Ihmiset

Agnes Lundell – asianajaja sukupuolestaan huolimatta

Suomen ensimmäinen naisjuristi Agnes Lundell teki 1900-luvun alussa uraauurtavaa työtä. Hän aloitti ylimääräisenä kopistina ja päätyi pitämään menestyvää asianajotoimistoa. Marja Toivion pian ilmestyvä romaani ”Agnes – ensimmäinen naisjuristi” kertoo sitkeästä, naisten oikeuksia ajaneesta asianajajasta.

8.3.2024 | Lukuaika: 5 minuuttia

Kuuntele juttu

Vuonna 1899 Agnes Lundell astuu ensimmäisen kerran yliopiston päärakennuksen ovesta sisään. Hän sulkee hetkeksi silmänsä ja nipistää käsivarttaan. Tämä tapahtuu oikeasti: hänet on hyväksytty lainopillisen tiedekunnan opiskelijaksi. Kovaääniset tervehdykset kaikuvat ympärillä, ja käytävillä kulkee viljalti nuoria miehiä kauluspaidoissaan. Jännittynyt ilo tuntuu sydänalassa, tulevaisuuden suunnitelmat pyörivät päässä. Hän kyllä pärjäisi!

Taloudellisten vastoinkäymisten jälkeen Agnes valmistuu vuonna 1906. Jo kesäkuussa hän pääsee alkuun virkauralla, ylimääräiseksi kopistiksi Senaatin Talousosastoon. Sitä ennen hän on joutunut juoksemaan senaattorien puheilla ja kuuntelemaan huomautuksia sukupuolestaan.

On toukokuu 1908, Agnes kävelee ripein askelin kohti merta. Hän kuuntelee lokkien huutoa ja kirkuu ääneti niiden mukana. Hänen hakemuksensa työskennellä pöytäkirjanpitäjänä Senaatin Talousosastossa on hylätty sukupuolen perusteella. Jos hänellä olisi housut, tie olisi auennut leveänä aina ylimpiin virkoihin saakka. Senaattoriherrat saisivat vielä kuulla hänestä.

Agnes kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1899 Turussa. (Kuva: Axel Strandberg. Museovirasto, historian kuvakokoelma)

Nainen ei kelvannut tuomariksi

Vuoden 1909 tammikuun kylmänä aamuna Agnes lukee Aamulehteä ja täräyttää teekupin lautaselle niin että tee läikähtää. ”Pöytäkirjaa Senaatin talousosastolla piti ensi kertaa nainen, Agnes Lundell, Senaatin ylimääräinen kopisti neiti Agnes Lundell, aiheena sonnien laitumilla pito.”

Hän on päässyt pöytäkirjanpitäjäksi erivapaudella, ja ponnistelut päästä uralla eteenpäin poikivat niinkin tärkeän uutisen kuin uroseläinten kirmailu kesäaikaan. Onko joku Senaatissa järjestänyt tämän? Jos herroille maistuu nauru, maistukoon, Agnes ajattelee ja haaveilee omasta asianajotoimistosta ja hirsitalosta.

Aamulehti kirjoittaa pilkallisesti sankarittarestamme, jolla on naisten sisukkuuden rekordi, kun ei vähempi piisaa kuin pääsy tuomarinvirkaan.

Samana vuonna Agnes otetaan auskultantiksi Turun hovioikeuteen ja hänelle myönnetään erivapaus vannoa virkamiesvala, mutta tuomarinvala-asiaa lykätään. Kun hovioikeuden päätös keväällä 1910 saapuu, hän ei ylläty. Hakemus vannoa tuomarinvala on hylätty yksimielisesti naissukupuolen perusteella.

Agnes laatii Senaatin oikeusosastolle valituksen. Aamulehti kirjoittaa pilkallisesti sankarittarestamme, jolla on naisten sisukkuuden rekordi, kun ei vähempi piisaa kuin pääsy tuomarinvirkaan.

Asiamieheksi, mutta etunimi piiloon

Edelleen vuonna 1909 ”oikeusosasto hylkää hovioikeuden auskultantti, neiti Agnes Lundellin anomuksen ja katsoo, että oikeudenkäyntiasiamiehen tulee olla mies.”

Sellaista laintulkintaa, Agnes puhisee.

Turun hovioikeus ja Helsingin raastuvanoikeus antaisivat kuitenkin naisten toimia asianajajina. Seuraavana vuonna Senaatti myöntää Agnekselle erivapauden harjoittaa asianajotoimintaa. Oikeusosasto vaatii kuitenkin, että hänen pitää asiamiehenä toimiessaan käyttää etunimestään vain etukirjainta.

Asianajajana menestystä ja putkaa

Agnes ihailee tammioveen naulattua upouutta metallikylttiä: Agnes Lundell ja Hjalmar Erlund, Mikonkatu 2. Agnes on perustanut 33-vuotiaana asianajotoimiston liikekumppaninsa kanssa.

Heille alkaa heti kertyä juttuja: Hjalmarille pahoinpitelyjä, varkauksia ja petoksia, ja Agnekselle avioeroja ja lapsenruokkojuttuja. Hän pitää asiakastyöstä aivan kuten isä aikanaan – hänkin haluaa auttaa pulaan joutuneita.

Agnes on perustanut 33-vuotiaana asianajotoimiston liikekumppaninsa kanssa.

Agnes on jo saanut mainetta edustettuaan menestyksekkäästi neiti Strömbergiä, joka oli suljettu kuukausiksi mielisairaalaan ilman, että lääkärit olisivat tutkineet häntä. Kaksi lääkäriä tuomittiin alioikeudessa virkavirheestä. Voittoon sisältyi tosin kitkerä sivumaku, koska Agnes tuomittiin kunnianloukkauksesta lääkäreitä kohtaan.

Strömbergin juttu poikii Agnekselle kirjankustantaja Churbergin huomiota herättäneen jutun. Churberg oli tuomittu professori Forsmanin murhayrityksestä vankeuden sijasta sairaalahoitoon ja karkotettu Ruotsiin. Hänet vapautetaan holhouksesta Agneksen ansiosta.

Putkaankin Agnes joutuu tutustumaan. Avioerojutun vastapuoli väittää hänen syyllistyneen kiristykseen pesänjaossa. Komisario toteaa olevansa estynyt siltä illalta, lykkää kuulustelut seuraavaan päivään ja heittää Agneksen yöksi putkaan.

Yhtiökumppani jättää toimiston muutaman vuoden jälkeen. Agnes jää yksin, mutta töitä riittää ja menestys jatkuu.

Agnes Lundell sai sietää paljon, kuten ilkeitä pilakuvia ja kärkeviä lehtikirjoituksia. (Kuva: Fyren 1909, Museovirasto)

Viimein tuomarinvala, ura asianajajana jatkuu

Vasta vuonna 1926 Agnes pääsee vannomaan tuomarinvalan, kun hyväksytään laki naisten kelpoisuudesta valtion virkoihin. Lainvalmistelukunnan perusteluja lukiessaan Agnes oli haukkonut henkeään; naisten soveltamattomuutta alioikeuksien puheenjohtajiksi perusteltiin sillä, että ”naisilta puuttuva arvovalta vähentäisi myös tuomioistuimen arvovaltaa”.

Nyt Agnes vannoo valan sormet Raamatulla. Hänestä voitaisiin leipoa tuomari, mutta hän pysyy asianajajana, naisten oikeuksien puolustajana, ja hoitaa siinä sivussa liikeyritysten asioita.

Hänestä voitaisiin leipoa oikeuden palvelija, mutta hän pysyy asianajajana, naisten oikeuksien puolustajana, ja hoitaa siinä sivussa liikeyritysten asioita.

Viisikymmenvuotispäivänään Agnes antaa Svenska Kvinnoförbundetin Astra-lehdelle haastattelun. Hän katsoo uraansa taaksepäin: paljon työtä, haasteita, vaikeuksia, onnistumisia, voittoja ja häviöitä. Ja taas työtä. Se on kannattanut.

”Tunnen itseni täysin onnelliseksi ja tyytyväiseksi sekä ihmisenä että juristina,” Agnes lausuu.

Agnes Lundell testamenttasi miljoona markkaa Åbo Akademille professorin viran perustamiseen. Hänen mielessään olivat erityisesti naisten ja lasten oikeudet. (Kuva: Rembrandt. Museovirasto)

Marja Toivio on aiemmin kirjoittanut asianajomaailmaan sijoittuvia romaaneja. (Kuva: Susanna Kaasinen)

Agnes oli naisten asianajaja ja naisasianajaja

Marja Toivion romaani ”Agnes – ensimmäinen naisjuristi” kulkee läpi Suomen ensimmäisen naisjuristin elämän opiskeluajoista 50-vuotispäivään. Agnes Lundell syntyi vuonna 1878. Hänen äitinsä oli kauppias ja isänsä asioitsija, joka kävi läpi kaksi vararikkoa.

Agnes aloitti oikeustieteen opinnot 21-vuotiaana erivapaudella. Rahanpuutteen vuoksi hän joutui keskeyttämään opintonsa kahteen otteeseen, mutta pystyi jatkamaan stipendien avulla.

Vaikeudet eivät olleet vain taloudellisia, sillä Agneksen anomukset edetä urallaan sukupuolesta huolimatta evättiin useaan otteeseen. Hän ei kuitenkaan luovuttanut vaan pääsi lopulta avaamaan oman asianajotoimiston. Hänestä tuli menestyvä asianajaja ja varakas liikenainen.

Helpolla Agnesta ei päästetty. Hänestä julkaistiin ilkeitä pilakuvia, takana päin kuiskuteltiin, istunnoissa tuijotettiin, lehdissä kirjoitettiin kärkevästi ”luultavasti yksipunttisesta” juristista, ja hänen ulkonäköään arvosteltiin. Hän joutui laatimaan erivapaushakemuksia yksi toisensa jälkeen.

Opinto- ja työvuosiensa aikana Agnes näki suurlakon ja Suomen itsenäistymisen, maailmansodan ja sisällissodan, naisten äänioikeustaistelun ja avioliittolain uudistuksen. Hän työskenteli sitkeästi edistääkseen naisten äänioikeutta ja muita naisten oikeuksia. Agnes oli naisten asianajaja ja naisasianajaja.

Testamentissaan hän määräsi miljoona markkaa Åbo Akademille professorin viran perustamiseen, erityisesti naisten ja lasten oikeuksien valvomista varten.

Agnes Amanda Lundell, 1878–1936

1899 suorittaa ylioppilastutkinnon ja aloittaa erivapaudella oikeustieteen opinnot Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa
1906 suorittaa ylemmän oikeustutkinnon sekä nimitetään Senaatin ylimääräiseksi kopistiksi
1907 suorittaa ylemmän hallintotutkinnon
1909 suorittaa juridikofiilitutkinnon sekä otetaan auskultantiksi Turun hovioikeuteen
1909 nimitetään Senaatin pöytäkirjanpitäjäksi erivapaudella
1910 Turun hovioikeus hylkää anomuksen saada vannoa tuomarinvala. Senaatti myöntää oikeuden harjoittaa asianajotoimintaa
1911 perustaa oman asianajotoimiston
1926 vannoo tuomarinvalan Turun hovioikeudessa

Kirjailija Marja Toivio halusi kirjoittaa vaihteeksi historiallisen romaanin, ja Agnes Lundellin uraauurtava työ ja peräänantamattomuus kiehtoivat häntä. Myös Toiviolla itsellään on takanaan pitkä ura asianajajana. Säikkymättömästä naisjuristista kertovassa teoksessaan Toivio yhdistää elämänmakuisesti historiankirjoitusta ja kirjailijan mielikuvitusta. Romaani kuljettaa lukijaa Agneksen moninaisissa vaiheissa ja Suomen historian taitekohdissa.