Ilmiöt Nuorisorikos ja rangaistus Nuorisorikollisuus lisääntyy, ja yhä nuoremmat tekevät vakavia rikoksia. Miten tilanne näkyy tuomioistuimissa? Millaisia keinoja nuorten rikoskierteen katkaisuun on? 6.6.2025 | Lukuaika: 8 minuuttia Teksti Sanna Jäppinen kuvat ja videot Daniel Stolle Kuuntele juttu Jaa juttu Jaa ikkuna Jaa tämä linkki seuraavilla tavoilla Tai kopioi linkki Kopioi Juttu tiivistettynä Alaikäisten tekemät rikokset ovat lisääntyneet merkittävästi viime vuosina. Huomiota keräävät erityisesti väkivallanteot ja ryöstöt. Pieni joukko tekee suurimman osan rikoksista. Vain noin viisi prosenttia 15–17-vuotiaista vastaa kaikista ikäryhmän väkivaltarikoksista, ja rikollisuus kasautuu entistä harvemmille. Asiantuntijat vastustavat rikosoikeudellisen vastuuikärajan laskemista, koska nuoremmat eivät vielä ymmärrä tekojensa seurauksia riittävästi. Nykyinen 15 vuoden raja perustuu kehityspsykologiseen tietoon. Tuomioistuimissa vankeusrangaistus vaikuttaa usein tulevan nuorelle yllätyksenä. Nuorisorangaistusta ja sovittelua voisi käyttää nykyistä enemmän. Osallistava seuraamus nähdään mahdollisena keinona rikoskierteen katkaisuun. Oikeusministeriön työryhmä kehittää nuorisorangaistusta koskevaa lainsäädäntöä. Nuorisorikollisuus kuormittaa oikeusjärjestelmää. Alaikäisten rikosasioiden käsittelyyn liittyvä kiireellisyysvaade hidastaa aikuisten juttujen etenemistä ja aiheuttaa haasteita mm. avustajien saatavuudessa. ”Kuusitoistavuotias puukotti toista alaikäistä”, ”Nuorten tappelut riistäytyneet käsistä”, ”Poliisi epäilee: 12-vuotias puukotti toista lasta koulun pihalla” – tutuksi käyneitä otsikoita myös aivan viime ajoilta. Tilastot ovat yhtä karuja: alaikäisiä koskevien väkivaltarikosepäilyjen määrä oli vuonna 2024 lähes kolminkertainen vuoteen 2015 verrattuna, ja suurinta kasvu on ollut alle 15-vuotiaiden keskuudessa. Nuorison turmeluksen päivittely on kestoaihe. Nykytilanteessa erityistä on kuitenkin se, että nuorisorikollisuus väheni Suomessa vuoteen 2019 asti, josta suunta lähti jälleen nousuun. Ryöstö- ja pahoinpitelyrikokset ovat keränneet eniten huomiota, mutta alaikäisten rikosepäilyt ovat kokonaisuudessaan lisääntyneet viime vuosina. Näin myös tyypillisimmissä nuorisorikollisuuden lajeissa eli liikenne- ja omaisuusrikollisuudessa, selviää Poliisihallituksen nuorisorikollisuutta käsittelevästä analyysistä. – On pakko totutella ajatukseen, että nuorisorikollisuus ei ole välttämättä vähenemässä, kuten pitkään ajateltiin, tiivistää tutkijatohtori Karoliina Suonpää Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista. ”Noin viisi prosenttia 15–17-vuotiaista vastaa käytännössä kaikista ikäryhmän väkivaltarikoksista.” Karoliina Suonpää Nuorisorikollisuus kasaantuu pienelle joukolle Viime aikojen kehityksestä huolimatta totta on myös se, että suurin osa nuorista ei tee rikoksia tai väkivaltaisia tekoja. Toisaalta entistä pienempi joukko on vastuussa entistä isommasta osasta rikoksia, eli yhteiskunnan polarisaatio näkyy myös nuorisorikollisuudessa. – Noin viisi prosenttia 15–17-vuotiaista vastaa käytännössä kaikista ikäryhmän väkivaltarikoksista, Suonpää sanoo. Myös nuorten jengirikollisuuden kasvu puhuttaa. Silti ainakin vielä vuoden 2024 keskusrikospoliisin tilannekatsauksessa todettiin, että nuorisorikollisuudessa voi olla ”jengimäisiä piirteitä”, mutta poliisi on tunnistanut kymmenen katujengiksi luokiteltavaa rikollisverkostoa, ja niiden jäsenet ovat pääosin 18–30-vuotiaita miehiä. Saman katsauksen mukaan nuorten väkivaltarikollisuus ei paikannu tiettyyn alueeseen tai väestöryhmään ja rikollisuuden kasvu on ollut yhtä suurta suomalais- ja ulkomaalaistaustaisilla. Käräjätuomari: ryöstörikoksissa huima kasvu Tuomioistuimissa muutokset näkyvät selvästi alaikäisten parissa. – Liikennerikkomusten ja näpistysten rinnalle on tullut entistä vakavampia rikoksia. Erityisesti ryöstörikokset ovat valtavassa kasvussa, ja puukolla uhkaillaan hämmästyttävän pientenkin saaliiden tavoittelussa, kertoo käräjätuomari, rikososaston johtaja Juho Päkkilä Itä-Uudenmaan käräjäoikeudesta. Sosiaalinen media on läsnä rikoksissa entistä vahvemmin. Somessa houkutellaan ryöstön uhri paikalle, siellä levitetään asiattomia kuvia ja tietoja sekä jaetaan videoita rikollisista teoista. – Rikoksilla leveillään estoitta. Olemme kollegoiden kanssa pohtineet, näkyykö tässä esimerkiksi true crimen vaikutus ja jonkinlainen rikollisuuden romantisointi, Päkkilä sanoo. Hän tunnistaa myös edellä mainitut jengimäiset piirteet: yhä useammin nuoret tekevät rikoksia ryhmissä. – Vapauteen kohdistuvia pakkokeinoja joudutaan nykyisin käyttämään alaikäisten kohdalla entistä enemmän. Usein siksi, että rikokset ovat aiempaa vakavampia, jolloin joudutaan turvautumaan vangitsemiseen, Päkkilä sanoo. – Toisaalta osa on niin pitkällä rikoskierteessä, että lastensuojelun tai sosiaalihuollon toimet eivät riitä pitämään nuorta aisoissa – ja lastensuojelukin on sillä kannalla, että vangitseminen on ainoa vaihtoehto rikoskierteen katkaisemiseksi. Tekojen seurauksia ei tajuta Tuomarina Päkkilä yrittää vaikuttaa suoraan rikoksen tehneeseen nuoreen. – Puhuttelen voimakkaasti ja herättelen tilanteen vakavuuteen. Moitin. Pidän tärkeänä, että tuomioistuin auktoriteettiviranomaisena käyttäisi aina tämän mahdollisuuden, kun se tarjoutuu, hän sanoo. ”Ei tajuta, kuinka vakava rikos on, kun on puukolla uhaten viety merkkitakki.” Juho Päkkilä Päkkilä törmää usein siihen, että nuori ei ymmärrä tekonsa vakavuutta ja seuraamuksia. – Ei tajuta, kuinka vakava rikos on, kun on puukolla uhaten viety merkkitakki. Vankeusrangaistus vaikuttaa tulevan yllätyksenä. Ei myöskään ymmärretä, kuinka pitkäaikaisia ja syvällisiä vaikutuksia teolla voi olla uhriin. Nuorisorangaistus aktiivisempaan käyttöön? Kehittämisen paikan Päkkilä näkee nuorisorangaistuksessa. Se on 15–17-vuotiaille tarkoitettu 4–12 kuukauden pituinen seuraamuslaji, joka sisältää valvontaa, tukea ja sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä. Se sijoittuu sakon ja ehdottoman vankeuden väliin. Ankaruus rinnastuu ehdolliseen vankeuteen. Nuorisorangaistukseen on tuomittu vuosittain vain 5–10 nuorta. Päkkilän mukaan yksi syy on kapea käyttöala: alle vuoden rangaistuksessa se jää usein ehdollisen vankeuden jalkoihin. – Syyttäjien ja tuomarien pitäisi myös olla aktiivisempia ja nostaa nuorisorangaistus esille yhtenä vaihtoehtona. Tässä kaivataan koulutusta. Oikeusministeriö asetti kesällä 2024 työryhmän kehittämään nuorisorangaistusta koskevaa lainsäädäntöä ja arvioimaan, miten rangaistus taipuisi rikoksiin, joista nykyään tuomitaan 1–2 vuotta ehdollista vankeutta. Sekä sitä, voisiko se olla nykyistä useammin ensimmäinen seuraamus. – Voisi olla fiksua saada osallistava seuraamus ensisijaiseksi vaihtoehdoksi nuorille. Sen avulla voitaisiin pyrkiä muuttamaan nuoren tilannetta ja suhtautumista rikoksiin, Päkkilä sanoo. Miten nuorisorikollisuus määritellään? Nuorisorikollisuudelle ei ole yksiselitteistä määritelmää. Siksi on aina tarkennettava, mistä joukosta puhutaan. Usein viitataan lainsäädännöllisiin muutoksiin liittyviin ikärajoihin: 15-vuotiaana ihminen tulee rikosoikeudellisesti vastuulliseksi, 18-vuotiaana täysi-ikäiseksi ja 21-vuotiaaksi asti hän on nuori rikoksentekijä, mikä huomioidaan seuraamuksissa. – Tutkimuksessa näkee myös nuoruusrikollisuustilastoja, jotka seuraavat ihmisiä 29-vuotiaaksi, kriminologian tutkijatohtori Karoliina Suonpää sanoo. Rikosoikeuden professori Sakari Melander muistuttaa, että joissain yhteyksissä nuorisorikollisuudella saatetaan viitata vain rikosaktiivisimpien nuorten toimintaan. Vastuuikärajaan on vahva peruste Nuorisorangaistuksen päivitys on osa hallituksen toimeenpano-ohjelmaa nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi vuosille 2024–2027. Ohjelmassa on yhdeksän osa-aluetta, muun muassa varhaisen vaiheen tuki lapsille, nuorille ja perheille, nopea puuttuminen nuorten rikolliseen käyttäytymiseen ennen rikosprosessia, sen aikana ja sen jälkeen sekä rangaistusten kiristäminen. Yhtenä muutostarpeena on väläytelty rikosoikeudellisen vastuun ikärajan alentamista nykyisestä 15 vuodesta. Päkkilä ei tätä kannata. – Kun 15-, 16- ja 17-vuotiaatkaan eivät aina oikein ymmärrä tekojensa merkitystä, niin eivät varmasti kyllä nuoremmatkaan, Päkkilä sanoo. Samoilla linjoilla on Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Sakari Melander. Hän toimii myös Juristiliiton puheenjohtajana. – En näe vastuuikärajan laskemista mitenkään järkevänä vaihtoehtona. On otettava huomioon kehityspsykologinen tieto ja muut seikat, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että ikäraja on nyt se 15 vuotta. Senkin jälkeen sovelletaan nuoriin lievempiä seuraamuksia ja pyritään minimoimaan rikosoikeudellisten keinojen ja vankeusrangaistuksen käyttöä. Niillä harvoin on nuoren tilanteeseen aidosti myönteistä vaikutusta, hän toteaa. Ruotsista ankaraa mallia Ruotsin nuoriso- ja jengirikollisuutta sekä siihen liittyvän lainsäädännön kiristyksiä seurataan Suomessa tarkkaan. – Ei sitä suoranaisesti kopioida. Mutta ehkä näkyy jo hallitusohjelmassa, että rikosoikeudellista lainsäädäntöä on pyritty ankaroittamaan, Melander toteaa. ”Olisi hyvin ongelmallista ajatella, että riittävä henkinen kypsyys – etenkin niissä vakavissa teoissa, joista voi tulla vankeusrangaistus – olisi jotenkin alhaisempi.” Sakari Melander Ruotsissa käyty poliittinen keskustelu rikosoikeudellisen vastuuikärajan laskusta vakavimpien rikosten kohdalla herättää Melanderista monia kysymyksiä. – Se olisi hyvin epäjohdonmukaista sääntelyä ja pulmallinen lasten oikeuksien kannalta. Vastuuikärajan ajatus on nimenomaan se, että riittävä henkinen kypsyys voi tuoda mukanaan vastuun rikosoikeudellisesta teosta, hän sanoo. – Olisi hyvin ongelmallista ajatella, että riittävä henkinen kypsyys – etenkin niissä vakavissa teoissa, joista voi tulla vankeusrangaistus – olisi jotenkin alhaisempi. Tai että lainsäädännöllisesti ajateltaisiin, että henkilö onkin nyt sitten riittävän kypsä ymmärtämään vaikkapa törkeän ryöstön seuraukset jo 14-vuotiaana, mutta lievemmin rangaistavan näpistyksen seuraukset vasta 15-vuotiaana. Sovittelu rikosprosessin sijaan Melander edistää nuorisorikollisuuden ehkäisyyn ja rikoskierteen katkaisuun pyrkiviä ei-lainsäädännöllisiä keinoja Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtajana ja neuvoston nuoriso- ja jengijaostossa. Neuvosto vie käytäntöön hallituksen toimeenpano-ohjelmaa ja koordinoi eri tahojen, kuten poliisin ja hyvinvointipiirien, työtä nuorisorikollisuuden ehkäisemiseksi. Esimerkkejä hyvistä käytännöistä löytyy muun muassa Virosta, jossa vuonna 2018 voimaan tullut laki on antanut mahdollisuuden puuttua nuorten rikostentekijöiden tilanteeseen aiempaa joustavammin. Suullisen varoituksen käyttöä on laajennettu, ja lakiin on lisätty mahdollisuus lopettaa tutkinta sovittelun tai muun asianmukaisen seuraamuksen määräämisen kautta. ”Sovittelun avulla nuoren voi saada paremmin kohtaamaan tekonsa seuraukset.” Sakari Melander Melanderin mielestä Suomessakin pitäisi suosia sovittelua nuorten tekemien rikosten kohdalla perinteisen rikosprosessin sijaan, tai yli 15-vuotiaiden kohdalla ainakin sen rinnalla. – Sen avulla nuoren voi saada paremmin kohtaamaan tekonsa seuraukset. Usein nuoret rikoksentekijät ovat myös uhreja Mitä nuoret itse ajattelevat nuorten tekemistä rikoksista ja rankaisemisesta? Joitain vastauksia löytyy Nuorisorikollisuuskyselystä, jonka toteutuksesta Karoliina Suonpää vastaa. Nuorten rikoskäyttäytymistä ja uhrikokemuksia selvittävä kysely on tehty yhdeksäsluokkalaisille vuodesta 1995 asti. Kysely tuo esiin piilorikollisuutta, mutta toisaalta väkivaltarikoksissa ei sen perusteella näy samanlaista kasvua kuin tilastoissa. Syitä lienee monia. Yksi osaselitys voi olla se, että kasvua olisi tapahtunut nimenomaan poliisille ilmoitetuissa teoissa, sillä esimerkiksi vuoden 2015 lastensuojelulaki lisäsi ilmoitusvelvollisuutta. – Sekin vaikuttaa, että viidesosa nuorista jättää vastaamatta kyselyyn. Koulusta pinnaaminen on yhteydessä rikosten tekemiseen eli kyselyt tuottavat aineistoksi heikommin kaikista kovimpia rikoksentekijöitä, Suonpää sanoo. ”Usein samat nuoret ovat sekä rikosten tekijöitä että uhreja, mikä olisi hyvä hahmottaa, kun mietitään seuraamuksia.” Karoliina Suonpää Uhrikokemuksissa näkyi vuonna 2024 ensi kertaa vuosiin kasvua kaikissa mitattavissa teoissa. Kasvu oli kuitenkin niin pientä, ettei vielä voi sanoa, onko kyse todellisesta muutoksesta. – Usein samat nuoret ovat sekä rikosten tekijöitä että uhreja, ja tämä olisi hyvä hahmottaa, kun mietitään seuraamuksia, Suonpää muistuttaa. Nuorten mielestä seuraamuksia ei tule Suonpään mukaan nuorten arviot oikeudenmukaisista seuraamuksista eroavat selvästi siitä, mitä he pitävät todennäköisenä. Kuvitteellisessa ryöstöesimerkissä oikeudenmukaisimpana seuraamuksena pidettiin korvauksen maksamista uhrille, mutta selvästi pienempi osuus nuorista uskoi tämän oikeasti toteutuvan. Niin ajattelivat myös ne nuoret, jotka olivat itse tehneet väkivaltaa tai olleet väkivallan uhreja. Nuoret myös arvioivat poliisin puuttumisen tehokkaammaksi kuin sosiaalityöntekijän. Yleinen vaikutelma on kuitenkin se, että nuoret uskovat esimerkiksi väkivallan jatkuvan joka tapauksessa. – Uusi avaus aikuisten käymään keskusteluun voisi olla se, että alettaisiin säännöllisesti seurata sitä, millaisia seuraamuksia nuoret itse pitävät tehokkaina ja oikeudenmukaisina, Suonpää sanoo. Nuorisorikollisuus kuormittaa oikeudenhoitoa Nuorisorikollisuuden lisääntyminen merkitsee oikeudenhoidossa lisää töitä: juttujen määrä ja vaativuus ovat kasvaneet. Alaikäisen asia on myös otettava tuomioistuimessa pääkäsittelyyn 30 päivän kuluessa vireille tulosta, ja lyhyt määräaika aiheuttaa kiireen saada asia valmisteltua istuntoon. Syksystä 2023 kiireellisyysvaade on koskenut vastaajien lisäksi alaikäisiä asianomistajia. Tämä tarkoittaa sitä, että aikuisia koskevat asiat joutuvat usein odottamaan ja niiden käsittely hidastuu. – Jotta pystymme toteuttamaan kiireperusteen, sovitaan varsinkin isoissa käräjäoikeuksissa vakiopäiviä nuorten juttujen käsittelyyn, käräjätuomari Juho Päkkilä sanoo. Tämä on haastavaa erityisesti avustajille, jotka saavat tiedon istuntopäivästä lyhyellä varoitusajalla. Tämä johtaa siihen, että nuori ei välttämättä saa valitsemaansa avustajaa käsittelyyn mukaan. – On tärkeää, että nuorilla on ”ohituskaista” ja päästään nopeasti käsiksi seuraamuksiin. Mutta aikarajaa olisi ehkä tarpeen hieman pidentää, esimerkiksi 60 päivään. Muille viranomaiselle kiireellisyyttä ei ole määritelty tarkasti päivissä: juttu voi olla ensin puolikin vuotta poliisilla ja kolme kuukautta syyttäjällä ennen kuin se tulee tuomioistuimeen, Päkkilä toteaa. Lue myös Mistä ratkaisuja nuorisorikollisuuteen? Luitko jo nämä? Ilmiöt 29.4.2025 Jokaisen pitäisi voida ymmärtää lain kieltä Ilmiöt 17.4.2025 Europarlamentaarikot haluavat Ukrainan EU:hun, mutta tie on kivinen Ilmiöt 15.4.2025 Oikeustieteellisen valintakoe mullistuu 2025 – kuinka kokeeseen tulee valmistautua?
