Lausunto luonnoksesta sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n muuttamiseksi 

Juristiliitto pitää kannatettavana tavoitetta lisätä avustusharkinnan läpinäkyvyyttä, ennakoitavuutta ja yhdenmukaisuutta sekä selkeyttää niitä tekijöitä, joita avustusten myöntämisessä otetaan huomioon. Perustelumuistiossa kuitenkin todetaan, että kyse on lähinnä nykyisten käytäntöjen kirjaamisesta asetuksen tasolle ja että muutosten vaikutukset olisivat vähäisiä. Juristiliitto ei yhdy tähän arvioon. Asetukseen esitetään nyt ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisia avustusharkintaa ohjaavia kriteerejä, joiden lisäksi perusteluihin sisältyy linjauksia siitä, millaista toimintaa pidetään rahoituksen arvoisena. Avustusten myöntämisen kriteerien tulee olla selkeitä, ymmärrettäviä ja yhdenmukaisia. Mitään järjestöryhmää, toimintamuotoa tai sosiaali- ja terveysalaan liittyvää kohderyhmää ei tule rajata perusteetta avustettavan toiminnan ulkopuolelle. Kokonaisharkintaan perustuva lähestymistapa mahdollistaa järjestötoiminnan monimuotoisuuden huomioimisen paremmin kuin yksittäisiin mittareihin perustuva arviointi. 

Ehdotetun 3 §:n 2 momentin 1 kohdan ja sitä koskevien perustelujen osalta on tärkeää varmistaa, ettei konkreettisen, kohtaavan asiakastyön painottaminen johda muiden vaikuttavien ja lain tarkoituksen mukaisten toimintamuotojen heikompaan asemaan avustusharkinnassa. Juristiliitto pitää perusteltuna selventää, ettei kohtaavuudesta muodostu käytännössä edellytystä kaikelle avustettavalle toiminnalle. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen vaikuttavuus ei rajoitu kasvokkaisiin kohtaamisiin, vaan sitä toteutetaan myös esimerkiksi neuvonnan, ohjauksen, asiantuntijatyön, kehittämistoiminnan, viestinnän, edunvalvonnan ja tiedonvälityksen keinoin. Kohtaava työ voi toteutua sekä yksilö- että yhteisötasolla, eikä työmuoto yksin ratkaise toiminnan vaikuttavuutta. Vaikuttavuutta tulee arvioida toiminnan tavoitteiden, kohderyhmän tarpeiden ja toiminnasta saatavan näytön perusteella. On olennaista varmistaa, että myös muut kuin kasvokkaiseen asiakastyöhön perustuvat toimintamuodot säilyvät avustuskelpoisina ja että ne tunnistetaan osaksi vaikuttavaa järjestötoimintaa. 

Juristiliitto pitää tärkeänä, että asetuksen soveltamisessa ja perustelumuistiossa tunnistetaan oikeudellisen neuvonnan merkitys osana sosiaali- ja terveysjärjestöjen toimintaa. Järjestöjen tarjoamalla oikeudellisella neuvonnalla on keskeinen merkitys yhdenvertaisuuden, perusoikeuksien ja tosiasiallisen oikeusturvan toteutumiselle erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kohdalla. Neuvonta voi tarkoittaa käytännössä esimerkiksi apua palveluihin pääsyssä, etuuksia tai maksusitoumuksia koskevissa kysymyksissä, viranomaisasioinnissa sekä muistutusten, kantelujen tai muutoksenhaun valmistelussa. Monille tällainen tuki on edellytys sille, että he voivat tosiasiallisesti käyttää heille kuuluvia oikeuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Neuvonta täydentää julkista palvelujärjestelmää, ehkäisee ongelmien kärjistymistä ja voi vähentää julkiseen palvelujärjestelmään kohdistuvaa kuormitusta. 

Asetusluonnoksesta ja perustelumuistiosta ei ilmene riittävän selvästi, miten oikeudellinen neuvonta, oikeuksien toteutumista tukeva ohjaus ja muu juridinen asiantuntijatyö sijoittuvat ehdotettujen avustuskriteerien kokonaisuuteen. Perustelumuistiota tulisi täsmentää siten, että tällainen neuvonta- ja asiantuntijatyö voidaan tunnistaa avustettavaksi toiminnaksi silloin, kun se edistää asetuksen tavoitteiden mukaisesti hyvinvointia, terveyttä, osallisuutta, yhdenvertaisuutta taikka palveluihin tai henkilön omiin oikeuksiin pääsyä. Neuvonta- ja asiantuntijatyötä ei tule asettaa vastakkain kohtaavan työn kanssa, sillä monissa tilanteissa yksilöllinen neuvonta on nimenomaan kohtaavaa työtä. Samalla olisi perusteltua todeta, että myös puhelimitse ja digitaalisesti toteutettava neuvonta ja ohjaus voivat olla asetuksen tavoitteita toteuttavaa kohtaavaa toimintaa. 

Koska avustuksia arvioidaan kokonaisharkintana, kriteerien tulkinnanvaraisuus on tarpeen minimoida. Perustelumuistiossa olisi hyvä selventää, että ehdotetut kriteerit ovat avustuksen myöntämistä puoltavia ominaisuuksia tai piirteitä, jotka voivat painottua eri toimijoiden ja toimintamuotojen kohdalla eri tavoin. Niistä ei tule muodostua samanaikaisesti täytettäviä edellytyksiä. Asetuksen soveltamisen tulee olla riittävän mahdollistavaa, jotta se ei johda liian kapeaan tulkintaan avustuskelpoisesta toiminnasta. 

Ehdotetun 3 §:n 2 momentin 5 kohdassa tarkoitettu kulujen kohtuullisuuden arviointi liittyy myös STEA-avustusten palkkakattolinjauksiin. Juristiliitto pitää tärkeänä, ettei avustusjärjestelmä vaikeuta sosiaali- ja terveysjärjestöjen mahdollisuuksia hankkia ja säilyttää tehtäviensä edellyttämää erityisasiantuntemusta. Tämä koskee esimerkiksi juridista asiantuntemusta. Ehdoton tai kategorinen palkkakatto voi heikentää järjestöjen mahdollisuuksia rekrytoida ja pitää palveluksessaan henkilöitä, joilla on vaativaa oikeudellista osaamista sekä muuta erityisasiantuntemusta. Myös sosiaali- ja terveysministeriön avustusasioiden neuvottelukunta on pitänyt kategorista palkkakattoa ongelmallisena ja ehdottanut, että siitä olisi voitava poiketa erityisin perustein esimerkiksi silloin, kun toiminta edellyttää juridista tai muuta vaativaa asiantuntijaosaamista. 

Mahdollisen palkkakaton soveltaminen olemassa oleviin työsuhteisiin aiheuttaa merkittäviä oikeudellisia ja käytännöllisiä ongelmia. Avustusehdot eivät saa johtaa siihen, että järjestöt joutuvat alentamaan jo sovittuja palkkoja, peruuttamaan sovittuja palkankorotuksia tai puuttumaan muihin olennaisiin työsuhteen ehtoihin rahoitusrajoitusten vuoksi. Tällöin vaikutukset kohdistuisivat suoraan voimassa oleviin palvelussuhteisiin. Olennaisia työsuhteen ehtoja kuten palkkaa voidaan muuttaa työntekijän vahingoksi vain työntekijän suostumuksella tai irtisanomisperustein ja irtisanomisaikaa vastaavan ajan kuluttua. Palkoista ja niiden korotuksista sopimisen tulee jatkossakin kuulua työmarkkinajärjestöille. Osassa sosiaali- ja terveysjärjestöjä palkkaus myös määräytyy työehtosopimusten perusteella. Kiinteä euromääräinen palkkaraja ei myöskään huomioi työehtosopimuksiin perustuvia palkankorotuksia, minkä vuoksi sen suhde sovittuun palkkatasoon voi muuttua ajan kuluessa yhä ongelmallisemmaksi. Palkkakatto vaikuttaisi lisäksi käytännössä koko palkkarakenteeseen eikä vain yksittäisiin palkkoihin. Tämän vuoksi palkkakattoa koskevien linjausten vaikutukset tulee arvioida kokonaisuutena ja erityisen huolellisesti olemassa olevien työsuhteiden kannalta. Muutoksille on tarvittaessa varattava riittävä siirtymäaika. 

Juristiliitto pitää perusteltuna, että avustettavan toiminnan kustannusten kohtuullisuutta arvioidaan. Arvioinnin tulee kuitenkin perustua toiminnan tarpeisiin, tehtävien vaativuuteen ja alalla vallitsevaan palkkatasoon, ei ehdottomaan euromääräiseen rajaan. Vaativissa asiantuntijatehtävissä palkkatasoon vaikuttavat muun muassa koulutus, erityisosaaminen, vastuu ja työmarkkinatilanne. Palkkataso määräytyy myös yleisemmin osaamisen, tehtävien vaativuuden ja muiden työmarkkinoilla hyväksyttyjen kriteerien perusteella. Juristiliitto pitää siksi harkinnanvaraista mallia tarkoituksenmukaisempana kuin ehdotonta palkkakattoa. Tällaisessa mallissa mahdollisen palkkarajan ylittämiselle voitaisiin esittää erityiset perusteet. Jos avustuksiin tehdään merkittäviä muutoksia, järjestöille on lisäksi varattava riittävä aika ja tarvittaessa riittävät alasajoavustukset sopimusvelvoitteiden, kuten toimitilojen ja työsuhteiden irtisanomisaikojen, huomioon ottamiseksi. 

Juristiliitto pitää tärkeänä myös avustusjärjestelmän ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Päätöksentekoprosessin tulee olla selkeä, ja se tulee kuvata riittävällä tarkkuudella myös asetuksen perustelumuistiossa. Prosessissa tulee huomioida hyvää hallintoa turvaavat oikeusperiaatteet, perus- ja ihmisoikeuksia koskevat normit, olemassa oleva oikeus- ja ratkaisukäytäntö sekä hallintolain säännökset asian selvittämisestä ja päätöksenteosta. Aiemmin STEA-avustusehdotus on käsitelty valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnassa ennen valtionavustusten myöntöpäätöstä. Vuoden 2026 avustuspäätös oli kuluvalla hallituskaudella ensimmäinen, joka tehtiin ilman valiokuntakäsittelyä. Vaikka yksittäiset avustussummat eivät edellyttäisi valiokuntakäsittelyä, avustuskokonaisuus on mittakaavaltaan ja yhteiskunnalliselta merkittävyydeltään niin suuri, että käsittely valiokunnassa olisi perusteltu. Menettelytapa on tällä hetkellä epäselvä, ja sitä on perusteltua tarkentaa. 

Samalla Juristiliitto kiinnittää huomiota siihen, että nyt käynnissä oleva lausuntoaika on ollut poikkeuksellisen lyhyt ja ajoittunut keskelle kesälomakautta. Vaikka asiasta on käyty julkista keskustelua ennen lausuntokierroksen järjestämistä, ei se muuta tilannetta siitä, että asetusluonnoksella on merkittäviä vaikutuksia sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoitukseen, avustusharkinnan perusteisiin sekä järjestöjen toiminnan suunnitteluun ja henkilöstöratkaisuihin. Tällaisissa tilanteissa valmistelun tulisi mahdollistaa aidosti laaja ja huolellinen sidosryhmäkuuleminen. Lyhyt lausuntoaika heikentää erityisesti järjestöjen mahdollisuuksia muodostaa yhteisiä kantoja, arvioida muutosten vaikutuksia sekä tuoda valmisteluun kohderyhmiensä näkökulmia. Samalla se heikentää lainvalmistelun avoimuutta, osallistavuutta ja vaikutusarviointien laatua. 

Juristiliitto pitää tärkeänä, että avustuksia koskevat keskeiset linjaukset valmistellaan jatkossa riittävällä valmisteluajalla ja siten, että lausunnonantajilla on tosiasiallinen mahdollisuus perehtyä ehdotuksiin ja arvioida niiden oikeudellisia, taloudellisia ja käytännöllisiä vaikutuksia. Erityisen ongelmallista on, että samaan aikaan avustusten hakijoille on jo tiedotettu vuoden 2027 avustuskriteereistä, vaikka niiden suhde nyt lausuttavana olevaan asetukseen on useiden lausunnonantajien mukaan jäänyt epäselväksi. Sääntelyn ennakoitavuuden, oikeusvarmuuden ja hyvän lainvalmistelun näkökulmasta avustusten myöntämisen kannalta olennaisten perusteiden tulee ilmetä selkeästi lainsäädännöstä eikä niiden sisältö saa jäädä epäselvien hallinnollisten linjausten varaan. 

Lisätiedot: Jenni Tuomainen, oikeus- ja koulutuspoliittinen juristi, etunimi.sukunimi@juristiliitto.fi