Perintöverotus muuttui – sateenkaariväki kaipaa osaavia lakimiehiä

Vuoden 2017 alusta voimaan tullut perintöverouudistus johtanee siihen, että yhä useammat ihmiset tekevät elinaikana yhä enemmän perintösuunnittelua. Samalla kun sateenkaariperheet ja avioliitossa elävät lesbot ja homot muuttuvat yhteiskunnassa  yhä näkyvämmiksi ja heidän lukumääränsä lisääntyy, uusi verotustilanne vaikuttaa monen muunkin mutkikkaissa läheissuhdejärjestelyissä elävän ihmisen perimys- ja vakuutusjärjestelyihin.

Vuoden 2017 alusta lähtien yli 7 000 euroa kuukaudessa ansaitsevien ansiotuloverotusta samoin kuin suurimpien perintöjen ja elinaikana annettujen lahjojen verotusta kevennettiin huomattavasti. Kuoleman johdosta lähiomaiselle tai kuolinpesälle maksettavien vakuutuskorvausten osittainen perintöverovapaus poistetaan vuoden siirtymäajan jälkeen.

Myös uusi avioliittolaki astuu voimaan 1.3.2017. Avioliittolaki ei sinänsä vaikuta perintöasioihin niiden kohdalla, jotka vaihtavat rekisteröidystä parisuhteesta avioliittoon. Yhä useampi sateenkaariryhmiin kuuluva ihminen tulee kuitenkin jatkossa uusin tavoin lainsäädännön piiriin samalla kun monimuotoiset perheet lisääntyvät avioliittoisuuden, sisäisen adoption, avioerojen ja uusperheiden myötä. Siksi monilla on tarvetta saada pätevää lakineuvontaa siihen mitkä lait kenenkin kohdalla vaikuttavat mihinkin asioihin perintöasioita mietittäessä.

Pankit neuvovat nykyään hanakasti asunnonostajia tekemään testamentin. Queer-ihmisistä suurin osa ei kuitenkaan edelleenkään ole rekisteröidyssä parisuhteessa tai aio astua avioon lähiaikoina. Kuitenkin juuri heidän kohdallaan testamentin tekeminen olisi järkevää, sillä heidän perheen perustamiseen tai lähisuhteisiin liittyvät asiansa ovat useimmiten normista poikkeavia ja edellyttävät siksi suurta harkintaa.

Tietämys lakipykälistä voi kuitenkin olla puutteellista. Myös marginalisoitu asema yhteiskunnassa saattaa vaikuttaa monen kohdalla siihen, ettei perintösuunnittelua tule kunnolla tehdyksi. Tekemääni perintökyselyyn vuoden 2016 tammikuussa vastanneista ”seksuaalisesti marginalisoituihin ryhmiin kuuluvista” ihmisistä vähemmän kuin joka neljäs oli tehnyt testamentin.

Saman tutkimuksen mukaan eniten testamentteja olivat tehnet homomiehet, jopa enemmän kuin kaikki miehet keskimäärin. Lesbot olivat tehneet testamentin hieman useammin kuin kaikki naiset keskimäärin. Tämä viittaa siihen, että sateenkaariväellä on erittäin suuri tarve järjestellä testamentilla perintöasioitaan, ja siksi lakimiesten asiantuntemusta näistä asioista kaivataan yhä enemmän.

Vaikka testamentinteko on homomiesten ja lesbojen parissa kohtuullisen aktiivista, yllättävän moni lesbo ja homo luopuu kuitenkin itsesyrjinnän tai perheen painostuksen vuoksi etujensa valvomisesta perintöasioissa, tai tulee jopa huijatuksi nurjamielisten sukulaisten toimesta. Tutkimuksessani perintöriitoihin oli ollut osallisena jopa joka kymmenes seksuaalisesti marginalisoituihin ryhmiin kuuluva.

Lakimiesten syvällinen ja laaja tietämys paitsi lainmuutoksista ja niiden yhteisvaikutuksista, myös perheiden ja suhteiden monimuotoisuudesta tulee siis tämän lakimuutoksen myötä yhä tärkeämmäksi. Erityisen tärkeää tämä on perimysasioiden kohdalla, jossa monet eri lait ja asiat vaikuttavat toisiinsa.

Sateenkaari-ihmisten suhdeviidakko on usein varsin mutkallinen: esimerkiksi vanhempia voi olla perheessä monilukuinen määrä (ns. neliapilaperheet), jolloin vanhempien ja lasten suhteet voivat olla sekä biologisia että sosiaalisia, jolloin perintöverokategoriat asettavat tällaisen perheen sisällä osan lapsista ja vanhemmista keskenään erilaiseen asemaan perimysasioissa.

Queer-suhteiden, -perheiden ja -sukulaisuuden rakenteet ovat yhä moninaisempia. Tutkimukseni mukaan moni lesbo ja homo on kuitenkin kokenut, että juristit eivät aina täysin ymmärrä heidän monimutkaista tilannettaan. Moni haastattelemistani sateenkaariperheen vanhemmista tai muista ei-heteroseksuaalisista ihmisistä on saanut jopa puutteellisiksi koettuja esimerkiksi henkivakuutuksiin, erilaisiin sosiaalisiin etuuksiin ja testamenttiin liittyviin asioihin. Erityisesti sellaisilla naisilla, joilla on sekä omia että sosiaalisia lapsia muiden naisten kanssa oli ollut hankaluuksia saada päteviä neuvoja lakimiehiltä.

Sateenkaarevat ihmiset haluaisivat myös olla varmoja siitä, että lakimiehet suhtautuvat heihin kunnioittavasti, kuten eräs tutkimukseeni vastannut nainen kirjoitti: ”On kynnys mennä etsimään juridista apua, kun ei tiedä mitä siellä on vastassa ja miten suhtaudutaan.” Toinen vastaaja puolestaan toivoi, että haluaisi ”neuvontaa muutoinkin kuin veronkiertämisen vuoksi: tällaisia kirjoja saa kirjastosta, ja ne ovat hyvin heterokeskeisiä, neuvovat miten lapset ja lastenlapset välttyvät veroilta. Itse toivoisin neuvoja siihen, miten suojaudutaan sukulaisten riitauttamista vastaan, ja miten testamentti laaditaan ylikansallisissa queer-suhteissa, kun suhteen virallinen status on eri maissa eri.”

Juristien kunnollinen asiantuntemus tuleekin nyt yhä useammin merkittäväksi uusien perheiden ja epätavanomaisissa suhteissa elävien ihmisten perintöasioiden kanssa.Tulisi olla tarkkana, etteivät lakimiehet huomaamattaan itse vahvista heteronormatiivista mallia neuvoessaan niitä asiakkaitaan, joiden oma tai jälkeläisten elämä ei noudata tavanomaisena pidettyä ydinperhekaavaa. Kokonaan toinen, lainsäätäjälle esitettävä kysymys on se, voisiko eriarvoistavia perintöveroluokkia korjata, sillä ne eivät vastaa monimuotoista sukulaisuutta nykymaailmassa.

Kirjoittaja on perintö- ja testamenttiasioihin sekä sukulaisuuden muutoksiin perehtynyt akatemiatutkija ja dosentti Helsingin yliopistosta.