnyt sen itsenäisesti ja vain 45% lakimiehen avustuksella. Tämä saattaa olla huolestuttavaa, mikäli sukulaiset haluavat riitauttaa tai kiistää testamentin esimerkiksi homofobisista syistä. Jos mutkikas testamentti tehdään tuttavien tai Internetin neuvoihin pohjautuen, siihen saattaa jäädä heikkoja kohtia. Näistä voi pahimmillaan aiheutua testamentintekijän tahdon vastaisia perimysseurauksia.

Itsesyrjinnän vuoksi etenkin vanhemmat ei-heteroseksuaaliset ihmiset saattavat jättää esimerkiksi puolisonsa pahaan pulaan. Piilottelemaan ja vaikenemaan tottuneina he eivät aina tartu niihin nimenomaisiin välineisiin, jotka oikeusjärjestelmä heille tarjoaa, eli rekisteröi parisuhdettaan tai kirjoita testamenttia. New Yorkissa on äskettäin virinnyt perintökiista, jossa yli 55 vuotta avoliitossa eläneen homomiesparin edesmennyt osapuoli ei ollut tullut tehneeksi testamenttia. Vainajan juridiset sukulaiset kiistävät kyseessä olleen pariskunta. Tällä perusteella he vaativat edesmenneen puolison nimissä olevaa arvokiinteistöä itselleen – eikä elossa olevalla puolisolla ole tähän jurisesti pitävää vasta-argumenttia koska testamenttia ei ole.

Jotta tällaisilta epäoikeudenmukaisilta tilanteilta vältyttäisiin Suomessa, tulisi helpottaa lesbojen ja homojen mahdollisuuksia tehdä oman elämäntilanteensa mukainen testamentti. Kyselyn mukaan kuitenkin vain kymmenen prosenttia kyselyn vastaajista tiesi jonkun lakitoimiston tai juristin, joka on erikoistunut aiheeseen. Nämä keskittyivät Helsinkiin. Usein mainittiin asianajaja Ulf Månsson.

Månssonin itsensä mukaan hänen käsiensä kautta on 1980-luvulta nykyhetkeen tehty lukuisia sateenkaaritestamentteja, perunkirjoituksia ja kuolinpesien selvityksiä. Pitkän kokemuksensa perusteella Månsson pitää tuikitärkeänä sitä, että testamentti tehdään juridisesti pitävästi. On syytä miettiä tarkkaan myös se, mitä omaisuudelle tapahtuu eri osapuolten kuoltua. Månsson on nähnyt jopa tilanteen, jossa lähisukulaiset eivät tieneeet vainajan olleen pitkään rekisteröidyssä parisuhteessa. He vaativat lakimieheltä tämän todistamista.

Olisi syytä syytä kiinnittää huomiota myös juristien omiin perusasenteisiin siitä mitä on sukulaisuus ja mitkä suhteet ovat merkittäviä. Äskettäisen brittitutkimuksen mukaan juristit vaikuttavat testamentintekotilanteessa yllättävän paljon siihen, mikä testamentin sisällöksi lopulta muodostuu. Usein he ehdottavat perijöiden joukon kaventamista, ja luotsaavat sen kokoonpanoa perintökaaren mukaiseksi välttääkseen harmeja sukulaisten kanssa myöhemmin. Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta kyselyn mukaan sateenkaariväen luottamus juristien tietämykseen ei ole Suomessa kovin luja. Monilla oli kokemusta jopa juristien antamista vahongollisista neuvoista.

Testamentti- ja perintöasioita hoitavien suomalaisten lakimiesten tulisikin aktivoitua. Ensinnäkin lakimiesten tulisi hankkia koulutusta ja tietoa siitä, mitä erityispiirteitä lesbojen, homojen ja muiden seksuaalisesti marginalisoitujen ryhmiin kuuluvien ihmisten suhteisiin ja elämään liittyy. Toiseksi, lakimiesten kannattaisi ja pitäisi markkinoida itseään tälle jatkuvasti kasvavalle, vaurastuvalle ja moninaistuvalle asiakaskunnalle. Tässä tutkijat ja järjestökentän toimijat (esimerkiksi www.monimuotoisetperheet.fi) auttaisivat yhteistyössä lakimiehiä erittäin mielellään.

Kirjoittaja on akatemiatutkija ja dosentti Helsingin yliopistossa. Hän johtaa Sukulaisuuden syrjät –tutkimushanketta (corekin.fi). Yhteystiedot: antu.sorainen@helsinki.fi / antusorainen.com. Kirjoitus perustuu Tieteiden Talolla Helsingissä 18. lokakuuta 2016 järjestettyyn keskusteluun ”Perinnöt ja testamentit valokeilassa”. Tilaisuudessa professori Urpo Kangas ja asianajaja Ulf Månsson kommentoivat Antu Soraisen ja Anna Heinosen tekemää tuoretta kyselytutkimusta, joka käsittelee testamentteja ja perintöjärjestelyjä seksuaalisesti marginalisoiduissa ryhmissä.