Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta Tullin rikostiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi 

Juristiliitto on lausunut aiemmin poliisin rikostiedustelua koskevasta lainsäädäntöluonnoksesta, sen täydentävästä esityksestä sekä Rajavartiolaitoksen rikostiedustelua koskevasta sääntelystä. Näissä lausunnoissa esitetyt keskeiset huomiot ovat edelleen ajankohtaisia myös nyt käsiteltävän täydentävän esityksen osalta. 

Juristiliitto pitää viranomaisten tehokkaita ja tarkoituksenmukaisia keinoja vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi tärkeinä. Tullin tehtäväkenttään kuuluu rajat ylittävään rikollisuuteen, huumausaineisiin, talousrikollisuuteen ja kansainvälisiin rikosverkostoihin liittyviä ilmiöitä, joiden tunnistaminen ja torjunta voivat edellyttää myös ennakoivaa tiedonhankintaa. Esityksen tavoitteita voidaan siten pitää lähtökohtaisesti ymmärrettävinä ja hyväksyttävinä. Samalla ehdotettu sääntely merkitsisi periaatteellisesti merkittävää muutosta Tullin toimivaltuuksiin ja rikostorjunnan painopisteeseen. Kyse ei ole yksittäisestä toimivaltuuden laajennuksesta, vaan osasta laajempaa rikostiedustelua koskevaa sääntelykokonaisuutta, jonka vaikutuksia tulee arvioida kokonaisuutena. 

Juristiliitto pitää ongelmallisena, että rikostiedustelua koskevaa sääntelyä uudistetaan useissa rinnakkaisissa hankkeissa ilman riittävää kokonaisarviointia. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen rikostiedustelua koskevat uudistukset sekä salaisia tiedonhankintakeinoja, pakkokeinoja ja perustuslain 10 §:ää koskevat muutokset voivat yhdessä muodostaa huomattavasti laajemman muutoksen kuin yksittäisiä esityksiä tarkastelemalla ilmenee. Ennen lopullista sääntelyratkaisua tulee olla käytettävissä kattava arvio muutosten yhteisvaikutuksista perusoikeuksiin, oikeusturvaan, tuomioistuinten toimintaan ja laillisuusvalvontaan. Juristiliitto korostaa, ettei säätämisjärjestysperusteluissa tehtävä valtiosääntöoikeudellinen arviointi korvaa konkreettista ja kokonaisvaltaista vaikutusarviointia. 

Juristiliitto kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ehdotettu sääntely mahdollistaa tiedonhankinnan tilanteissa, joissa käsillä ei vielä ole yksilöityä rikosta tai rikoksesta epäiltyä henkilöä. Rikostiedustelun painopiste siirtyy tällöin rikosepäilystä uhka-arvioon ja yksittäisestä teosta mahdolliseen tulevaan kehityskulkuun. Mitä varhaisemmassa vaiheessa viranomaiselle annetaan mahdollisuus kerätä tietoa ja puuttua yksilöiden toimintaan, sitä korkeammat vaatimukset on asetettava sääntelyn täsmällisyydelle, tarkkarajaisuudelle, ennakoitavuudelle ja oikeusturvatakeille. Rikostiedustelun ja rikosperusteisen tiedonhankinnan välisen rajan tulee säilyä selkeänä, eikä rikostiedustelua saa käyttää rikosperusteisen tiedonhankinnan käyttöedellytysten kiertämiseen. 

Juristiliitto katsoo, että esitysluonnoksen keskeiset käsitteet jäävät osin liian avoimiksi. Esityksessä viitataan muun muassa järjestäytyneeseen rikollisuuteen, vakavaan rikollisuuteen sekä yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vakavasti uhkaavaan toimintaan, mutta näiden käsitteiden täsmällinen ulottuvuus jää epäselväksi. Kun kyse on merkittävästi perusoikeuksiin puuttuvista toimivaltuuksista, käyttöedellytysten tulee olla mahdollisimman tarkkarajaisia. Liian väljät ja tulkinnanvaraiset käsitteet voivat johtaa toimivaltuuksien soveltamisalan laajenemiseen tavalla, jota lainsäätäjä ei ole tarkoittanut. Lisäksi jatkovalmistelussa tulee arvioida erikseen, miltä osin vastaavien tehtävien ja toimivaltuuksien laajentaminen muille viranomaisille on perusteltavissa perusoikeuksien rajoitusedellytysten, erityisesti välttämättömyysvaatimuksen, näkökulmasta. Uhkien vakavuutta, todennäköisyyttä ja välittömyyttä koskevia arviointiperusteita sekä toimivaltuuksien käytön välttämättömyyttä tulee täsmentää. 

Juristiliitto pitää henkilön tai henkilöryhmän perusteella tapahtuvaa kohdentamista erityisen ongelmallisena oikeusturvan näkökulmasta. Mitä kauemmas yksittäisestä henkilöstä siirrytään kohti henkilöjoukkoja ja ilmiötason tarkastelua, sitä suurempi on riski, että tiedonhankinta kohdistuu henkilöihin, joilla ei ole tosiasiallista yhteyttä rikolliseen toimintaan. Henkilöryhmään kohdistuvien toimivaltuuksien käyttöedellytysten tulee siksi olla erityisen tarkkarajaisia. Samalla sivullisia koskevien tietojen käsittelyä, käyttöä ja hävittämistä koskevien säännösten on oltava täsmällisiä, ja sääntelyn tulee ehkäistä perusteetonta profilointia tai henkilöryhmiin kohdistuvia yleistyksiä. 

Juristiliitto pitää tärkeänä, että uusien toimivaltuuksien välttämättömyys osoitetaan nykyistä konkreettisemmin. Esityksessä kuvataan laajasti turvallisuusympäristön muutoksia ja vakavan rikollisuuden uhkia, mutta huomattavasti vähemmän sitä, miltä osin voimassa oleva sääntely on käytännössä osoittautunut riittämättömäksi. Merkittävästi perusoikeuksiin puuttuvia uusia toimivaltuuksia ei tule perustella yleisillä viittauksilla turvallisuusympäristön muutokseen, vaan konkreettisella näytöllä siitä, miksi nykyiset toimivaltuudet eivät riitä tavoitellun päämäärän saavuttamiseen. Toimivaltuuksien käytön välttämättömyyden arvioinnin tulee lisäksi olla dokumentoitua ja jälkikäteen valvottavissa. 

Juristiliitto kiinnittää huomiota avoimiin lähteisiin kohdistuvaa tiedonhakua ja automaattista tiedonkeruuta koskeviin ehdotuksiin. On perusteltua, että viranomaisten avoimissa tietoverkoissa tapahtuvaan tiedonhankintaan luodaan nykyistä selkeämpi laillinen perusta. Sääntelyssä tulee kuitenkin määritellä avoimen lähteen käsite riittävän täsmällisesti ja tehdä yksiselitteisesti selväksi, ettei automaattinen tiedonkeruu oikeuta teknisten suojausten kiertämiseen, suljettuihin palveluihin tunkeutumiseen tai luottamuksellisen viestinnän hankkimiseen. 

Tietojen käyttämistä ja luovuttamista koskeva sääntely on keskeinen osa oikeusturvaa. Juristiliitto katsoo, että rikostiedustelussa hankitun tiedon käyttötarkoitukset tulee määritellä täsmällisesti ja tiedon käyttöä rikostutkinnassa rajata huolellisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, ettei rikostiedustelussa hankittua tietoa voida hyödyntää tavalla, joka murentaa rikosprosessissa sovellettavia oikeusturvatakeita. Sääntelyssä on lisäksi otettava asianmukaisesti huomioon lähdesuoja ja muut ammatillista luottamuksellisuutta turvaavat erityispiirteet. 

Edellä todetut oikeusturvavaatimukset konkretisoituvat erityisesti siinä, miten toimivaltuuksien käyttöä valvotaan niin ennakollisesti kuin jälkikäteen sekä miten uudistus vaikuttaa tuomioistuinten käytännön toimintaedellytyksiin. Juristiliitto korostaa, että esityksen vaikutukset viranomaisten, tuomioistuinten ja laillisuusvalvonnan toimintaan tulee arvioida kokonaisuutena myös muiden vireillä olleiden ja juuri voimaan tulleiden muutosten valossa. Riippumaton ennakollinen tuomioistuinkontrolli on keskeinen oikeusturvan tae erityisesti silloin, kun tiedonhankinta perustuu uhka-arvioon eikä yksilöityyn rikosepäilyyn. Tuomioistuinkontrollin tehtävänä on varmistaa, että perusoikeuksiin puuttuvat tiedonhankintakeinot ovat lainmukaisia, välttämättömiä ja oikeasuhtaisia ja että toimivaltuuksien käyttö perustellaan tapauskohtaisesti. Jatkovalmistelussa tulisi arvioida kriittisesti, tulisiko nykyistä useampi toimivaltuus saattaa tuomioistuimen ennakkokontrollin piiriin. 

Juristiliitto pitää perusteltuna, että tiedusteluvalvontavaltuutetun tehtäväkenttä ulotetaan myös Tullin uhkaperusteiseen rikostiedusteluun. Valvonnan tosiasiallinen tehokkuus edellyttää kuitenkin riittäviä henkilöstö- ja taloudellisia resursseja sekä sitä, että toimivaltuuksien käyttöä koskevat päätökset, perustelut ja asiakirjat ovat riittävän yksityiskohtaisia jälkikäteisen laillisuusvalvonnan mahdollistamiseksi.

Lisäksi ilmoitusvelvollisuuden merkitys oikeusturvan takeena on turvattava: ilmoittamatta jättämisen tulee säilyä poikkeuksena, eikä siitä saa muodostua käytännössä pääsääntöä. 

Uudet toimivaltuudet lisäävät todennäköisesti kiireellisesti käsiteltäviä lupa-asioita ja siten tuomioistuinten työmäärää. Esityksessä ei ole riittävästi arvioitu vaikutuksia tuomioistuinten henkilöstöresursseihin, koulutustarpeisiin, tietojärjestelmien muutoksiin tai näiden kattamiseen edellytettäviin lisäresurssitarpeisiin. Erityisesti Helsingin käräjäoikeudelle ja Helsingin hovioikeudelle keskitettävien tehtävien vaikutukset tulee arvioida realistisesti, ja tarvittavat lisäresurssit tulee osoittaa samanaikaisesti lainsäädännön voimaantulon kanssa. Muutoin vaarana on, että jo ennestään pitkät käsittelyajat kasvavat edelleen ja oikeusturva heikkenee myös muissa asiaryhmissä. 

Lisätiedot: Jenni Tuomainen, oikeus- ja koulutuspoliittinen juristi, etunimi.sukunimi@juristiliitto.fi