Kannanotto: Juristiliiton ehdotus tuomioistuinharjoittelun kehittämiseksi

Juristiliitto on keväällä 2024 tehnyt kyselytutkimukset käräjänotaareille ja oikeustieteen opiskelijoille tuomioistuinharjoittelusta. Juristiliitto on jo pitkään vaatinut tuomioistuinharjoittelun kehittämistä. Seuraavassa liitto esittää ehdotuksensa auskultointijärjestelmään tehtäviksi muutoksiksi. Jokaisen ehdotuksen alle on kirjattu keskeisiä kyselyjen tuloksia.

Kaiken kaikkiaan yleishuomio on, että liian suurella osalla harjoittelun suorittaneista on niin ikäviä kokemuksia harjoittelusta, että työ tuomioistuimessa ei kiinnosta. Tätä voidaan pitää huolestuttavana, koska yksi – mutta ei ainoa – tuomioistuinharjoittelun tarkoitus on toimia rekrytointikanavana käräjätuomarin virkoihin.

Juristiliiton tekemien kyselyjen lisäksi olisi aiheellista suunnata kysely myös työnantajan edustajille ja käräjätuomareille siitä, mitä kokemuksia heillä on nykyjärjestelmästä ja minkälaisia kehittämistoiveita heillä olisi tuomioistuinharjoittelun suhteen.

1. Käräjänotaarien palkkaa tulee nostaa

Käräjänotaarin palkan määrä on tällä hetkellä noin 2500 euroa kuukaudessa, työkokemuksesta riippuen. Lisäksi käräjänotaareilla on pieniä istuntolisiä. Palkka alittaa noin 2200 eurolla Juristiliiton vähimmäispalkkasuosituksen määrän. Käräjänotaareilla on täysi virkavastuu toimistaan ja usein suuri työkuorma. Useimmilla käräjänotaareilla on takanaan vuosien työkokemus ja aikaisempi kohtuullinen palkka, joten siirtyminen auskultoimaan saattaa aiheuttaa liian suuren taloudellisen menetyksen etenkin perheellisille ja niille, joilla on opinto- ja/tai asuntolainaa.

Käräjänotaarikyselyn mukaan moni vastaaja koki, että kyse on ennemminkin alipalkatusta asiantuntijatyöstä kuin harjoittelusta. Palkka ei vastausten mukaan korreloi millään tavalla työn vastuullisuuden, vaativuuden ja kuormittavuuden kanssa.

Opiskelijakyselystä kävi ilmi, että 72 % kyselyyn vastanneista (1087 vastaajaa) on kiinnostunut tuomioistuinharjoittelusta, mikä sinänsä on erittäin positiivista. Kuitenkin heistä, jotka eivät olleet kiinnostuneita tuomioistuinharjoittelusta, ilmoittivat suurimmaksi yksittäiseksi syyksi juuri huonon palkan suhteessa työn vaativuuteen ja kuormittavuuteen (33 %).

2. Valtakunnallinen ohjeistus harjoittelun sisällöstä ja sen seuranta

Tällä hetkellä monet käräjänotaarit tekevät paljon käräjäsihteereiden töitä. On välttämätöntä saada valtakunnallinen ohjeistus siitä, minkälaisia töitä ja kuinka paljon harjoitteluun kuuluu. Harjoittelun tavoitteet eivät toteudu, jos työtehtäviin ei sisälly riittävästi lainkäyttötehtäviä ja kokeneiden tuomareiden lainkäyttötehtävien seuraamista. Lisäksi koulutuksiin osallistuminen ei ole tosiasiallisesti mahdollista liiallisen työmäärän takia. Käräjänotaarien käyttäminen sihteerien vaihtuvuuden tai henkilöstöpulan paikkaamiseen ei ole perusteltua. Käräjänotaarit eivät ole käräjäoikeuksien halpatyövoimaa.

Käräjänotaareille tulee tehdä harjoittelun päättyessä kysely siitä, minkälaisia tehtäviä he ovat hoitaneet ja miten harjoittelun tavoitteet ovat toteutuneet. Lisäksi tuomioistuinviraston ja päällikkötuomareiden tulee seurata valtakunnallisen ohjeistuksen toteutumista, harjoittelun tavoitteiden toteutuminen sekä mitä tehtäviä käräjänotaarit ovat harjoittelun aikana tehneet sekä miten tehtävät ovat eri juttukantoihin jakautunut.

Tällä hetkellä käräjänotaarit kokevat tekevänsä liian suuren osan työajastaan sihteerien töitä. Suuressa osassa vastauksissa kävi ilmi toive, että ns. ”perinteistä sihteerintyötä” vähennettäisiin ja vastaavasti lainkäyttötehtäviä lisätään. Myös valtakunnalliseen tai tuomioistuinkohtaiseen koulutukseen osallistuminen koettiin haasteelliseksi ja epätasapuoliseksi riippuen siitä, missä tuomioistuimessa vastaaja harjoittelua suoritti. Vastaajista 53 % koki saaneensa vähän tai melko vähän koulutusta lainkäyttöön valtakunnallisessa koulutuksessa tai omassa tuomioistuimessaan, ja sopivaksi saamansa koulutuksen koki 45 % vastaajista. Kukaan vastaaja ei sen sijaan kokenut saaneensa liikaa koulutusta.

Vastaajista 50 %:n mukaan koulutukseen käytettävä aika tulisi olla sitovasti määritelty. Käräjänotaareista suurin osa (79 %) oli sitä mieltä, että koulutusta tulisi olla 5–10 tuntia kuukaudessa.

3. Käräjänotaarien määrää tulee lisätä ja työtehtävien määrä tulee seurata

Osassa käräjäoikeuksia käräjänotaarien työmäärä on suuri ja tarve lisätä käräjänotaarien määrää on olemassa. Kuitenkin käräjänotaarien määrän lisääminen edellyttää vastaavasti, että tutor-tuomareita on riittävästi, joskin myös tutorointia on mahdollista kehittää (ks. kohta 6). Jotta käräjänotaareille riittää istuntopäiviä, tulee myös syyttäjiä olla riittävästi. On siis tärkeää, että ei synny pullonkauloja siten, että käräjänotaarien määrän lisääminen ei paranna mahdollisuuksia toteuttaa harjoittelun päämääriä. Samanaikaisesti käräjänotaarien lisäämisen yhteydessä tulee huolehtia, että harjoittelun sisältö vastaa harjoittelun tavoitteita.

Kyselyn perusteella on jossakin määrin epäselvää, miten työtehtävien määrää ja niistä selviytymistä seurataan tuomioistuimittain.

Käräjänotaarikyselyn mukaan 65 % vastaajista piti ehdottoman tärkeänä, että käräjänotaarien työtaakkaa tulisi keventää lisäämällä tuomioistuinharjoittelupaikkoja ja/ tai lisätä tuomioistuinten resursseja.

Vastaajista 78 % koki työmäärän liian suureksi tai suureksi. Mikäli työmäärää olisi jakamassa useampi käräjänotaari, olisi sillä vastaajien mielestä varmasti suotuisa vaikutus myös koettuun liialliseen työmäärään ja niiden tekemiseen vaatimaan aikaan sekä sitä kautta alentaisi myös käräjänotaarien kokemaa työn kuormittavuutta. Peräti 74 % vastaajista koki työn liian kuormittavana tai kuormittavana.

Työajan osalta vastauksesta kävi ilmi, että 83 % vastaajista koki työtehtävien vaatiman ajan liian suureksi tai suureksi.

Vastaajista 56 % koki, että he saivat liian vähän tai vähän lainopillista opastusta tehtävien tekemiseen. Myös työtehtävien seuranta koettiin puutteelliseksi samoin kuin työmääränkin seuranta. Vastaajista 50 % koki, että heidän työtehtävistänsä suoriutumista seurattiin liian vähän tai vähän. Työmäärän seurannan osalta 57 % olisi sitä mieltä, että työmäärää seurattiin liian vähän tai vähän.

4. Harjoittelun laajentaminen erityistuomioistuimiin

Nykyisin tuomioistuinharjoittelu suoritetaan joko yksinomaisesti käräjäoikeudessa (6+6 kk) taikka käräjäoikeudessa (6 kk) ja hallinto-oikeudessa/hovioikeudessa (6 kk). Olisi aiheellista harkita sitä, voitaisiinko yhdistelmäharjoittelua kehittää niin, että myös erityistuomioistuimissa, kuten markkinaoikeudessa ja vakuutusoikeudessa voitaisiin suorittaa harjoittelun loppuosa. Halutessaan käräjänotaari voisi näin saada kokemusta esimerkiksi IPR-asioista, julkisista hankinnoista ja sosiaalivakuutuksista. Jos yhdistelmäharjoittelun käyttö laajentuisi, se vapauttaisi vastaavasti paikkoja käräjäoikeuksissa uusille käräjänotaareille.

Kyselyn perusteella voidaan todeta, että tuomioistuinharjoittelun monimuotoisuutta tulisi kehittää siten, että toisen kuuden kuukauden osion harjoittelusta voisi suorittaa myös muussa tuomioistuimessa kuin hallinto-oikeudessa tai hovioikeudessa, kuten vakuutusoikeudessa, markkinaoikeudessa tai työtuomioistuimessa. Lisäksi osa vastaajista katsoi, että harjoittelun suorittaminen syyttäjälaitoksessa olisi myös mahdollista.

5. Valintamenettelyn kehittämien

Tuomioistuinharjoittelun valintamenettelyä kehitettiin Juristiliiton ja tuomarinkoulutuslautakunnan kanssa vuonna 2021 niin, että opintomenestyksen painoarvoa jonkin verran laskettiin. Suunta oli oikea, ja voitaisiin vielä selvittää lisää sitä, miten sellaiset harjoittelun suorittamiseen halukkaat, joiden opintomenestys ei ole kovin vahva, voisivat päästä auskultoimaan. Monella saattaa olla suuri motivaatio ja hyvät valmiudet kehittyä osaaviksi tuomareiksi, vaikka opintomenestys eri syistä ei ole ollut erityisen hyvä. Voitaisiin esimerkiksi harkita erilaisia kiintiöitä, joissa opintomenestys ja muut seikat voivat vaikuttaa erilaisilla painoarvoilla.

Ylipistojen arvosanat eivät ole yhteismitallisia ja vertailukelpoisia, vaan yliopistojen välillä saattaa olla suuriakin eroja siinä, miten opintosuoritteita arvotetaan. Myös yksittäisen yliopiston opintosuoritteiden arvottaminen saattaa vaihdella vuotuisesti. Myös arvosanojen korottamisessa on yliopistokohtaisia eroja, joissakin yliopistoissa voi arvosanoja korottaa lähes rajattomasti, ja joissain yliopistoissa ei välttämättä ole edes mahdollisuutta korottaa arvosanoja. Tämä asettaa opiskelijat eriarvoiseen asemaan tuomioistuinharjoitteluun hakeutumisessa, jos opintomenetyksen painoarvo on valinnassa merkittävä.

Lisäksi olisi tarkoituksenmukaista toimittaa valintamenettely kaksi kertaa vuodessa. Vaikka tämä lisäisi työtä tuomarinkoulutuslautakunnassa, se vähentäisi peruutuksista aiheutuvaa hallinnollista työtä ja voisi lisätä harjoittelun kiinnostavuutta, kun aloitusajankohta ei lykkääntyisi kauas. Peruutusten suuri määrä on haitallista myös, koska ne lisäävät käräjänotaarien työkuormaa varsinkin pienimmissä käräjäoikeuksissa.

Opiskelijakyselyssä kysyttiin, aiheuttaako opintomenestyksen painottaminen valintamenettelyssä opintostressiä/-painetta. Vastaajista 497 koki opintomenetyksen painottamisen aiheuttavan stressiä, eli lähes 2/3 osaa heistä, jotka olivat kyselyn mukaan kiinnostuneet tuomioistuinharjoittelusta. Valintamenettelystä aiheutuvaa stressiä kuvaa hyvin myös se, että tuomioistuinharjoittelusta kiinnostuneista 50 % oli korottanut arvosanoja tai valinnut valinnaiskursseja sen mukaan, mikä he arvelivat edesauttavan pääsyä tuomioistuinharjoitteluun taikka oli valinnut notaari- (ON) tai graduryhmän (OTM) sen mukaan, mistä olisi hyötyä tuomioistuinharjoitteluun pääsemiseksi.

6. Tutor-järjestelmän kehittämien

Osassa käräjäoikeuksia käräjätuomareiden aikaa joudutaan käyttämään paljon käräjänotaarien ohjaukseen. Olisi perusteltua selvittää, voitaisiinko järjestelmää kehittää niin, että esimerkiksi 9 kuukautta harjoittelua suorittanut tai ylimääräiseksi 3 kuukauden ajaksi käräjäoikeuteen jäävä ohjaisi uusia käräjänotaareja sellaisiin tehtäviin, joihin ohjaavalla käräjänotaarilla itsellään katsotaan olevan osaamista. Tällainen järjestelmä (notaari/kanslianotaari) on ollut aikoinaan käytössä. Yksi tai useampi käräjätuomari voisi olla tutor-tuomarina koko harjoittelijaryhmälle ja varmistaa, että toimintatavat pysyvät asianmukaisina.

Käräjänotaarikyselystä käy ilmi, että käräjänotaarit saavat ohjausta monelta eri taholta. Vastauksien mukaan käräjänotaarit saivat oman tutor-tuomarin lisäksi lainopillista opastusta tehtävien tekemiseen myös muilta tuomareilta, muilta notaareilta ja kansliahenkilökunnalta.

7. Työaikalain soveltaminen

Osa käräjänotaareista tekee todella pitkää päivää, joka ylittää selvästi lakisääteisen työajan. Työaikalain 2 §:n ensimmäisen momentin mukaan työaikalakia ei sovelleta työntekijöihin, joilla on niin sanottu työaika-autonomia eli he voivat itse päättää työaikansa päivittäisestä ja viikoittaisesta sijoittelusta. Vaikka osa käräjänotaareista saa valita työaikansa, saattaa tehtäviä olla niin paljon, että käytännössä ylitöitä on tehtävä ilman korvausta. Työaikalain soveltaminen tarkoittaisi sitä, että harjoittelun työmäärästä tulisi työnantajalle lakisääteinen kysymys. Juristiliitto on kehittänyt yksityisiä työnantajia koskevat vastuullisen työnantajan periaatteet. Liitto pitää tärkeänä, että myös julkisella puolella pidettäisiin kiinni lakisääteisistä työajoista. Vaikka tuomioistuinharjoittelussa päätökset tehdään samalla virkavastuulla kuin tuomarit, käräjänotaari on kuitenkin määräaikaisessa harjoitteluvirassa, jossa hänellä ei kaikissa tapauksissa ole täyttä työaika-autonomiaa. Vaikka kyse ei ole suoranaisesti erityissuojan tarpeessa olevasta työntekijästä, on käräjänotaarin asema työajankin suhteen kuitenkin alisteisempi kuin virkatuomarin. Sen sijaan virkatuomareihin työaikalain soveltamista ei pidä ulottaa. Kysymys tuomarin työaika-autonomiasta kuuluu osana virkatuomareiden riippumattomuuteen.

Lähes puolet vastaajista (49 %) piti välttämättömänä tai tärkeänä, että käräjänotaareihin tulee soveltaa työaikalakia ja 33 % koki, ettei työaikalain soveltamiselle ole tarvetta tai sitä ei nähty välttämättömänä. Loput vastaajista (20 %) ei osannut ottaa asiaan kantaa.

Työajattomuus näkyy vastauksissa myös siten, että vastaajista 54 % ilmoitti tekevänsä 41–50 tuntisia työviikkoja ja 12 % vastaajista ilmoitti tekevänsä yli 50 tuntisia työviikkoja. Yli 3/4 osaa eli 76 % ilmoitti, ettei pysty tasaamaan työhön käyttämäänsä aikaa valtion virastotyöaikaan 36 tuntiin 15 minuuttiin kohtuullisessa ajassa. Pitkät työpäivät selittänevät myös sen, että vastaajista 36 % koki palautuvansa työpäivän jälkeen huonosti tai melko huonosti.

Juristiliitto ehdottaa, että tuomioistuinharjoittelun kehittämistä varten perustettaisiin työryhmä. Asia on merkittävä, jotta tuomioistuinharjoittelu vastaisi paremmin tarkoitustaan ja myös toimisi rekrytointiväylänä tuomioistuinuralle.

Lisätietoja:

Tuula Linna, Juristiliiton puheenjohtaja
Marika Valjakka, Juristiliiton hallituksen puheenjohtaja
Petteri Kivelä, Juristiliitto, neuvottelupäällikkö