Google – suomalaisten kotijuristi?

Lakimiesliitto 75-juhlavuosi on omistettu teemalle Oikeus kuuluu kaikille ja käynnistimme samaa nimeä kantavan kampanjan eilen maanantaina. Kampanjasta kertova sivusto on julkaistu täällä. Kampanjassa kiinnitämme huomiota oikeuden saatavuuden ongelmiin.

Mitä oikeastaan tiedämme oikeuden saatavuudesta Suomessa? Asiassa on kaksi puolta: mitä tapahtuu kansalaisille, jotka hakevat oikeutta ja mitä puolestaan niille, jotka eivät edes hae oikeutta.

Piilorikollisuuden siviilioikeudellisena vastinparina voimme puhua ”piiloriitaisuudesta”. Toisin sanoen pimentoon jäävistä yksityisoikeudellisista konflikteista.  Vai ajattelisimmeko, mitäs niistä, hyvä vain, ettei kaikkia pikkuriitoja pengota, tulee yhteiskunnallekin halvemmaksi.

Riippumaton Word Justice Project (WJP) on kerännyt syksyllä 2017 tietoa oikeuden saatavuudesta 45 valtiosta (Global Insights on Access to Justice, 2018). Suomen osalta tiedot perustuvat online-paneeliin, jossa saatiin hieman yli tuhat vastausta täysi-ikäisiltä kansalaisilta Helsingistä, Espoosta ja Tampereelta.

Sinivalkoinen Suomi-kuva on seuraava. Edeltäneen kahden vuoden aikana lähes 70 % vastanneista oli kokenut jonkinlaisen oikeudellisen ongelmatilanteen. Yleisimpiä olivat asuminen 32 %, julkiset palvelut 30 %, kuluttaja-asiat 25 %, raha 19 %, tapaturma 18 %, työsuhde 17 %, yleinen järjestys ja turvallisuus 16 %, perhe 14 % ja muut ongelmat 36 %. Summa ylittää sata prosenttia, koska osa kansalaisista oli kohdannut useamman oikeudellisen ongelman.

Suurin suomalaisia vaivaava asiaryhmä liittyy naapureihin. Peräti 27 % vastaajista oli kärsinyt naapureistaan, kuten melusta, lemmikeistä, roskista tai pysäköintipaikkariidoista. Naapuriharmeja ei voi vähätellä, mutta vielä hälyttävämpää on, että 22 % vastaajista koki jääneensä ilman hoitoa julkisessa terveydenhuollossa. Vaille lakisääteisiä sosiaalietuuksia koki jääneensä 16 % vastaajista.

Noin kolmannes ongelmia kokeneista suomalaisista kääntyi jonkin asiantuntijan puoleen. Heistä lakimiehen palveluja käytti 32 %. Luku on hieman alakantissa verrattuna enemmistöön selvityksessä mukana olleista länsimaista.

Oikeudellisen ongelman kokeneista suomalaisista ainoastaan 7 % haki apua viranomaisilta, kuten poliisilta, hallintoviranomaisilta tai tuomioistuimesta. Suomea vähemmän apua julkiselta sektorilta haettiin vain Mongoliassa, Senegalissa, Nepalissa, Georgiassa ja Hongkongissa. Enemmän apua haettiin mm. sellaisissa maissa kuin Pakistan, Sri Lanka, Meksiko, Nicaragua, Panama, Vietnam …. Suomessa tuomioistuinten osuus mainitun 7 %:n sisällä oli 42 %. Luku on matalahko – Isoa-Britanniaa lukuun ottamatta – verrattuna muihin selvityksessä olleisiin länsimaihin.

Kun kerran ei käännytty asiantuntijan tai viranomaisen puoleen, mistä suomalaiset hakivat yleisimmin apua – Googlesta tietenkin! Suomalaisista vastaajista peräti 47 % etsi apua internetistä ja muista medialähteistä. Suomalaiset ovat tässä ”oma apu, paras apu” -ryhmässä aivan omassa luokassaan. Seuraavaksi tulivat nimittäin 36 %:n tuloksella mm. Italia, Uusi-Seelanti ja Slovenia.

Ne suomalaiset, joiden oikeudellinen ongelma oli ratkennut edeltäneen kahden vuoden aikana, vastasivat ongelman hoituneen itsestään (57 %), viranomaisen päätöksellä (2 %), luovuttamalla tai poismuuttamalla (23 %) tai muulla tavalla (n. 17 %). Huomiota kiinnittää se, että viranomaisten avulla ongelmista ratkesi vain kaksi prosenttia. Verrattuna muihin selvitysmaihin luku on alhainen, mutta ei kuitenkaan poikkeuksellisen matala. Ongelmiensa edessä luovuttaneiden määrä (mainittu 23 %) on korkea, mutta ei länsimaiden korkein, sillä esimerkiksi Norjassa luovutti 28 % ja Isossa-Britanniassa 25 %.

Oikeudelliset ongelmat rasittavat suomalaisten elämää. Suomalaisista 41 % koki oikeudellisten ongelmien aiheuttamia negatiivisia seurauksia (stressi, sairaus, ongelmat parisuhteessa ja työssä sekä alkoholi ja huumeet). Luku näyttää edustavan keskimääräistä rasitusta (suurin luku oli Etiopiassa, 66 % ja pienin Hong Kongissa 6 %).

Hämmästyttävää kyllä, suomalaisista vain 9 % koki oikeudellisen ongelman hoitamisesta aiheutuneet kulut vaikeiksi tai ylivoimaisiksi. Luku oli sama mm. USA:ssa ja Isossa-Britanniassa. Alhainen luku ilmeisesti on yhteydessä siihen, että Suomessa asia viedään vain harvoin viranomaisten ratkaistavaksi – ja Google neuvoo ilmaiseksi.

Olettamus saa vahvistusta myös uunituoreesta Word Justice Projectin Rule of Law -selvityksestä (2019). Selvityksen mukaan vuonna 2018 Suomi oli maailman paras oikeusvaltio rikosasioissa, joskin tutkinnan tehokkuusindeksi oli ongelmallisen alhainen (0.61/1). Sen sijaan riita-asioissa Suomi on vasta 8. sijalla – edellä ovat Tanska, Alankomaat, Saksa, Norja, Singapore, Ruotsi ja Viro. Riita-asioissa tulos on tipahtanut yhdellä pykälällä alaspäin vuodesta 2017. Heikoimmat tulokset riita-asioissa mätkähtivät oikeuden saatavuudessa ja kustannuksissa (0.67/1) sekä menettelyn kestossa (0.62/1). Näillä osa-alueilla Suomi pitää selvästi perää muihin Skandinavian maihin verrattuna, mutta sentään on hajurakoa Välimeren maihin. Sen sijaan esimerkiksi Saksa ja Alankomaat kirivät kaukana edessä. Suomi ja Ranska ovat suunnilleen samoissa luvuissa oikeuden saatavuuden ja keston osalta.

Selvityksistä on uskaliasta tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä. Suuntaa-antavasti näyttää kuitenkin siltä, että viranomaisten osuus oikeudellisessa ongelmanratkaisussa on Suomessa pieni, lähes neljännes luovuttaa asiassaan, moni hakee apua internetistä ja riita-asian menettely on sekä kallis että hidas. Onko siis suomalainen jäänyt yksin oikeudellisten ongelmiensa kanssa? Sen ainakin uskaltaa sanoa, ettemme ole oikeuden saatavuudessa parhaasta päästä ja tekemistä riittää.

Sisukkaiksi tunnetut suomalaiset näyttävät usein lannistuvan oikeudellisen ongelman edessä ja luopuvat oikeuksistaan. Tällä seikalla saattaa olla haitallisia vaikutuksia, vaikka näennäinen oikeusrauha vallitsisi. WJP:n mukaan kansalaisten oikeudellisten tarpeiden ja oikeuden saatavuutta koskevien kokemusten ymmärtäminen on perusta myös taloudelliselle kehitykselle ja kasvulle. Oikeudelliset ongelmat ja niiden hoitamistapa vaikuttavat kansalaisten terveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja kykyyn osallistua taloudelliseen toimeliaisuuteen. Maailmalla jo yleisesti tunnustetaan, että oikeuden saatavuus on taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perusta.

Myös OECD:n mukaan oikeuden tehokas saatavuus on keskeinen kasvu- ja hyvinvointitekijä ja terveen hallinnon perusta. Laillisuusperiaate ja oikeusvarmuus vaikuttavat talouden toimintaan sekä investointihalukkuuteen edistäen bruttokansantuotetta ja kansallista kilpailukykyä. Ja toisaalta: laiminlyötyjen oikeudellisten tarpeiden kustannukset jäävät rasittamaan kansalaisia, liike-elämää ja yhteiskuntaa. Oikeudellisten tarpeiden sivuuttaminen heikentää kansalaisten tulonmuodostusta, terveyttä, asumista ja työllisyyttä. Lisäksi epätasainen oikeuden saatavuus rapauttaa tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa ja heikentää muutoinkin heikkojen ryhmien asemaa. Kaiken kaikkiaan yhteiskunnan kyvyttömyys ratkaista oikeudellisia ongelmia blokkaa inhimillistä potentiaalia 

Toisaalta totta kait ihmisillä tulee olla jonkinlainen sietokyky sille, ettei kaikki mene elämässä oikeudellisestikaan maksimaalisesti. On jopa eräänlainen kansalaistaito sietää vähäistä oikeudellista harmitusta ja kuormitusta. Kuitenkin silloin, kun asiassa on merkityksellinen intressi, kuten perhesuhde, hoidon saamisen tarve, työsuhdeturva tai toimeentulo, tulee oikeutta olla saatavilla. Tämä ei tarkoita sitä, että aina se raskain masiina käynnistyy. Matalan kynnyksen neuvontapalveluja ja kiinteäkustanteisia kevytmenettelyitä, kuten sovittelua julkisessa tai yksityisessä oikeusavussa, tulee olla pieni- ja keskituloisenkin kansalaisen saatavilla. Eivät lääkäritkään toivo, että potilaat hoitavat vaivojaan Google-tohtorin avulla. Yhtä lailla oikeudellinen apu edellyttää aitoa oikeudellista asiantuntemusta.

Kirjoitus on osa Oikeus kuuluu kaikille -kampanjaa. Tutustu kampanjasivustoon: Oikeus kuuluu kaikille

Lisätietoa:

Global Insights on Access to Justice (2018)

Word Justice Projectin Rule of Law (2019)

Kirjoittaja on Suomen Lakimiesliiton puheenjohtaja