Tuomareiden koulutusta koskevan uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia arvioiva selvitys

Järjestöt voivat laatia vastauksensa tämän dokumentin kysymysten yhteyteen kunkin kysymyksen alle. Mikäli ette koe tarpeelliseksi lausua jostain selvitystyön kysymyksistä, kirjatkaa kohtaan ”ei lausuttavaa”. 

Selvitystyöhön liittyvät, järjestöille kohdennetut kysymykset ovat seuraavat:  

Selvitystyön kohta 1: tuomareiden koulutusta koskevan uudistuksen toimivuuden ja vaikutusten arviointi 

Järjestöjen näkemys tuomareiden koulutusta koskevan uudistuksen toimivuudesta. 

Mitkä asiat ovat kehittyneet lainsäädäntöuudistuksen (1.1.2017) jälkeen ja erityisesti vuodesta 2020 alkaen?  

Juristiliitto – Juristförbundet (rek. Suomen Lakimiesliitto – Finlands Juristförbund ry) kiittää lausuntopyynnöstä osana tuomareiden koulutusta koskevan uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia arvioivan selvityksen järjestökuulemista ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa: 

Juristiliitto katsoo, ettei lainsäädäntöuudistus vuodelta 2017 taikka tuomioistuinviraston perustaminen vuonna 2020 ole tuoneet lähtökohtaisesti erityistä muutosta tai parannusta tuomareiden koulutustilanteeseen asessorien koulutusjärjestelmän perustamisen lisäksi. Yhä edelleen virastot itsessään kantavat suurimman vastuun etenkin uusimpien tuomareiden koulutuksesta, oikeusalojen muutostilanteisiin ja oikeudenalojen erityiskysymyksiin liittyvästä koulutuksesta sekä kertaus- ja peruskoulutuksesta. 

Tiettyjen erityistuomioistuinten osalta kuitenkin voidaan kuitenkin todeta, että koulutustarjonta on parantunut em. uudistusten myötä erityisesti määrällisesti sekä niiden teemojen ja aiheiden osalta. Kuitenkaan laadussa ei ole ollut merkittävää muutosta entiseen verrattuna. Kuitenkin haasteena näissäkin on se, että asessorijärjestelmän ulkopuolella on paljon esittelijöitä ja/tai valmistelijoita, jotka voisivat olla myös potentiaalisia tuomareita. Näiden ryhmien osaamiseen panostaminen kasvattaisi tuomioistuinlaitoksen houkuttelevuutta ja parantaisi työntekijöiden pysyvyyttä. Lisäksi olennaista on muistaa, ettei asessorijärjestelmäkään koske koko erityistuomioistuinten kenttää esimerkiksi työtuomioistuimen jäädessä järjestelmän ulkopuolelle.

Mitkä asiat näette tärkeimmiksi tuomareiden koulutuksen kehittämiskohteiksi?  

Juristiliitto katsoo, että yleisesti tärkein tuomareiden koulutuksen kehittämiskohde liittyy kaikille tuomareille järjestettävään peruskoulutukseen ja sen järjestämiseen. Tuomareiden osaaminen on ammattikunnan tulevaisuuden ja kansalaisten oikeusturvan kannalta yksi olennaisimmista tekijöistä. Osaamisen kehittäminen kasvattaa ja edistää tuomarinuran haluttavuutta ja kilpailukykyä juristien keskuudessa entisestään. Oikeusvaltion toiminnan ja kansalaisten oikeusturvan toteutumisen takaaminen edellyttää, että tuomarintehtäviä hoitavat osaavat juristit. Tästä syystä on tärkeää, että tuomarinurasta saataisiin yksi houkuttelevimmista urista juristeille.  

Valitettavasti kuitenkin tällä hetkellä tilanne näyttää heikolta: resurssien puute, lainkäyttöhenkilökunnan kuormittuminen ja palkkauksen jälkeenjääneisyys vievät tilannetta täysin päinvastaiseen suuntaan. Jotta kehityskulkuun voidaan puuttua, tulee yhteiskunnan parantaa tuomarin työn arvostusta sekä vahvistaa tuomioistuinlaitoksen resursseja. Myös laadukas koulutusjärjestelmä lisää osaltaan tuomioistuinlaitoksen houkuttelevuutta ja se mahdollistaa myös lainkäytön laadun ja tehokkuuden edistämisen. 

Panostuksia tulee myös tehdä riittävään ja suunnitelmalliseen perehdyttämiseen, yksilöllisten koulutussuunnitelmien laadintaan sekä työntekijän mahdollisuuksiin vaikuttaa omaan koulutuskokonaisuuteen sen pohjalta, mitkä osa-alueet henkilö kokee erityisesti tarpeelliseksi lisäperehdytykselle. Nämä kuitenkin ovat haasteellisia toteuttaa nykyisin tyypillisten lyhyiden määräaikaisten virkasuhteiden vuoksi: kouluttautumissuunnitelmia esimerkiksi 1–3 vuoden päähän ei ole käytännössä mahdollista tehdä. Koulutustarjontaa on myös suunniteltava niin yleisen tarpeen kuin myös yksittäisten tuomioistuinten tarpeiden näkökulmasta. On olennaista ymmärtää eri tuomioistuinten yksilölliset koulutustarpeet, mutta tarjolla voisi olla eri tuomioistuinten tuomareille sopivia yhteisiä koulutuksia molemmille olennaisista teemoista, kuten työoikeudesta tai yhdenvertaisuudesta. Tämä myös lisäisi yhteistyötä oikeudenalan eri toimijoiden välillä. 

Onko tuomareiden koulutuksen kehittämiseen liittyen nähtävissä haasteita tai esteitä ja jos on, mitä ne ovat? 

Juristiliitto katsoo, että haasteena niin tuomareiden koulutuksen kuin muunkin oikeuslaitoksen kehittämiseen liittyen on liian vähäiset resurssit. Resurssipula näkyy erityisesti koulutustarjonnassa mutta myös tuomareiden tosiasiallisissa osallistumismahdollisuuksissa työkuorman vuoksi. Kolmas merkittävä haaste on kehityksen nopeatahtisuus: asiantunteva lainkäyttö vaatii ymmärrystä muuttuvasta toimintaympäristöstä, uusista ilmiöistä ja monimutkaistuvista ongelmista. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että työ vaatii lähestulkoon jatkuvaa kouluttautumista uusiin teemoihin, joka puolestaan edellyttää niin ajallisia kuin koulutustarjonnallisia mahdollisuuksia koko tuomarinuran ajan. Vain jatkuvalla kouluttautumisella voidaan taata se, että tuomarit pysyvät ammattitaitoisina ja tehtäviensä tasalla. 

Haasteena on, että tuomarin uralle tulee pystyä myös houkuttelemaan erilaista osaamista omaavia juristeja. Mikäli tuomariuran arvostus ei ole sille kuuluvalla tasolle, on vaarana, ettei ura houkuttele kokeneita juristeja esimerkiksi palkkauksen houkuttelemattomuuden vuoksi. Asessorijärjestelmä ei myöskään ole valitettavasti useimmiten se tapa, jolla houkuttelemme erityisesti kokeneita juristeja tuomariuralle, niin kauan kuin palkkaus ei perustu kokemusvuosiin ja siirtyminen asessoriksi tarkoittaisi merkittävää palkan alennusta. Olisikin hyvä jatkovalmistelussa pohtia vaihtoehtoisia keinoja siihen, kuinka saisimme kokeneita juristeja houkuteltua myös kokeilemaan tuomarinuraa tai jopa siirtymään pysyvästi näihin tehtäviin. Juristiliitto ehdottaa harkitsemaan mahdollisuutta kehittää eri juristiammateissa työskentelevien mahdollisuutta vaihtaa määräajaksi tehtävästä toiseen sekä keinoja sen edistämiseksi. Tämä hyödyttäisi työnantajasta riippumatta henkilöstöä. Erityisesti tuomarinuralle haluavien kokeneiden juristien kannalta tällainen vaihtomahdollisuus olisi hyödyllinen. Samoin tietenkin tuomareille esimerkiksi lainvalmistelukokemuksen saaminen toisi tarvittavaa laaja-alaista näkemystä esimerkiksi lainsoveltamiseen liittyvistä ongelmista. 

Ovatko tuomioistuinlaitoksen osaamisen kehittämiseen kohdennetut henkilöstö- ja määräraharesurssit riittävät?  Mikäli eivät, miten niitä tulisi kehittää? 

Juristiliitto katsoo, että tällä hetkellä resursseja osaamisen kehittämiseen ei ole riittävästi. Vähäiset resurssit ovat yhtenä juurisyynä sille, ettei tuomareita ole tällä hetkellä riittävästi, joka puolestaan aiheuttaa työn kasautumista ja siten herkästi liiallista kuormittumista ja harmaan ylityön syntymistä, kun olemassa olevia töitä ei ehditä tekemään virallisen työajan puitteissa. Resursseissa tulisikin siten huomioida, ettei edellä mainittu työmäärä tai työtilanne vaikuta koulutukseen pääsemiseen. 

Lisäksi koulutukseen käytettäviä resursseja ei ole riittävästi. Nyt jo niukat resurssit kohdistetaan erityisesti tuomariuralle tähtääviin polkuihin, kuten asessorien ja notaarien koulutusohjelmiin, vaikka koulutustarvetta olisi myös laaja-alaisemmin koko tuomarikunnassa. Näin ollen kaikkien tuomareiden täydennyskoulutukseen kohdennettujen voimavarojen tulisi olla huomattavasti suuremmat. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota lakivaliokunta ja valtionvarainvaliokunta (esim. LaVL 22/2018 vp ja VaVM 28/2018 vp). Niin tuomarinkoulutuslautakunnalla kuin muilla tuomareiden ja muun lainkäyttöhenkilökunnan koulutuksia järjestävillä toimijoille tulisi olla käytössään huomattavasti suuremmat resurssit, jotta lautakunnalle asetetut ja muiden hoitamat koulutustehtävät tulisivat asianmukaisesti hoidetuiksi. 

Onko 1.1.2017 voimaan tulleella lainsäädäntö- ja koulutusuudistuksella ollut vaikutuksista tuomareiden uran avoimuuteen? 

Juristiliitto katsoo, ettei mainituilla uudistuksilla ole ollut mitään erityisiä avoimuutta lisääviä vaikutuksia tuomareiden uraan. Voidaankin ennemminkin todeta, että uudistuksilla on ollut jossain määrin jopa negatiivinen vaikutus tuomarin uran avoimuuteen. Pääosin asessorikoulutukseen valittavat henkilöt ovat olleet niitä henkilöitä, jotka ovat töissä esittelijöinä niissä tuomioistuimissa, joihin asessoreita haetaan. Puolestaan markkinaoikeudessa on uudistuksen jälkeen ollut ainoastaan yksi asessori, joka ei ole jäänyt asessorikoulutuksen jälkeen töihin kyseiseen tuomioistuimeen. Syynä tähän oli ollut se, että virat ja niiden sijaisuudet jaettiin usein ns. virkaikärankingin perusteella, jolloin alkuvaiheessa olevalle henkilölle on tarjolla vain lyhyitä määräaikaisuuksia. 

Samassa yhteydessä liitto toteaa, ettei uralle pääsyn tulekaan olla sillä tavalla suljettu, että tuomariksi voisi päätyä vain tietyn koulutuspolun kautta. Koska tuomioistuimissakin tarvitaan erilaista osaamista ja erilaisista taustoista tulevia henkilöitä, on tärkeää, ettei siirtymistä tuomarinuralle rajata vain yhteen tapaan tai koulutuspolkuun.  

Koulutusjärjestelmään liittyvät roolit ja vastuunjako 

Onko tuomarinkoulutuslautakunnan, oikeusministeriön ja Tuomioistuinviraston työnjako selkeä tuomioistuinlaitoksen ja erityisesti tuomareiden osaamisen kehittämiseen liittyen? Mikäli ei ole, miten rooleja ja vastuunjakoa voisi kehittää? 

Juristiliitto katsoo, että työnjako tuomareiden osaamisen kehittämiseen liittyvä työjako on jäänyt selkeästi Tuomioistuinviraston osaamisen kehittämisen tiimin ja tuomarinkoulutuslautakunnan väliseksi toiminnaksi oikeusministeriön roolin jäädessä selkeästi taka-alalle. Lisäksi palautetta tuli siitä, ettei vastuujako toimijoiden kesken ole selkeä etenkään silloin, mitä alempaa tasoa vastaaja edustaa. Vastuujaossa tai työnjaossa ei kuitenkaan lähtökohtaisesti nähdä ongelmaa, vaan enimmät haasteet liittyvät selkeästi resursseihin.  

Onko nykytilanne ketterin ja tehokkain tapa järjestää tuomioistuinlaitoksen osaamisen kehittämiseen liittyvät strategiset ja operatiiviset tehtävät? Perustele miksi on / ei ole ja miten toimintaa voisi vielä kehittää. 

Juristiliitto katsoo, että nykymallinen tehtävänjako on jossain määrin epäselkeä ja vaikeasti ymmärrettävä. Ulkopuolisen silmin näyttää siltä, että tuomarinvalinta- ja tuomarinkoulutuslautakunta pallottelevat osittain vastuuta toisilleen ja toisaalta vastuuta ei vaikuta ottavan kukaan. 

Onko tuomarinkoulutuslautakunnan resursointi riittävällä tasolla? Mikäli ei ole, miten sitä tulisi kehittää? 

Tuomarinkoulutuslautakunnan resursointi ei ole Juristiliiton näkemyksen mukaan riittävällä tasolla, vaan resursseja tulisi kokonaisuudessaan lisätä. Lisäksi resursseja tulisi kohdentaa myös tuomareille tarjottavaan peruskoulutukseen. Asessoreille tarjottava koulutus on ilmeisen hyvää ja laadukasta, mutta vastaavaa koulutusta tulisi tarjota myös muille tuomarintehtävissä oleville. Tiettyjen perusasioiden osaaminen tuomarintehtävissä on myös oikeusturvakysymys. Koulutuksellinen ja osaamista koskeva tuomarintehtävissä toimivien eriyttäminen ei vahvista yhteiskunnan ja järjestelmän ulkopuolisten tahojen luottamusta ja käsitystä tuomarien osaamisesta. Pahimmillaan se vaikuttaa myös mielikuvaan tuomioistuinten riippumattomuudesta.  

Onko tuomioistuinviraston tuomioistuinlaitoksen osaamisen kehittämiseen käytettävissä olevat resurssit riittävät? Mikäli eivät ole, miten niitä tulisi kehittää? 

Tuomioistuinvirastoa ei ole ylipäätään resursoitu riittävästi, ja tämä heijastuu myös osaamisen kehittämiseen käytettävissä olevien resurssien riittävyyteen. Resursseja tulisi osoittaa riittävästi niin koulutustarjonnan toteuttamiseen kuin toteuttamisen edellyttämiin henkilöstöresursseihin. Nyt resurssien vähyyteen liittyvät haasteet vaikuttavat suoraan koulutukseen osallistumisen esteinä, kun koulutusta ei järjestetä riittävästi, mutta myös niihin liittyvän kehittämisen esteenä. Lisäksi resurssien riittävyyden arvioinnin haasteena on aiemmin mainittu työnjakoon ja sen selkeyteen liittyvä haaste: kun työnjako tuomarinkoulutuslautakunnan ja tuomioistuinviraston osaamisen kehittämisen tiimin välillä on vaikea hahmottaa, ei näiden tahojen resurssien riittävyyttäkään pysty täysin arvioimaan. 

Selvitystyön kohta 2: tuomareiden koulutuksen nykyisen rakenteen kokonaistarkastelu 

Eduskunta on hallituksen esitykseen Tuomioistuinvirastoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 136/2018 vp.) antamassaan vastauksessa (EV 218/2018 vp.) edellyttänyt, että hallitus seuraa Tuomioistuinviraston perustamista koskevan uudistuksen toimivuutta ja vaikutuksia tuomareiden koulutukseen sekä tuomarinkoulutuslautakunnan samoin kuin tuomarinvalintalautakunnan asemaan ja tehtäviin sekä antaa asiasta selvityksen vuoden 2023 loppuun mennessä. Siten tilaajan (OM) kanssa käydyn keskustelun perusteella tämän selvitystyön yhtenä osana tarkastellaan tuomarinvalintalautakunnan asemaa ja tehtäviä henkilövalintoihin liittyen. Tarkastelunäkökulmana on tuomarinvalintalautakunnan, OM:n ja TIVin sekä tietyissä asioissa tuomarinkoulutuslautakunnan välinen suhde ja työnjako sekä roolit henkilövalintoihin liittyen. 

Miten tuomioistuimien eri henkilöstöryhmiä koskevat henkilövalinnat tulisi järjestönne näkemyksen mukaisesti organisoida? 

Juristiliitto katsoo, että tuomarinvalintalautakunnan ja tuomarinkoulutuslautakunnan roolit tuomareiden ja tuomareiksi koulutettavien (notaarit ja asessorit) valinnassa on tärkeä ja heillä on siihen selkeä peruste. Kuitenkaan emme näe tarpeelliseksi sitä, että tuomarinkoulutuslautakunnalla olisi roolia tuomarintehtäviin liittyviin henkilövalintoihin, vaan tietotaito löytyy erityisesti valintalautakunnalta. Kokonaisuudessaan tilannetta kuitenkin tulee pohtia tarkoituksenmukaisuusperiaatteen kautta: minkä toimijan osallisuus lainkäyttöhenkilökunnan rekrytoinnissa on tarkoituksenmukaista. 

Voisiko kaikki tuomareiden valintamenettelyt keskittää tuomarinvalintalautakunnalle tai yhdelle keskitetylle taholle? Perustelkaa näkemyksenne. 

Kuten edellä todettiin, on nykyinen jako tuomarikoulutettavien (notaarit ja asessorit) valinnan keskittämisestä tuomarinkoulutuslautakunnalle ja toisaalta tuomaritehtävien osalta tuomarinvalintalautakunnalle Juristiliiton näkemyksen mukaan toimiva. Koulutusvirkojen osalta hakumenettely- ja valintaprosessit sekä valintaperusteet ovat erilaiset kuin vakituiseen tuomarinvirkaan nimitettävien osalta, jolloin erilliset järjestelmät näiden rekrytoinniksi on perusteltua pitää erillään. 

Käräjänotaarien ja asessorien hakemus- ja valintamenettelyn toimivuus ja tuloksellisuus:  

Onko lainsäädäntöuudistuksen myötä keskitetty käräjänotaareiden haku- ja valintamenettely ollut ratkaisuna parempi, kuin aiempi järjestelmä? Jos on, millä tavoin? Mikäli ei ole, miksi ei? 

Lainsäädäntöuudistus on Juristiliiton näkemyksen mukaan tuonut niin hyviä kuin huonoja vaikutuksia käräjänotaarien valintaprosessiin. Lähtökohtaisesti tasapuolisemmat valintakriteerit ja tuttujen henkilöiden, kuten paikkakuntalaisten, suosimisen loppuminen ovat parantaneet valintaprosessia aikaisemmasta. Haasteena kuitenkin on taas valintaperusteiden osalta opintomenestyksen korostuminen pisteytystaulukossa. Jo nyt on huomattavissa, että oikeustieteellistä yliopistotutkintoa suorittavat opiskelijat taktikoivat opintojaan muun muassa kurssivalintojen ja tenttiuusimisten arvosanan korotustoiveiden osalta kuormittaen yliopistojen järjestelmiä merkittävästi. 

Lähtökohtaisesti tuomarintehtävän kiinnostavuuden kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että tuomioistuinharjoittelusta pystytään rakentamaan mielenkiintoinen kokonaisuus, johon yhdistyy mielekkäällä tavalla koulutusta ja työssä oppimista. Toisaalta prosessia kehittäessä olisi avoimesti keskusteltava, millaisia tavoitteita tuomioistuinharjoittelulle tulisi asettaa sekä arvioida sitä, palveleeko nykyinen järjestelmä sille asetettuja eri toimijoiden odotuksia. Nyt kyselyiden tulosten ja julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella eri toimijoiden odotukset eivät kohtaa tuomioistuinharjoittelun käytännön kokonaisuuden perusteella. 

Mikäli käräjänotaareiden valintamenettelyä tarkastellaan hakijan näkökulmasta, mitkä ovat nykyisen valintamenettelyn vahvuudet suhteessa edeltävään menettelytapaan? 

Valintamenettelyn vahvuus on selkeästi tasapuolisemmat valintakriteerit ja tasapuolisempi valintajärjestelmä on lisännyt järjestelmän ennakoitavuutta. 

Voisiko käräjänotaareiden hakemus- ja valintamenettelyä kehittää nykyisestä? Jos voisi, miten?  

Järjestelmän valintakriteereitä tulisi erityisesti kehittää valintakriteerien osalta. Opintopisteiden painotus vaikuttaa opiskeluvaiheeseen merkittävästi aiheuttamalla opiskelijoille painetta hyville arvosanoille. Lisäksi puolestaan työkokemuksesta saatavat pisteet ja toisaalta palkkauksen taso eivät kannusta kokeneempia juristeja hakemaan tuomioistuinharjoitteluun. Samassa yhteydessä harkittavaksi kannattaa ottaa käytännöntoteutuksen osalta muun muassa haastattelurungot erityisesti eri haastattelukierrosten ja haastattelujen välillä. Juristiliitto on kuullut jäsenistöltään palautetta siitä, että kysymyspatteriston pysyessä muuttumattomana, hakijat kertovat toisilleen kysymyksistä, joka mahdollistaa myös ennakkovalmistautumisen haastatteluissa esitettäviin kysymyksiin. Tämä asettaa hakijat eri asemaan riippuen heidän ennakkoon saamastaan informaatiosta johtuen. 

Kuitenkin käytännössä hakijoiden epätyytymättömyydet ovat subjektiivisia, eli kokemusperäinen tieto viittaa lähinnä yksittäisten henkilöiden kohtaamaan epäsuotuisaan kohteluun järjestelmän kohdalta. Juristiliitto katsoo, ettei valintajärjestelmä sellaisenaan sulje pois tiettyjä hakijaryhmiä, vaan on ennemminkin yleisellä tasolla mahdollistava. Parhaiten järjestelmää kehitetään lisäämällä notaaripaikkoja, joka laajentaisi valittavien taustatekijöitä, mutta myös puolestaan edistäisi tuomioistuinten käsittelyaikojen lyhentämistä.  

Onko asessorien nykyinen hakemus- ja valintamenettely järjestetty optimaalisella tavalla?  

Hakemusmenettelyn osalta Juristiliitolla ei ole lausuttavaa.  

Valintamenettelyn osalta on pidettävä ongelmallisena sitä, että tuomioistuinten lausunnoilla on suuri merkitys hakuprosessissa. Se vaikuttaa johtaneen siihen, että valittavaksi esitetään usein sellaisia henkilöitä, jotka ovat töissä jo samassa tuomioistuimessa esittelijöinä. Tämä menetelmä ei lisää avoimuutta tuomioistuinuralle hakeutumiseen. Lisäksi opintomenestyksen painottaminen saattaa rajoittaa hakijoita ja heidän uskallustaan hakeutua asessorin koulutukseen. Tämä asettaa painetta edellä mainitulla tavalla opintojen loppuvaiheessa oleville opiskelijoille, jotka korottavat opintosuorituksiaan ainoastaan saadakseen paremmat mahdollisuudet koulutusohjelmaan pääsemiseksi. Valittujen joukon moninaistamiseksi olisi myös hyvä harkita työkokemuksen ja suoriutumiskyvyn painottamista valintakriteereissä.  

Onko asessorien hakemus- ja valintamenettely järjestetty siten, että se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla sekä tuomioistuimia että hakijoita?  

Juristiliiton saaman palautteen perusteella menettely on järjestetty siten, että tuomioistuimet pystyvät vaikuttamaan vahvasti asessorien valintaan muun muassa myönteisten lausuntojen avulla. Näin ollen järjestelmä sisältää valitettavan riskin omien suosimisesta, joka ei palvele ketään ja pahimmillaan antaa kuvan sisäisiä hakijoita suosivista tuomioistuimesta. Näin ollen se ei myöskään kannusta tuomioistuinten ulkopuolisia hakijoita hakeutumaan kyseisiin tehtäviin. Tähän ratkaisuna myös on valintakriteerien selvyys ja ulkopuolisen arvioinnin alttiina olo. 

Toimiiko asessorijärjestelmä tasapuolisesti eri tuomioistuimien näkökulmasta? 

Juristiliiton saaman palautteen perusteella asessorijärjestelmä palvelee hyvin myös erityistuomioistuimia. Järjestelmä kuitenkin koskee erityistuomioistuimista lähinnä vain vakuutusoikeutta. 

Asessorikoulutusjärjestelmän tarkastelu:  

Järjestönne näkemys asessorien koulutuksen sisältöalueista, koulutuksen määrästä ja sen toteuttamiseen käytettävistä resursseista. 

Onko asessorien koulutusohjelman sisältö rakennettu nuoren tuomarin osaamisprofiilin näkökulmasta optimaalisella tavalla (tuomioistuinlinjat huomioiden)?  

Koulutusohjelman perusrunko ja sisältö on kokonaisuudessaan hyvä ja sen aikana käydään läpi olennaisia asioita, kuten tuomion kirjoittamista, perustelemista ja suullisia käsittelyjä. Kuitenkin Juristiliiton saaman palautteen pohjalta haasteena on yhteisten opintojen painottuminen usein yleisen puolen näkökohtiin ja siten palvelee paremmin hovioikeuksien asessorien tarpeita. Tämä johtaa siihen, että hallinto-oikeuksien ja erityistuomioistuinten asessorit joutuvat itse keksimään ja pohtimaan, miten opittu soveltuu omaan työhön vai soveltuuko se mitenkään. Tästä syystä olisi tärkeää, että tarjolla olisi erillistä koulutusta kullekin tuomioistuinlinjalle edes jossain määrin. Tällaisessa koulutuksessa pystyttäisiin kyseisen linjan erityiskysymyksiin. 

Onko asessorien koulutusohjelman koulutuspäivien määrä riittävä vai tulisiko sitä muuttaa jollain tavoin? 

Juristiliitto katsoo, että koulutuspäivien määrää ei pidä ainakaan vähentää, vaan määrä tulee säilyttää vähintään nykyisellään. Jos kuitenkin edellä mainitut yksittäisille tuomioistuinlinjoille varatut olisivat mahdollisia, tulisi koulutuspäivämäärien jopa kasvaa. Kovin suurta lisäystä ei kuitenkaan ole kannattavaa tehdä, vaan sopiva tahti voisi olla esimerkiksi yksi koulutuspäivä kuukaudessa näitä edeltävien ennakkotehtävien tai muun edellytetyn ennakkovalmistautumisen vuoksi.  

Kun asessoreiden koulutusta verrataan muuhun tarjolla olevaan tuomarikoulutukseen, onko se linjassa määrällisesti ja laadullisesti suhteessa muuhun tuomarikoulutukseen? 

Saadun palautteen perusteella asessorien saaman koulutuksen määrää pidetään huomattavasti suurempana kuin muiden tuomareiden saamaa koulutusta. Asessorikoulutusta voi olla suhteessa työpäiviin nähden paljon, mutta koska kuitenkin on kyse koulutusvirasta, on tämä kuitenkin perusteltua. Koulutusta pidetään myös laadukkaana – jopa joltain osin laadukkaampana kuin muuta tuomarikoulutusta. On kuitenkin selvää, että jotain lisäarvoa asessoreille on koulutuksenkin puitteissa annettava, jotta koulutus ei olisi epätarkoituksenmukaista. Tämä ei kuitenkaan saisi aiheuttaa sitä, että resursseja kohdennetaan ainoastaan asessorikoulutukseen, jolloin muiden lainkäyttötehtävissä olevien koulutus ja sen avulla saatava osaaminen jää vaillinaiseksi aiheuttaen samalla osaamis- ja tasoeroja tuomarikuntaan. Pahimmillaan tuomareiden osaamisen heikentyminen aiheuttaa pahimmillaan oikeusturvan toteutumiseen liittyviä haasteita, koska kaikilla pitää olla oikeus saada asiansa ratkaistuksi osaavan tuomarin toimesta. Näin ollen muutkin tuomarit kuin asessorit tarvitsevat koulutusta niin perusasioista kuin myös erityiskoulutusta tiettyihin teemoihin, kuten seksuaalirikoksiin tai velvoiteoikeuteen liittyen. 

Onko asessorijärjestelmä vaikuttanut tuomioistuinten virkarakenteeseen? Jos on, millainen vaikutus on ollut? 

Asessorikoulutusta arvostetaan, mutta käytännössä sillä on ollut varsin vaihteleva merkitys virkarakenteeseen eri tuomioistuimissa. Lähtökohtaisesti koulutusta on pidettävä sisällöllisesti onnistuneena ja monipuolisena. Osa palautetta antaneista totesi myös, että jatkossa olisi tärkeä lisätä asessorien koulutuspaikkojen määriä, koska nykymäärä ei riitä tulevina vuosina eläköityvien tuomareiden korvaamiseksi. Tässä lisäyksessä on kuitenkin huomioitava paikkamäärän lisäyksen edellyttämät resurssit sekä se, ettei asessorikoulutus voi olla ainoa tapa tuomarinuralle pääsemiseksi.  

Konkreettiset muutokset kuitenkin riippuivat pitkälti tuomioistuinlinjasta. Esimerkiksi suurempaa eroa käräjäoikeuksissa ei ole nähty tähän mennessä. Käräjäoikeuksien osalta nähtävissä on, että asessoritaustaisia nimitetään lyhyemmällä kokemuksella tuomarinvirkoihin kuin muita varteenotettavia ehdokkaita. Lisäksi yleisissä tuomioistuimissa on hovioikeuden lausumilla tuomarinvalinnassa suuri rooli, joka nostaa heidät puolestaan käräjäoikeuksissa uraa tehneiden hakijoiden edelle. Paino tuomarinvalinnassa tulisi olla ennemminkin oikeassa osaamisessa, jota arvioidaan yhdenmukaisilla kriteereillä, eikä ainoastaan saadulla koulutuksella. 

Puolestaan erityistuomioistuimista saadun palautteen perusteella muutosta on nähty siinä, että rekrytoinneissa on siirrytty enemmän tuomaripainottuneisuuteen virkarakenteessa ja asessorien on ajateltu paikkaamaan esittelevien tuomarien tarvetta. Kuitenkaan asessoriutta ei ole nähty etenkään kokeneempien esittelijöiden piirissä potentiaalisena vaihtoehtona, kun T11 virka on ollut jo muutoin lähellä. Toisaalta taas nuoret esittelijät eivät ole olleet kiinnostuneita sitoutumaan asessorin tehtäviin vaadituksi ajaksi, vaikka heillä olisi juuri tähän tarvittavaa kokemusta. Parhaimmillaan asessorikoulutukseen pääseminen sitouttaisi niin kokeneita kuin aloittelevia esittelijöitä tuomioistuimeen, mutta nyt tähän tilanteeseen ei ole vielä päästy. 

Tuomarikoulutuksen rakenteen arviointi: 

Ovatko tuomioistuinlaitoksen osaamisen kehittämiseen suunnatut resurssit ja määrärahat riittävät? Mikäli ei, esittäkää tässä kehittämisnäkemyksenne. 

Juristiliitto korostaa, että myös tuomioistuinlaitoksen osaamisen kehittämiseen suunnatut resurssit ovat riittämättömät. Erityisesti resursseja pitäisi lisätä notaarien ohjaamiseen. Lisäksi notaarien määrä tulee nostaa nykyisestä 200 notaariin. Notaarien määrän lisääminen tasaisi nykyisten työtehtävien määrää notaarien kesken, jotta edes teoriassa harjoittelun tarkoitusperät voisivat toteutua. 

Onko tuomioistuimien vuosittainen koulutustarjonta suunnattu tasapuolisesti eri henkilöstöryhmät huomioiden? Mikäli ei, miten tarjontaa tulisi suunnata toisin? 

Juristiliiton saaman palautteen perusteella tuomioistuimissa koetaan, että resursseja ja siten koulutustarjontaa riittää ainoastaan asessorien ja notaarien koulutukseen, kun koulutustarvetta olisi koko lainkäyttöhenkilökunnan koulutukseen niin yleistasoisesti kuin erityisteemoihin liittyen. Lisäksi palautteessa tuli esille, että erityisesti erityistuomioistuimissa koetaan, ettei heidän alalleen sopivaa koulutusta tarjota riittävästi, vaan vastuu koulutuksen järjestämisestä jää liian usein virastojen omalle vastuulle, eikä niihin pysty käytännössä osallistumaan kuin pieni osa tuomioistuimen henkilökunnasta. Koulutustilanteen pitäisi toimia niin, että suurella enemmistöllä olisi kunnolliset työkalut hoitaa työtehtävänsä kunnialla. 

Vastaako tuomioistuimien vuosittainen koulutustarjonta tuomioistuinlaitoksen henkilöstön osaamistarpeisiin? Mikäli ei, miten tarjontaa tulisi kehittää? 

Juristiliiton saamien kommenttien perusteella panostuksia tulisi tehdä erityisesti peruskoulutukseen, joka olisi suunnattu myös muulle lainkäyttöhenkilökunnalle kuin notaareille ja uusille tuomareille. Käytännössä pidemmälle edenneille tuomareille ei ole tarjolla kuin lähinnä tiettyihin oikeudenaloihin liittyviä erityiskoulutuksia. Kuitenkaan nämä erityiskoulutukset eivät palvele kaikkia tuomioistuimia ja heidän toimialallaan tarvittavia taitoja, vaan erityistuomioistuimet joutuvat pahimmillaan järjestämään koulutusta itselleen. 

Eduskunta ja oikeusministeriö edellyttävät, että yhtenä selvityksen teemana tarkastellaan tuomareiden erityisosaamisen kehittämistä. Osaava henkilöstö on tuomioistuinlaitoksen merkittävin resurssi. Osaaminen on myös yhteydessä tehokkaaseen ja laadukkaaseen ratkaisutoimintaan sekä työhyvinvointiin. 

Miten hyvin nykyinen tuomareille suunnattu koulutustarjonta tukee erityisosaamisen kehittymistä? 

Yleisten tuomioistuinten puolella painetta olisi saada erityisosaamista tuottavan koulutuksen sijasta erityisesti tuomarintehtävään liittyvää peruskoulutusta. Tällä hetkellä on haastavaa saada rekrytoitua määräaikaisia tuomareita esimerkiksi pääkaupunkiseudun tuomioistuimeen. Jos kuitenkin tarkoituksena on saada hakijoita myös tuomioistuinlaitoksen ulkopuolelta, olisi heille myös tarjottava peruskoulutusta, jotta he pystyisivät hoitamaan töitään asianmukaisesti. Olennaista on kuitenkin myös kouluttaa olennaisista muutoksista myös erityisaloilla jossain määrin. Tätä erityisosaamiseen perehtymistä voidaan puolestaan tukea myös tehtävä- ja virkakierron avulla henkilön niin halutessaan joko tehostamalla sitä taikka mahdollistamalla myös keskittyminen tietyn tyyppisiin asiakokonaisuuksiin. 

Erityistuomioistuinten osalta tarvetta puolestaan olisi myös erityisesti erityisosaamisen kehittämiselle. Esimerkiksi markkinaoikeuden ja vakuutusoikeuden osalta ei käytännössä ole koulutusta käsiteltäviin teemoihin liittyen, joka myös vaikeuttaa uusien asiaryhmien haltuunottoa tuomarin osalta. 

Miten tuomareiden erityisosaamisen kehittymistä ja sitä tukevaa koulutusjärjestelmää tulisi kehittää? Mikäli tuomareiden erityisosaamisen kehittämistä ei nähdä tarpeellisena, pyytäisin perustelemaan näkemyksen.  

Erityisesti erityistuomioistuinten osalta substanssialojen koulutukseen olisi tarvetta. Näihin koulutuksiin voisi osallistua myös lainkäyttöhenkilöstöä esimerkiksi KHO:n ja KKO:n puolelta substanssista riippuen. Hyödyllistä voisi olla myös koulutusten tarjonta siten, että erityistuomioistuinten ja yleiset tuomioistuimet voisivat saada yhteistä koulutusta tiettyjen teemojen osalta. Esimerkkinä tällaisesta voisi olla esimerkiksi rikosoikeudellinen ja rikosvahinkoasioita koskeva koulutus tai liikennevahinkoihin ja työtapaturmiin liittyvät yhteiset koulutukset. Lisäksi koulutusten suunnittelua ja toteutusta olisi hyvä tehdä yhdessä tuomioistuinten ja heidän tärkeimpien sidosryhmien kanssa, jotta koulutustarjonta vastaisi varmasti aitoa tarvetta. 

Millaisia rakenteellisia ratkaisuja tuomioistuimien henkilöstön erikoistuminen edellyttäisi tuomioistuinlaitokselta? 

Ei kommentoitavaa. 

Selvitystyön kohta 3: järjestönne näkemys tuomioistuinviraston vaikutuksesta tuomareiden koulutukseen 

Onko Tuomioistuinviraston perustaminen vaikuttanut tuomioistuimien koulutustarjonnan laatuun ja määrään? Jos on, miten? 

Juristiliiton näkemyksen mukaan Tuomioistuinviraston perustaminen ei ole merkittävästi vaikuttanut koulutustarjonnan laatuun ja määrään kokonaisuudessaan. 

Näkyykö Tuomioistuinviraston perustamisen vaikutus erityisesti tuomareiden koulutuksessa? Jos näkyy, miten? 

Juristiliiton saaman palautteen perusteella olennaista eroa ainakaan rivituomarin osalta ei ole verrattuna aikaisempaan. Kuitenkin asessorien ja notaarien osalta tilanne on erilainen, ja he saavat lähtökohtaisesti hyvää ja laadukasta koulutusta. 

Lisätiedot: Jenni Tuomainen, oikeus- ja koulutuspoliittinen asiantuntija, etunimi.sukunimi@juristiliitto.fi