Mikä meni pieleen?

Näin tekee myös vanhempi poikani – hän ei kuitenkaan hae oikeustieteelliseen. Juristiäitinä olen salaa hieman pettynyt, ettei poikani edes harkinnut äitinsä ammattia. Nuorempi poikani on myös ilmoittanut jo hyvissä ajoin, että aikoo sitten hakea lääketieteelliseen lukion jälkeen. Hyvä, että lapset tietävät mitä haluavat, mutta…

Mikä on mennyt pieleen, kun en ole osannut markkinoida oikeustieteellisen opintoja lapsilleni? Antaahan oikeustieteellinen tutkinto laajoja mahdollisuuksia hakeutua monenlaisiin mielenkiintoisiin ja joskus jopa hyväpalkkaisiin tehtäviin. Olisiko pitänyt näyttää lapsilleni parempaa esimerkkiä ja kertoa työstäni mielenkiintoisemmalla tavalla?

Muistan kysymyksiä, joita lapset pieninä esittivät minulle työhöni liittyen; ”Äiti, mitä niissä kokouksissa tehdään?” ja ”Äiti, miksi sä tulit niin myöhään kotiin?” Kun päiväkodissa piti piirtää kuvia vanhempien työnteosta, poikani piirsi kuvan minusta juomassa kahvia. Kuvan alla oli teksti ”Meidän äiti käy kokouksissa. Siellä puhutaan ja juodaan kahvia.” No, sitähän se työmarkkinalakimiehen työ taitaa monesti olla! Ei ehkä kuullosta kovin hohdokkaalta! Ehkä jälkikasvu olisi saanut paremman kuvan juristin työstä, jos olisin asianajaja tai tuomari. Olisivatko he sitten innostuneet alasta? Ehkä tai sitten ei!

Loppuhuipennuksena voin kuitenkin kertoa, että kummipoikani on päättänyt hakea oikeustieteelliseen ja lukee nyt pääsykokeisiin. Kyselin häneltä mikä sain hänet innostumaan alasta. Hän vastasi, että kiinnostui asiasta lukion Lakitiedon kurssin perusteella. Kuulemma se, että kummitäti on juristi, ei vaikuttanut ainakaan negatiivisesti päätökseen! Ehkä sittenkin olen pienesti vaikuttanut edes yhden ihmisen käsitykseen siitä, että oikeustieteellinen koulutus on hyvä valinta.

Toivotan paljon onnea kaikille uusille ylioppilaille ja menestystä pääsykokeisiin – olipa kyseessä oikeustieteellisen tai jonkun muun alan pääsykokeet!

Kirjoittaja on Akavan vastaava lakimies ja Lakimiesliiton yksityissektorin valiokunnan jäsen.