Lausunto naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta annetun direktiivin (NKV-direktiivi) täytäntöönpanosta; työryhmän mietintö 

Juristiliitto pitää työryhmän ehdotuksia perusteltuina ja kannatettavina. On kuitenkin valitettavaa todeta, ettei mietinnön ehdotukset ole täysin riittäviä direktiivin vähimmäistason toteuttamiseksi. Naisiin kohdistuva väkivalta ja lähisuhde- ja perheväkivalta ovat Suomessa edelleen vakavia perus- ja ihmisoikeusongelmia, ja on tärkeää, että direktiivin velvoitteet pannaan tehokkaasti täytäntöön. Harkita tulee myös, tulisiko ilmiön torjumiseksi toteuttaa myös direktiivin vähimmäistasoa laajempia yhteiskunnallisia toimenpiteitä. Samalla on syytä korostaa, että uudistuksen onnistumista ei ratkaise yksin sääntelyn sisältö vaan myös sen käytännön toimeenpano. Suomalaisen lainsäädännön ongelmana ei ole enää sen täydellinen puuttuminen, vaan haasteet käytännön toteutuksessa ja naisiin kohdistuvan väkivallan estämisessä. 

Juristiliitto kannattaa ehdotettua sääntelyä seksuaalirikoksen tai lähisuhdeväkivallan asianomistajaan kohdistuvan väkivallan riskin ja suojelun tarpeen arvioinnista. Uhrin turvallisuuden arvioiminen aiempaa järjestelmällisemmin ja velvollisuus ryhtyä tarvittaviin suojelutoimiin vahvistavat uhrien oikeusturvaa ja tukevat väkivallan uusiutumisen ehkäisemistä. Olennaista on, että menettely toteutetaan valtakunnallisesti mahdollisimman yhdenmukaisesti, eikä arviointi ei jää muodolliseksi velvollisuudeksi, vaan johtaa käytännössä tarkoituksenmukaisiin ja oikea-aikaisiin toimenpiteisiin. Lisäksi on olennaista ymmärtää, että naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta ovat usein piilorikollisuutta. Uhrin aseman parantamiseksi ja suojelun toteutumiseksi voisi olla kannattavaa jatkossa harkita kehitettäväksi esimerkiksi esitutkintaviranomaisen lisäksi myös muiden viranomaisten ja toimijoiden keinoja arvioida väkivallan uhkaa ja erityisen suojelun tarvetta. 

Juristiliitto pitää kannatettavina myös ehdotuksia, jotka koskevat erityisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden aseman vahvistamista rikosprosessissa, asianomistajien ohjaamista tukipalveluihin sekä Seri-tukikeskusten aseman turvaamista lainsäädännössä. Uhrien oikeuksien toteutuminen edellyttää, että tukipalvelut ovat tosiasiallisesti saavutettavissa koko maassa, palveluketjut toimivat saumattomasti ja toimenpiteet toteutuvat oikea-aikaisesti ja riittävissä määrin. Samalla olennaista ymmärtää, ettei hyvinvointialueiden resurssit riitä tämänhetkiseen palvelutarpeeseen vastaamiseen täysimääräisesti, vaan kolmannen sektorin järjestöt kattavat osan palvelutarjonnasta. Onkin tärkeää, että näiden järjestöjen toimintaedellytykset turvataan myös tulevaisuudessa. 

Juristiliitto kannattaa myös yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävän laajentamista siten, että valtuutettu seuraa ja arvioi jatkossa NKV-direktiivin tarkoittamia toimintapolitiikkoja ja toimenpiteitä. Suomessa naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen hälyttävän yleistä, ja väkivallan ehkäisemistä sekä torjuntaa koskevan tiedon kokoamiselle, seurannalle ja arvioinnille on selkeä tarve. Tehtävän vaikuttava hoitaminen edellyttää kuitenkin riittävien henkilöstö- ja taloudellisten resurssien turvaamista. 

Juristiliitto kiinnittää erityistä huomiota siihen, että direktiivin täytäntöönpano lisää useiden viranomaisten tehtäviä ja velvollisuuksia. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjuminen edellyttää laajaa poikkihallinnollista yhteistyötä ja tilanteeseen puuttumista. On tärkeää, että koko rikosprosessin viranomaisilla on osaaminen, tarpeelliset toimivaltuudet ja riittävät resurssit väkivallan torjumiseksi. On kuitenkin huomattava, että poliisin, syyttäjälaitoksen, tuomioistuinten, oikeusavun sekä muiden oikeudenhoidon toimijoiden resurssit ovat jo nykyisellään monin paikoin kireät. Uusien velvoitteiden säätämisen yhteydessä on huolehdittava siitä, että viranomaisilla on tosiasialliset mahdollisuudet ja resurssit toteuttaa lain tavoitteita. Muutoin on olemassa vaara, että uudistusten käytännön vaikutukset jäävät odotettua vähäisemmiksi. 

Lisäksi on muistettava, että asianomistajan oikeusturvan toteutumisessa keskeinen merkitys on myös asianomistajien oikeudellisilla avustajilla. Uhrien tukemista, suojelutarpeen tunnistamista ja palveluihin ohjaamista koskevassa jatkovalmistelussa olisi perusteltua tarkastella nykyistä selvemmin myös oikeudellisten avustajien roolia osana uhrien suojelun kokonaisuutta. 

Kokonaisuutena Juristiliitto pitää mietinnön ehdotuksia kannatettavina ja katsoo niiden vahvistavan väkivallan uhrien asemaa sekä edistävän direktiivin tavoitteiden toteutumista Suomessa. Samalla Juristiliitto korostaa, että naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnassa ratkaisevaa on sääntelyn lisäksi viranomaisten osaaminen, toimiva yhteistyö sekä riittävät resurssit. Direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä on varmistettava, että uudistukset näkyvät aidosti uhrien oikeuksien ja turvallisuuden paranemisena eivätkä jää pelkästään lainsäädännöllisiksi muutoksiksi.  

Lisätiedot: Jenni Tuomainen, oikeus- ja koulutuspoliittinen juristi, etunimi.sukunimi@juristiliitto.fi