Miksi vastustamme koulutusmäärien nostoa?

Talouselämä-lehden mukaan Juristiliitto vastustaa alan koulutuspaikkojen lisäämistä, vaikka ”alan työllisyys on loistava ja ammattikunta tärkeä niin ihmisten kuin yritysten kannalta”. Miksi?

Ingressin väite on Talouselämä-lehden numerosta 36 (1.11.2024). Artikkeli on julkaistu myös verkkojuttuna, mutta se on maksumuurin takana vain tilaajille.

Artikkeli tarkastelee kriittisesti oikeustieteen opiskelijamääriä ja kysyy perusteita sille, miksi Juristiliitto vastustaa koulutusmäärän kasvattamista. Juttu on kriittinen, mutta juuri siksi erinomainen. Teksti antaa kokonaisvaltaisen kuvan Juristiliiton systemaattisesta työstä alan liikakouluttamista vastaan. Artikkelissa haastatellaan laajasti liiton puheenjohtajaa Tuula Linnaa, joka perustelee monipuolisesti liiton kielteistä kantaa koulutusmäärien nostamiseen.

Jutun mukaan ”juristeja on tällä hetkellä kortistossa merkittävän vähän – – Luku on hyvin pieni minkä tahansa muun tutkinnon suorittaneisiin verrattuna”. Samoin tekstissä todetaan, että ”Lääkäriliitto ja Juristiliitto ovat vuosien mittaan myös pitäneet muita selvästi kovempaa ääntä ylikoulutuksen vaaroista.”

Juuri näin. Ja näillä havainnoilla on yhteys toisiinsa: Juristien työttömyys on pysynyt alhaisena ja myös keskimääräinen ansiotaso on moneen muuhun akateemiseen alaan verrattuna hyvä. Koulutuksessa ei ole syyllistetty ylitarjontaan. Vaativan tutkinnon jälkeen työllistymisen onkin tapahduttava ongelmitta ja ansiotason on oltava kilpailukykyinen. Tuula Linna toteaa artikkelissa: ”Koulutusta ei kannata lisätä sellaisille aloille, joilla ei ole koulutusta vastaavaa työmarkkinakysyntää. Ei ole kenenkään etu, että meillä on kortistossa työttömiä juristeja.”

Tälle samalla kannalle kallistui myös juristien koulutustarpeita oikeudenhoidon alalla tämän vuoden aikana kartoittanut erillinen työryhmä. Se ei tunnistanut juristeihin kohdistuvaa erityistä työvoimapulaa. Työryhmä päätyi lopulta esittämään nimellistä 20 paikan lisäystä sisäänottoon. Vaikka juristien työllisyystilanne on suhteellisen hyvä, alalla on myös työttömyyttä. Lisäksi yhteiskunnan taloudellinen tilanne tekee työllistymisen juuri nyt erityisen haastavaksi. Juristeja ei pidä kouluttaa nykyistä enempää.

Pistemäiset rekrytointiongelmat eivät johdu koulutusmääristä

Koulutusmääristä puhuttaessa nostetaan toisinaan esille väitteet alan rekrytointiongelmista. Juristeja ei niiden mukaan ole riittävästi kaikkiin tehtäviin ympäri maata.

Talouselämän artikkelissa otetaan kantaa myös tähän: Juristeihin kohdistuvia rekrytointiongelmia on pistemäisesti tietyillä Pohjanmaan sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla. Ei ole kestävä malli, että tällaisia paikkakuntakohtaisia rekrytointiongelmia korjattaisiin ylitarjonnalla. Ongelmat eivät poistu sillä, että opiskelupaikkoja lisätään.

Tehokkaampi keino on se, että työnantajat pyrkisivät parantamaan tarjoamiensa tehtävien vetovoimaa ja palkkausta niiden työpaikojen osalta, joissa on kohdattu rekrytointiongelmia. Tätä samaa kehittämistyötä pitää parhaillaan tehdä myös monilla muilla aloilla, jotta osaajia hakeutuu suurimmista kasvukeskuksista muualle maahan.

Juristiliitto suhtautuu erittäin vastuullisesti ja aktiivisesti koulutusmäärien ympärillä käytävään keskusteluun. Oikeudenhoidon ammattilaisia tarvitaan tietenkin riittävästi. Mutta samalla kyse on myös edunvalvonnasta. Tehtävämme on edistää jäsentemme työllistymistä ja palkkakehitystä.

Tuula Linna kiteyttää Talouselämässä hyvin myös on juristien yhteiskunnallisen tehtävän. Juristeja ei kouluteta kaikkia mahdollisia työelämän tarpeita ajatellen, vaan oikeudellisen ajattelun ammattilaisiksi: ”Juristitutkinto tähtää ennen kaikkea oikeudellisen ajattelun kehittämiseen. Tämä on ehdoton edellytys sille, että lainkäyttö takaa oikeusturvan kansalaisille.”