Palkkakeskustelukoulutuksella selittämättömät palkkaerot kuriin

Lakimiesten osalta voidaan kuitenkin todeta, että selittämätön palkkaero ei onneksi ole suuren suuri. Nimensä mukaisesti selittämättömällä palkkaerolla tarkoitetaan sitä eroa, joka jää jäljelle kun esimerkiksi asemaan, kokemusvuosiin ja tehtyihin työtunteihin perustuvat erot on materiaalista siivottu pois.

Palkkatutkimuksen tiedoista saa hyvää pohjaa omiin palkkaneuvotteluihinsa, jos ei välttämättä suoraan euromääräisistä luvuista, niin ainakin saa tietoa oman alan yleisestä kehityksestä. Koska palkoista keskusteleminen on Suomessa suuri tabu, niin palkkatutkimuksen tiedot auttavat omalta osaltaan poistamaan selittämätöntä palkkaeroa. Samaa tekisi myös avoimempi keskustelukulttuuri kollegoiden ja ystävien parissa. Varsinkin työuran alussa oman osaamisen arvottaminen on varsin haastavaa ilman tällaisia tutkimuksia tai Lakimiesliiton suosituksia.

Erään tutkimuksen mukaan avoin palkkapolitiikka parantaa työntekijöiden viihtyvyyttä, mutta samalla myös heidän tuottavuuttaan, mistä myös yritys itsekin hyötyy. Kun palkan perusteet ovat selkeästi työntekijöiden tiedossa, on helpompi ymmärtää miksi oma palkka on sillä tasolla kuin se on.  Kun eri palkkatasot ja kannustimet on oikeudenmukaisesti perusteltu, ei selittämättömiä palkkaeroja pitäisi päästä syntymään ja työntekijät tietävät, että heitä kohdellaan oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti.

Voisi helposti ajatella, sukupuolesta riippumatta, että eihän tällä ole minuun mitään vaikutusta; olen tyytyväinen tilanteeseeni ja osaan huolehtia omista asioistani ja palkkakeskusteluista. Pidemmän päälle tällä kuitenkin saattaa olla vaikutusta koko ammattikunnan osalta. Lakimieskunta naisistuu kovaa vauhtia, kun opiskelijoista ja vastavalmistuneista yhä suurempi osa naisia ja työuran toisesta päästä siirtyy vanhoja miehiä eläkkeelle. Jos selittämätön palkkaero johtuu esimerkiksi siitä, että naiset keskimäärin pyytävät pienempää palkkaa, näkyy tämä lopulta koko alan keskimääräisissä palkoissa, jolloin työnantajilla on perustellumpi syy hidastaa kaikkien työntekijöiden palkkakehitystä. Jos kyse on tällaisesta sukupuolisidonnaisesta asiasta, ei ratkaisun löytäminen ole ihan helppoa. Pitäisikö työnantajien asennekasvatuksen lisäksi jo opinnoissa opettaa myös miten käydä palkkakeskusteluja sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta? Ei muuten välttämättä mikään huono ajatus – alalla kuin alalla.

Toisaalta nuoremmilla ikäryhmillä on havaittu olevan erilaisia arvoja vanhempiin ikäpolviin verrattuna. Vapaa-ajan arvostus on suurta eikä palkan määrä ole kaikki kaikessa. Juristin palkalla tulee keskimäärin varsin hyvin toimeen ja tunnenpa tapauksen, jossa henkilö on saanut lomarahansa muutettua lomaksi, jolloin hän on valinnut lisärahan sijasta lisää vapaa-aikaa. Omasta mielestänikin varsin hyvä diili. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti liity selittämättömän palkkaeron ongelmaan.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton hallituksen jäsen ja työskentelee associate-lakimiehenä HPP Asianajotoimistossa.