Laadukas lainvalmistelu vaatii resursseja – lainvalmistelijoiden jaksamisesta pidettävä huolta 

Uuden hallitusohjelman mukaisia lainsäädäntömuutoksia valmistellaan työryhmissä lyhyiden määräaikojen puitteissa. Riittävätkö ministeriön lainvalmisteluresurssit näin nopeaan lainvalmisteluun ilman, että henkilöstö joutuu joustamaan omasta jaksamisestaan tai vapaa-ajastaan? 

Uusi hallitusohjelma sisältää paljon lainsäädäntömuutoksia vaativia linjauksia. Muun muassa työlainsäädännön saralla joidenkin asioiden valmistelu on jo aloitettu työryhmätyöskentelyllä. Työryhmien määräajat ovat lyhyitä eli valmista pitäisi saada nopeasti. Tämä luo luonnollisesti kovia paineita ministeriön lainvalmisteluhenkilökunnalle. 

Esimerkkinä voidaan mainita työryhmä, jonka tehtävä on valmistella työrauhajärjestelmää koskevia uudistuksia. Työryhmä asetettiin heinäkuussa ja sen määräaika on lokakuun puolessa välissä. Ottaen huomioon, että työryhmän asettaminen tapahtui kesäloma-aikaan, määräaika on järkyttävän lyhyt.  

Ministeriössä on siis pitänyt laittaa hihat heilumaan asian valmistelemiseksi. Riittävätkö ministeriön lainvalmisteluresurssit näin nopeaan lainvalmisteluun ilman, että henkilöstö joutuu joustamaan omasta jaksamisestaan tai vapaa-ajastaan? Uskallan epäillä. 

Juristiliiton painopisteenä on jo useamman vuoden ollut työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin parantaminen juristikunnassa. Liiton palkkatutkimuksen mukaan pitkät työajat kuormittavat henkilöstöä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tutkimuksen mukaan liiallinen työmäärä vaikuttaa kaikkein eniten työn kuormittavuuteen julkisella sektorilla. 

Olemme Juristiliitossa huolestuneita työmäärän lisääntymisestä ministeriöissä, jos kaikki hallitusohjelman lainsäädäntöuudistukset pitää valmistella pikavauhtia. Tiukat aikataulut ja henkilöstön kuormittuminen eivät edesauta myöskään lainsäädännön laadun parantamista. 

Ottamatta tässä yhteydessä kantaa hallitusohjelmassa esitettyihin yksittäisiin työlainsäädäntölinjauksiin, Juristiliitossa toivomme, että työlainsäädännön uudistaminen tapahtuisi laajoina kokonaisuuksina, ei yksityiskohta kerrallaan. 

Työlainsäädännön on oltava ennakoitavaa ja uudistuksen kohteeksi pitää ottaa työelämän kannalta järkeviä ja tasapainoisia kokonaisuuksia. Valmisteluun on varattava niin paljon aikaa ja resursseja, että uudistus ehditään valmistella perusteellisesti ja vaikutukset arvioida huolellisesti. Yhteys EU-lainsäädäntöön ja esimerkiksi perustuslainmukaisuus tulee arvioida tarkasti jo valmisteluvaiheessa, eikä vasta eduskunnassa. 

Lainsäädäntötyössä on muistettava pitää huoli lainvalmistelijoiden jaksamisesta ja työhyvinvoinnista. Siten varmistetaan osaavan työvoiman saanti ja kiinnostus lainvalmistelutöitä kohtaan jatkossakin.