Ilmiöt ”Kriminaalipolitiikka on politisoitunut” Tutkijan mukaan nykyinen suuntaus on kohti entistä kovempaa kriminaalipolitiikkaa. Tutkittu tieto ohitetaan usein lainsäädäntötyössä, kun rangaistukset halutaan ankarammiksi. 9.6.2025 | Lukuaika: 3 minuuttia Teksti Matti Välimäki kuvat ja videot Getty Images Kuuntele juttu Jaa juttu Jaa ikkuna Jaa tämä linkki seuraavilla tavoilla Tai kopioi linkki Kopioi Väitöskirjatutkija, OTM, VTM Esko Yli-Hemminki näkee, että Suomessa 1960-luvulla syntyneestä rationaalisesta ja humaanista kriminaalipolitiikasta ja rikosoikeudesta on 1990-luvulta lähtien irtauduttu. 2000-luvulla väkivalta- ja seksuaalirikosten lainsäädäntö koventui. Nykyhallituksen myötä ankaroituva suuntaus on voimistunut entisestään. – Kriminaalipolitiikka on politisoitunut. Kriminaalipoliittisia kirjauksia ja aloitteita tehdään paljon enemmän kuin aikaisemmin, ja pääsääntöisesti niissä tähdätään rangaistavuuden laajentamiseen ja rangaistusten koventamiseen. Esiin on noussut rangaistuspopulismi, jota perustellaan muun muassa kansan oikeustajulla. Yhden puolueen, perussuomalaisten, merkitys nykykehityksessä on ollut huomattava. ”Samalla kun poliitikot asettavat kriminaalipolitiikalle lisää tavoitteita, he myös itse kertovat keinot.” Esko Yli-Hemminki Yli-Hemmingin mukaan lakien valmisteluissa ohitetaan tällöin usein tutkittu tieto ja oikeustieteilijöiden kanta. Samalla kun poliitikot asettavat kriminaalipolitiikalle lisää tavoitteita, he myös itse kertovat keinot, joilla tavoitteisiin pitäisi päästä. Asiantuntijoita ei juuri kuulla siitä, mitkä keinot olisivat parhaita. – Tutkimusten mukaan esimerkiksi nuorten tekemiä rikoksia voitaisiin vähentää tehokkaammin moniammatillisella ennaltaehkäisevällä työllä kuin rangaistuksia koventamalla. Rikoslain ihmiskäsitys on muuttunut Yli-Hemminki tutkii Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan valmistelemassaan väitöskirjassa rikoslaissa vallitsevia ihmiskäsityksiä, esimerkiksi sitä, minkälaisia oletuksia siinä tehdään ihmisen vapaasta tahdosta ja rationaalisuudesta. Perinteisesti rikosoikeudessa on nähty, että vastuussa olevalla ihmisellä on kyky toimia toisin, punnita tekojaan ja ymmärtää, että rikoksesta seuraa rangaistus. Rangaistukset on määrätty tehtyjen tekojen perusteella. – Viime vuosikymmeninä on ollut havaittavissa siirtymistä myös luonteeseen perustuvaan rikosoikeuteen, johon sisältyy ajatus, että jotkut ihmiset ovat itsessään vaarallisia, hän miettii. Hallitus on esittänyt Suomeen esimerkiksi varmuusvankeutta, jonka mukaan riski vakavan väkivaltarikoksen uusimismahdollisuudesta voisi olla peruste pitää henkilöä vangittuna pituudeltaan määräämättömän ajan. 2 x pinnalla rikosoikeudesta 1. Ratkaisuna rangaistusten koventaminen Osa poliitikoista on nostanut agendalleen rangaistusten koventamisen, ja lakien valmistelussa ohitetaan helposti tutkittu tieto. Trendi on jatkunut pitkään mutta on entisestään voimistunut nykyhallituksen aikana, Esko Yli-Hemminki toteaa. Hallitus on tehnyt aloitteita muun muassa varmuusvankeudesta, ampuma-aserikoksista sekä nuorisojengeistä, joissa kaikissa rangaistukset kovenevat. Törkeiden ampuma-aserikosten vähimmäisrangaistusta ollaan koventamassa neljästä kuukaudesta kahdeksi vuodeksi ehdotonta vankeutta. Jo voimaan astuneen lakimuutoksen mukaan ensikertalainen voi olla vain kerran eikä tuomioon voi saada lievennystä ensikertalaisuuden perusteella siinäkään tapauksessa, että rikoksen välillä olisi kulunut aikaa vuosikymmeniä. 2. Vankien määrä on kasvanut Kovempi kriminaalipolitiikka heijastuu suoraan myös vankien määrään. Nykyään vankien päivittäinen määrä on 3 450. Arvioiden mukaan aikaisemmat tiukennukset ja nykyhallituksen esittämät lakimuutokset nostaisivat päivittäistä vankimäärää 550:llä vuoteen 2029 mennessä. Pelkästään aselain muutokset toisivat 190 vankia lisää, minkä vuoksi Turun vankilaan suunnitellaan parhaillaan laajennusta lisärakennuksen turvin. Kovennuksia laajalla rintamalla Yli-Hemmingin mielestä vireillä on varmuusvankeuden lisäksi monia muitakin ongelmallisia lakitavoitteita. – Hallitus haluaa esimerkiksi, että rikoksen tekijän kuuluminen katujengiin olisi samanlainen rangaistusta koventava peruste kuin se, että henkilö olisi mukana järjestäytyneessä rikollisuudessa. Myös törkeiden ampuma-aserikosten vähimmäisrangaistusta ollaan koventamassa, ja ensikertalaisuussääntöjä on jo muutettu tiukemmiksi. Ankarat rangaistukset eivät kuitenkaan merkittävästi vähennä rikollisuutta. ”Ruotsi ja Tanska ovat tässä suuntauksessa, rangaistusten koventamisessa, Suomea pidemmällä.” Esko Yli-Hemminki Yli-Hemminki huomauttaa, että varmuusvankeuksien kohdalla mallia ollaan ottamassa Norjasta ja nuorisojengien kohdalla Ruotsista ja Tanskasta.– Ruotsi ja Tanska ovat tässä suuntauksessa, rangaistusten koventamisessa, Suomea pidemmällä. Siellä tämä kehityskulku alkoi näkyä aikaisemmin kuin meillä. Väestön käsitykset sopivasta rangaistuksesta vaihtelevat Yli-Hemminki jää vielä pohtimaan poliittisessa kielenkäytössä esiintyviä, epämääräisiä ja hieman pelottaviltakin kuulostavia termejä, kuten ”kansan oikeustaju” ja ”yleinen oikeustaju”. Hän huomauttaa, että Juha Kääriäisen tutkimuksessa 7 oikeustapausta (Krimon eli Kriminologian ja Oikeuspolitiikan instituutti 2017) kävi ilmi, että ”yleisestä oikeustajusta” ei voida puhua, vaan väestön käsitykset sopivasta rangaistuksesta vaihtelivat huomattavasti. Väestöhaastattelussa vastaajat myös pitivät ennaltaehkäisyä selvästi tehokkaampana rikoksentorjunnan keinona kuin kontrollin tai vankilarakentamisen lisäämistä. Samaisen tutkimuksen mukaan väestön selvästi eniten suosima rikoksentorjunnan muoto on nuorisotyön tehostaminen ja perheiden ongelmiin puuttuminen. Mitä juristi voi tehdä? Rikosoikeus perustuu laillisuusperiaatteen nojalla aina lakiin, minkälaiseksi rikoslaki ja rangaistuskäytännöt sitten tulevaisuudessa muovautuvatkin. Entä jos vaikkapa tuomioistuimessa työskentelevä yksittäinen juristi kokee, että nykysuuntaus on väärä? Onko hänellä muuta mahdollisuutta kuin harmitella ja purra hammasta? – Vaimoni, joka on valtiotieteilijä, vastaisi varmaankin, että äänestämällä voi vaikuttaa. Minä voisin lisätä, että jokainen juristi voi myös jatkossa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja näin omalta osaltaan tukea oikeusvaltiota. Esimerkiksi kenenkään perus- tai ihmisoikeuksia ei saa unohtaa. Puolustusasianajan pitää huolehtia vaikkapa siitä, että syytetyn oikeudet tulevat oikeusprosessissa riittävästi huomioiduiksi, Esko Yli-Hemminki sanoo. Hän lisää, että uhrien oikeudet voivat toteutua ilman ankaria rangaistuksia. Yleisesti tutkitun tiedon tunteminen ja käyttäminen auttavat vastaamaan populismin ja oikeuden politisoitumisen ongelmiin. Luitko jo nämä? Ilmiöt 6.6.2025 Nuorisorikollisuus ja rangaistus – ytimessä ymmärrys teon seurauksista Ilmiöt 29.4.2025 Jokaisen pitäisi voida ymmärtää lain kieltä Ilmiöt 17.4.2025 Europarlamentaarikot haluavat Ukrainan EU:hun, mutta tie on kivinen
