Salla Viitanen nojaa kaiteeseen Oodi-kirjastossa.

Työssä

Väitöskirja haaveissa? Näin pääset alkuun

Mistä löytää aihe ja ohjaajat, miten varautua ajankäyttöön ja mistä rahoitus? Väitöskirjatutkija Salla Viitanen kertoo, mitä väitöskirjaa harkitsevan kannattaa ottaa huomioon ennen urakkaan ryhtymistä.

27.10.2026 | Lukuaika: 4 minuuttia

Teksti Hanna Ojanpää

kuvat ja videot Maarit Kytöharju

Kuuntele juttu

Voiko olla mahtavampaa titteliä kuin oikeustieteen tohtori! Näin ajattelee väitöskirjatutkija Salla Viitanen, jonka jatko-opinnot Helsingin yliopiston tohtoriohjelmassa lähestyvät vuoden lopussa puoliväliä. Silloin päättyy myös runsas puolitoistavuotinen opintovapaa, ja edessä on paluu työsuhdejuristiksi Tradenomiliittoon.

– Olin valmistumisen jälkeen neljä vuotta töissä ennen kuin aloitin jatko-opinnot syksyllä 2023. Väitöskirja sen sijaan oli ollut mielessä jo pitkään, Viitanen kertoo.

Aikaa ja aktiivisuutta

Viitasen opinahjossa tohtoriohjelmaan voi hakea kaksi kertaa vuodessa. Tässä vaiheessa tiedossa tulee olla tutkimusaihe ja mielellään kaksi väitöskirjaohjaajaa. Yliopiston verkkosivuilla kerrotaan prosessin etenemisestä, mutta Viitanen kehottaa omaan aktiivisuuteen heti alkuvaiheessa.

– Kokonaisuuden miettiminen tulisi aloittaa ainakin puoli vuotta ennen hakua. Erityisen huolella kannattaa miettiä, mille oikeudenalalle ja mistä kysymyksistä väitöskirjan haluaa tehdä. Myös ohjaajien valintaan kannattaa käyttää aikaa. Ainakin Helsingissä tehdään ohjaussopimus, jotta odotukset ovat selvät puolin ja toisin. Edistymistä voi myöhemmin reflektoida myös seurantaryhmässä, johon voi kutsua kokeneempia tutkijoita mentoroimaan, Viitanen selittää.

Tutkimuksen aihe rakentuu usein gradun, työelämän kokemusten tai kiinnostavan juridisen ongelman ympärille. Väitöskirja on myös tapa viedä työuraa uuteen suuntaan. Viitasen kohdalla ei ole kyse mistään näistä.

– Valitsin aiheen puhtaasti älyllisestä mielenkiinnosta. Kestävän kehityksen edistäminen EU:ssa on yhteiskunnallisesti tärkeä aihe, josta haluan tietää lisää. Tämä on hieno tapa opiskella, kun itse saa valita aiheen, kielen ja toteuttamistavan, puoliksi englanniksi ja suomeksi väitöskirjansa tekevä Viitanen sanoo.

Väitöskirjan toteuttamistavaksi Viitanen valitsi artikkelisarjan monografian sijaan. Toistaiseksi häneltä on julkaistu yksi artikkeli ja kaksi on tekeillä. Vaikka Viitanen olikin paljosta tietoinen, työn määrä ja siihen kuluva aika ovat yllättäneet.

– Gradun kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

– Luettavien kirjojen ja artikkelien määrä on valtava. Kaikkea ei voi millään muistaa, ja siksi tiedon ja viitteiden hallinta on äärettömän tärkeää. Tekoälyn kanssa kannattaa olla tarkkana. Itse käytän sitä lähinnä tiedonhaun tuplatsekkaukseen ja kielentarkistukseen. Ylipäätään en ole keksinyt, mikä sen älyllinen hyöty olisi uuden tiedon luomisessa.

Voimavarojen mukaan

Kokopäiväisenä suoritettavan tutkinnon tavoiteaika on nelisen vuotta. Moni kuitenkin palastelee urakan Viitasen tavoin: Hän aloitti väitöskirjan työn ohessa ja siirtyi sitten opintovapaalle, jonka aikana suoritti pakolliset kurssit, joita on 30–35 opintopisteen verran. Viimeistelyvaiheessa Viitanen harkitsee pitävänsä toisen, lyhyemmän opintovapaan.

– Jo muutaman vuoden työkokemuksesta on hyötyä ajan ja työn hallinnassa. Itse olen noudattanut yhdeksästä viiteen -viikkoa. Aina on toki superihmisiä, jotka tekevät väitöskirjan kokonaan työn ohella, mutta se ei välttämättä ole kovin hauskaa ja rentoa, Viitanen pohtii.

Väitöskirjaan ryhtyessä on hyvä huomioida myös taloudelliset realiteetit. Viitanen sai apurahan Suomen Kulttuurirahastolta. Muita oikeustieteilijöille apurahoja myöntäviä tahoja ovat Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen tutkimusrahasto, Olga ja Kaarle Oskari Laitisen Säätiö ja Koneen Säätiö. Lisäksi yliopistoilla on vuosittain palkattuja väitöskirjatutkijoita. Yliopistoon työsuhteessa olevat väitöskirjatutkijat saavat yliopistolta työtilan, kun taas apurahatutkijat voivat tehdä yliopiston kanssa affiliaatiosopimuksen. Viitanen jakaa sopimuksen turvin huoneen muiden kanssa.

– Hakujen selvittäminen vaatii aikaa, yksityiskohtaiset suunnitelmat ja ohjaajien suositukset. Moni joutuu silti hakemaan apurahaa tai palkkapaikkaa useaan kertaan, Viitanen sanoo.

Epävarmuuden sietokyky onkin asia, jonka Viitanen nostaa esiin. Jo pelkkä siirtyminen hektisestä työelämästä hitaasti etenevään tutkimustyöhön vaatii orientoitumista.

– Ratkaisukeskeiselle juristille voi olla vaikeaa, että ongelmat eivät ratkea heti, Viitanen naurahtaa.

Viitanen kuitenkin suosittelee väitöskirjaa kaikille, jotka haluavat syventää oikeudellista osaamistaan ja joita kiinnostavat akateeminen ura tai kontribuutio omalle oikeudenalalle. Rahan tai kunnian takia urakkaan ei kannata lähteä.

– Kyllä tämä on rakkaudesta lajiin -juttu. Olen ammattiylpeä tulevasta tutkinnostani. En kuitenkaan aseta itselleni paineita; loppujen lopuksi väitöskirja kuitenkin valmistuu, Viitanen tietää.