Lausunto Oikeuspalveluviraston toimipaikoista annetun oikeusministeriön asetuksen muuttamisesta 

Oikeuspalveluviraston toimipaikkoja koskevan sääntelyn ajantasaistaminen on sinänsä perusteltua, jos voimassa oleva asetus ei enää vastaa viraston tosiasiallista toimintarakennetta. Sääntelyn tulee kuitenkin antaa oikea kuva käytössä olevasta palveluverkosta. Toimipaikkaverkoston laajamittaista supistamista on arvioitava erityisesti oikeusturvan, palvelujen yhdenvertaisen saavutettavuuden, asiakkaiden tosiasiallisten asiointimahdollisuuksien ja henkilöstövaikutusten näkökulmasta. Oikeusapu, yleinen edunvalvonta sekä talous- ja velkaneuvonta ovat oikeusvaltion kannalta keskeisiä palveluja, ja niiden saatavuuden heikkeneminen voi vaikuttaa merkittävästi kansalaisten mahdollisuuksiin saada oikeudellista apua ja tukea.

Palvelujen saavutettavuutta ei voi arvioida yksinomaan väestöpohjan, käyntimäärien tai sähköisen asioinnin lisääntymisen perusteella. Oikeuspalveluviraston asiakkaisiin kuuluu paljon henkilöitä, joille ikä, terveydentila, toimintakyky, taloudellinen asema, kieli tai digitaaliset valmiudet voivat vaikeuttaa etäpalvelujen käyttöä tai palvelujen äärelle matkustamista. Erityisesti yleisen edunvalvonnan sekä talous- ja velkaneuvonnan asiakkailla henkilökohtainen palvelu voi olla oikeusturvan toteutumisen kannalta välttämätöntä. Digitaalisten palvelujen kehittäminen on tärkeää, mutta fyysisen asioinnin mahdollisuuksia ei saa heikentää niiltä asiakkailta, jotka niitä erityisesti tarvitsevat.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä harvaan asuttuihin ja pitkien etäisyyksien alueisiin sekä saamenkielisiin alueisiin ja kaksikielisiin seutuihin. Kielellisten oikeuksien toteutuminen ei saa heikentyä muutosten seurauksena. Palvelujen saatavuutta arvioitaessa olennaista ei ole pelkästään etäisyys lähimpään toimipaikkaan, vaan myös matkan tosiasiallinen toteutettavuus julkisen liikenteen, esteettömyyden, asiakkaan toimintakyvyn ja alueellisten olosuhteiden kannalta.

Varsinaisten toimipaikkojen ulkopuolella tarjottavat palvelut, kuten yhteispalvelupisteissä tai muissa asiointipaikoissa järjestettävät tapaamiset, voivat täydentää palveluverkkoa. Ne eivät kuitenkaan korvaa varsinaisia oikeudellisten asiantuntijapalvelujen vaatimia asianmukaisia toimitiloja. Oikeusapuun, edunvalvontaan sekä talous- ja velkaneuvontaan liittyvät asiat ovat usein arkaluonteisia ja edellyttävät luottamuksellista asiointiympäristöä. Palvelujen järjestämisessä on turvattava asiakkaiden yksityisyydensuoja, tietoturva ja esteettömyys sekä henkilöstön turvalliset ja asianmukaiset työskentelyolosuhteet. Tilatehokkuus ei voi olla ensisijainen peruste, jos se heikentää palvelun laatua, luottamuksellisuutta tai asiakkaan oikeusturvaa.

Ehdotuksella on myös merkittäviä henkilöstövaikutuksia. Koska asetuksessa määritellyt toimipaikat toimivat henkilöstön virkapaikkoina, muutokset voivat vaikuttaa työmatkoihin, työjärjestelyihin, työn veto- ja pitovoimaan sekä mahdollisuuksiin työskennellä asianmukaisissa ja turvallisissa olosuhteissa. Näitä vaikutuksia arvioidaan esityksessä liian yleisellä tasolla. Henkilöstövaikutukset on arvioitava huolellisesti, ja muutokset on toteutettava hyvää henkilöstöpolitiikkaa noudattaen sekä riittävin siirtymäajoin ja muutostuen keinoin. Etä- ja monipaikkatyö voivat tukea toiminnan kehittämistä, mutta ne eivät saa muodostua perusteeksi luopua toimitiloista, joita tarvitaan asiakkaiden palvelujen asianmukaiseen hoitamiseen ja henkilöstön työn järjestämiseen.

Muutosten toimeenpanossa on lisäksi varmistettava, että vastaanottavilla toimipaikoilla on tosiasialliset edellytykset ottaa siirtyvä henkilöstö vastaan. Tämä voi edellyttää toimitilojen remontointia, työpisteiden ja asiakastilojen uudelleenjärjestelyä sekä kalustuksen ja tietoteknisten ratkaisujen päivittämistä. Näistä aiheutuvat kustannus- ja resurssitarpeet on tunnistettava ja rahoitettava osana uudistuksen toimeenpanoa, jotta henkilöstön työskentelyolosuhteet, asiakaspalvelun laatu ja tietoturvallinen asiointi voidaan turvata.

Toimipaikkaverkon muutoksia ei tule tarkastella irrallaan oikeudenhoidon muusta rahoitus- ja rakennekehityksestä. Oikeudenhoidon eri toimijoihin kohdistuu samanaikaisesti useita säästö- ja uudistamistoimia, joiden yhteisvaikutukset voivat heikentää oikeussuojan saatavuutta. Kaupungistuminen ja jo toteutetut toimipaikkaverkostojen leikkaukset voivat lisäksi johtaa siihen, että myös yksityiset palveluntarjoajat keskittävät palvelujaan yhä suurempiin kasvukeskuksiin. Yksittäisen uudistuksen vaikutusarviointi ei riitä osoittamaan näiden toimien kokonaisvaikutusta. Tämä korostaa tarvetta arvioida toimipaikkaverkoston muutoksia huolellisesti ja oikeusturvalähtöisesti.

Palveluverkon toimivuutta on seurattava uudistuksen voimaantulon jälkeen. Seurannassa tulee kiinnittää huomiota ainakin ajanvarausten saatavuuteen, fyysisen asioinnin toteutumiseen, asiakkaiden matka-aikoihin, kielellisten palvelujen saatavuuteen, puhelin- ja etäpalvelujen toimivuuteen sekä henkilöstövaikutuksiin. Mahdolliset säästöt voivat ainakin osittain kumoutua kasvaneina matkakustannuksina, matkoihin käytettynä työaikana ja henkilöstön vaihtuvuuteen liittyvinä kustannuksina. Toimipaikkarakennetta tulee voida tarkistaa, jos palvelujen saavutettavuus, laatu tai yhdenvertaisuus heikkenevät. Oikeusturvapalvelujen järjestämistä ei tule arvioida ensisijaisesti tilatehokkuuden tai säästötavoitteiden näkökulmasta, vaan oikeusturvan toteutumisen, palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden, kielellisten oikeuksien, asiakkaiden erityistarpeiden sekä henkilöstön asianmukaisten työskentelyedellytysten kokonaisuutena.

Lisätiedot: Jenni Tuomainen, oikeus- ja koulutuspoliittinen juristi, etunimi.sukunimi@juristiliitto.fi